Elämää narsistisen (?) sisaren kanssa

Ja mikähän muu sinut pakottaa kuin sinun oma sairas ajatusmaailmasi? 

Miksi olet tekemisissä?

Kysyt häneltä miksi hän tekee mitä tekee ja miltä se hänestä tuntuu. Ymmärryksen puute on syy ihmisten kärsimykseen, ei tarvitse ratkoa mitään vaan ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt häneltä miksi hän tekee mitä tekee ja miltä se hänestä tuntuu. Ymmärryksen puute on syy ihmisten kärsimykseen, ei tarvitse ratkoa mitään vaan ymmärtää.

Narsismi on suojautumismekanismi, defenssi, ei se tee sisarestasi huonompaa ihmistä.

Vai niin, no ei oo pakko olla. Kuha aattelin että vähä jottai yhessä tehtäs joskus

Onko sillä mitään väliä, mikä sisaresi käytöksen yläotsikoksi annetaan. Miksi olet tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Kysyt häneltä miksi hän tekee mitä tekee ja miltä se hänestä tuntuu. Ymmärryksen puute on syy ihmisten kärsimykseen, ei tarvitse ratkoa mitään vaan ymmärtää.

Tuntuu ettei siihen oikein ole mahdollisuutta, kun jos kysyn, vaikka että miksi hänellä on uniongelmia tai ahdistusta, hän sanoo ettei tiedä. Sitten kun kysyn, voisiko se johtua tästä tai tästä, hän suuttuu ja sanoo viimeistään seuraavan kiistan yhteydessä, että yritän päättää hänen puolestaan mitä hän ajattelee ja tuntee. Ja omat ehdotukset ovat tyyliin onko stressiä, ehkä yrität liian montaa asiaa yhtä aikaa. Tai sanon, että hänen olisi myös hyvä tehdä ja kohdata asioita ilman minua.

En edes sanoa, että ehkä kärsit siitä, että äiti olettaa että olet hänen jatkeensa ja on kasvattanut sinut tunteensa kieltäväksi narsistiksi, jotta saisi itselleen täydellisen liittolaisen, mutta moraalisi valvottaa sinua. 

Erään akuutin asian takia joudumme olemaan tekemisissä ensimmäisen kerran vuosiin. En ollut tajunnut, miten kauas olinkin kasvanut tämän touhun hyväksymisestä, mutta nyt tuntuu kuin hän imisi kaiken energian minusta ja kalastaisi minut takaisin taas. Hänellä on taipumus tehdä itsestään minulle maailman keskipiste, eikä hän siedä erillisyyttä ja erimielisyyttä ollenkaan. 

Jos sen jotenkin tiivistää, niin tuntuu, että mun koko olemassaoloni on sisarelleni loukkaus, jota joudun kaiken aikaa hyvittelemään. 

Ja ainoa tapa olla tekemisissä on täysi yhteensulautuminen hänen haluihinsa ja toiveisiinsa ja niiden täysi ennakointi ja niiden mukaan toimiminen. Silloin hän on mitä hurmaavin ihminen. Ja kun hän ei kaipaa minua, pitäisi ymmärtää mennä takaisin hyllylle odottamaan.

Pelkästään oma elämän itselle tärkeistä asioista kertominen tuntuu aiheuttavan jännitettä, kuin hän joutuisi niitäkin tuskallisesti sietämään. 

Tunnelataus on aina hänen kanssaan aina tapissa.

Järjestelimme vanhemman hautajaisia ja puhuimme siitä, että miten tuhkaamisen ja hautaamisen aikataulut eroavat. Aloitin lauseen, että mieheni hautajaisissa... kunnes sisar keskeytti ja ilmoitti tiukkaan sävyyn, ettei aio kuunnella miten vertaan vanhempamme hautajaisia koko ajan mieheni hautajaisiin ja minun täytyy lopettaa se välittömästi. Sanoin etten kuuntele tuollaista komentamista ja draamailua, olemme neljänkymmenen. 

Pitkän riidan jälkeen sain kerrottua mitä olin sanomassa ja siitä oli hyötyä. Sitä ennen jouduin sanomaan etten kuuntele kun nelikymppinen nainen kiljuu puhelimessa ettei haluaisi korottaa ääntään mutta hänen on pakko koska minä olen tällainen. 

Mieheni hautajaisiin hän ei edes tullut, koska häntä kuulemma ahdisti ja oli omiakin asioita. 

Ilmoitin nyt, etten aio hoitaa hänen kanssaan kuin virallisia asioita ja mieluiten kirjallisesti. Sitä seurasi tietysti pitkä avautuminen häneltä ja lopulta minun blokkaamiseni, hän suostuu vastaanottamaan vain asiallisia sähköpostiviestejä kuulemma. 

Sama käytiin läpi kaksi vuotta sitten. En tiedä mitä narsistin peilaamisoppikirjaa hän käyttää. Mikä on tämä mystinen asiallinen sähköpostiviesti, joka on ainoa johon hän suostuu vastaamaan? Se vaikuttaisi olevan vain sitä perusvallankäyttöä, jolla hän yrittää hallita sävyä, jolla hänelle puhutaan. Jos viesti ei tunnu miellyttävältä ja sisältää pienenkin kritiikin eikä kunnioita häntä mielestään tarpeeksi, se ei hänestä ole asiallinen enkä saa vastausta. No, perikunnassa ollaan tekemisissä lain kanssa niin on aika selkeät säännöt narsisteillekin. 

En tiedä millainen on bipolaarinen mielialahäiriö, mutta tuo kuulostaa siltä.

Ja kun hän on sellainen reppuselkäratsastaja. Ei mene yksin vaikeisiin tilanteisiin vaan aina tilaisuuden tullen tukeutuu minuun ja pyytää apua niin paljon kuin vain voi. Aikanaan kun tuli täysi-ikäiseksi, sitten eron jälkeen, sitten lasten synnyttyä, aloitettuaan yliopiston ja nyt minulla paloi hermot, kun tulee pelkkää huutoa ja sitten minun pitäisi olla hänen kanssaan kuitenkin hoitamassa yhdessä vanhemman kuoleman asioita. 

Olin niin ilkeä, että sanoin hänelle suoraan, että hänen täytyy nyt mennä yksin vähän kohtaamaan asioita vanhemman talolle, minä tulen perässä. En voi olla pitämässä häntä kädestä kaikessa koko ajan. 

Äitimme laiminlöi meitä pahasti, kuten isämmekin. Joskus tuntuu, että hän rakensi minuun sellaisen suhteen kuin äitiin joskus rakennetaan, koska ei uskalla riidellä oikean äitimme kanssa. Vaatii turvaa ja sitten huutaa ja loukkantuu, kun sitä huutoa ei otetakaan enää vastaan. Koska minulla tosiaan on tämä omakin elämä nykyään. 

Mutta surettaa, kun näen hänessä sen pienen hätääntyneen hylätyn lapsen samaan aikaan. Hänellä vain on diplomi-insinöörimies, useamman sadan tonnin omakotitalo, kaksi tervettä lasta ja hyväpalkkainen ammatti. Hän on aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt häneltä miksi hän tekee mitä tekee ja miltä se hänestä tuntuu. Ymmärryksen puute on syy ihmisten kärsimykseen, ei tarvitse ratkoa mitään vaan ymmärtää.

Narsismi on suojautumismekanismi, defenssi, ei se tee sisarestasi huonompaa ihmistä.

Narsisti rikkoo ja talloo muita ihmisiä jalkoihinsa pitääkseen valheellisen egonsa kasassa. Todellakin narsistinen käytös tekee huonomman ihmisestä oli diagnoosia tai ei. Ja siihen kuuluu muutakin kuten jatkuva valehtelu ja kontrollointi, usein myös väkivalta.

Narsisti aina myös vahingoittaa lapsiaan. Narsisti näkee lapsessa omat heikkoutensa, projisoi lapseen inhoamansa ihmiset, yrittää saada lasta korvaamaan kaiken sen vaillejäämisen, mitä äitinsä kanssa koki. Tuloksena on haukkumista, mitätöintiä, täysin ennakoimaton kasvuympäristö täynnä kohtuuttomia odotuksia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. 

Narsisti osaa vaatia lapseltaan vain alistuvaa syntipukin roolia tai täyttä symbioosia itsensä kanssa. Narsisti tuhoaa lapsen ja lapsi joutuu itse rakentamaan itsensä uudelleen, kun ymmärtää tämän. Kaikki eivät koskaan ymmärrä, vaan jatkavat samaa tuhoisaa kehää edelleen omiin lapsiinsa.

Keksit tekosyitä nähdä sitä. Et vain tapaa enää! Eikö äitisi voi auttaa ja lohduttaa. Hanki selkäranka ja katkaise yhteys. Apua voi vanhempasi antaa rahalla sille, jos rahaa tarvitsee tai sä kaukaa. Mikään muu ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Keksit tekosyitä nähdä sitä. Et vain tapaa enää! Eikö äitisi voi auttaa ja lohduttaa. Hanki selkäranka ja katkaise yhteys. Apua voi vanhempasi antaa rahalla sille, jos rahaa tarvitsee tai sä kaukaa. Mikään muu ei toimi.

Joudumme hoitamaan toisen vanhempamme hautajaisia, joten on vähän pakko kun olemme kaksin perikunta. Mutta kiitos huomiosta, hän tosiaan nimenomaan tukeutuu toiseen vanhempaan, jonka kanssa en itse ole tekemisissä, koska siinä se vasta elämänilo meneekin. Tässä siis on myös se, että jokainen yhteydenpito ja väärä tekemiseni siirtyy hänen ja äidin ruodittavaksi ja he ovat jo kääntäneet kolmannenkin sisaruksen minua vastaan. Olen surrut tämän kaiken vuosien aikana, mutta nyt tämä kuolema pakottaa olemaan yhteydessä.

Mietin usein mikä siellä lapsuudessa on, minkä takia koen loputonta syyllisyyttä, jos en käyttäydy kuin olisin sisareni rakastava ja kärsivällinen äiti. Ja miksi hän ei näe, että äitihän se häntä laiminlöi, pahoinpiteli, jätti ilman ruokaa, kielsi harrastukset ja koulutuksen. Tiedän, että se oli se, miten vanhempamme toimivat, mutta miten saisin tämän pois päältä. Haluaisin edelleen vain pelastaa sisareni.

Mutta nyt taas tuntuu, että pelastamisen tahto on täysi nolla, kun luen viimeisiä viestejä kuolinasioiden hoitamisesta, jossa yritän sanoa, ettei hän saa yrittää rikkoa lakia, hoidella perikunnan nimissä asioita ennen kuin viralliset paperit on kunnossa ja hän käskee minun laittaa puhelimen pois, ennen kuin minusta tulee vainoharhaisempi. 

Oma narsistisiskoni laittoi välit poikki, kun opettelin vetämään rajat. Nyt on ollut monta ihanan rauhallista vuotta ilman draamaa. Joskus kuulen sukulaisilta tai tutuilta, mitä paskaa se musta puhuu, mutta siinähän valehtelee, ei kiinnosta.

Elämänlaatu on parantunut merkittävästi kun emme ole missään tekemisissä.

Oman sisareni näkökulma selän takana puhumiseen on, että hänellä on oikeus käydä läpi ja keskustella kokemuksistaan läheistensä kanssa, mutta hän tuomitsee ankarasti sen, miten olen levitellyt joillekin sukulaisille omaa versiotani hänen selkänsä takana :D Se kertoo ehkä tarpeeksi. 

On ihan mahdotonta jatkaa elämää, jos ei pysty ohittamaan sitä, miten sitä jauhamista tulee väistämättä. Eri asia kuka jaksaa kuunnella narsistia, joka levittää toisten kuvitteellisia tai tosia yksityisasioita tai vaikuttaa jotenkin oudon pakkomielteiseltä jonkun elämästä. Vaikka olen itsekin kuunnellut niitä siskoni juttuja olkiani kohautellen, tosin aina ihmetellyt, että miten omista ystävistään riittää niin paljon haukuttavaa. Ja naapureista. Ja sukulaisista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt taas tuntuu, että pelastamisen tahto on täysi nolla, kun luen viimeisiä viestejä kuolinasioiden hoitamisesta, jossa yritän sanoa, ettei hän saa yrittää rikkoa lakia, hoidella perikunnan nimissä asioita ennen kuin viralliset paperit on kunnossa ja hän käskee minun laittaa puhelimen pois, ennen kuin minusta tulee vainoharhaisempi. 

Narsistin lempisanoja on harhainen, vainoharhainen, kuvitella jne. Etenkin jäädessään kiinni jostakin. Narsisti nimittelee muita mielellään, samoin yrittää nolata tuottamalla häpeää. Joten unohda koko sisko.