Mitä pitää tehdä kun autisti lapsi saa raivarit kaikissa siirtymätilanteissa?
Miten nämä tilanteet on oikein tarkoitus hoitaa? Joka ikinen siirtymätilanne saa lapsen ihan raivoihinsa, ja ne menee sitten lapsen raivotessa ja itkiessä. Ja näitä siirtymätilanteita on monta joka päivä. Muuten asiat menee ihan hyvin. Toimintaterapiassa ollaan käyty, mutta ei olla sieltä mitään apua saatu, erityisopettaja ja toimintaterapeutti käskee aina vain käyttämään kuvaohjekortteja lapselle siirtymätilanteisiin, mutta ne vain pahentaa raivoa. Lapsi on jo koululainen ja tämä kyllä paheni koulun myötä, en tiedä johtuuko iästä vai koulun rasittavuudesta vai mistä tuo, ei tämä kyllä lomallakaan tosin yhtään helpompaa ole. Millä tavalla autistisen lapsen kanssa oikein on tarkoitus hoitaa siirtymätilanteet silloin (aina) kun lapsi vain raivoaa pahasti?
Kommentit (31)
Kerro sille sellainen sosiaalinen tarina, että jos ei ala homma sujumaan kiukkuamatta, tulee sossu ja vie.
Itselläni on näihin tilanteisiin rutiinit, joita noudatan aina. Aikaahan niissä jonkin verran menee.
Ahdistavinta ikinä on ikinä ihmiset, jotka käy nopeasti pesemässä hampaat ja menee nukkumaan tyyliin 10 minuutissa. Kyllä tuo mulle on tunnin rutiini. Näin pääsen siirtymäahdistuksesta.
Sanoisin pidä kiinni rutiineista, äläkä hoputa.
Vierailija kirjoitti:
Joo no minusta lapselta ei kannata vaatia juuri mitään, mieluummin tehdä vaikka vuoden asiat hänen puolesta. Josko raivarit siinä vähenisi.
Pakotus ei toimi autismin kirjolaisiin. Mutta voihan sitä hakata päätä seinään loputtomasti. Tai sitten voi yrittää keksiä jotain, joka toimisi.
Tollanen kiukkuiita olis ammoisina aikoina jouduttu vaa jättää kuusen juurelle susien syötäväksi. Olisko hänen hyvä tietää?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on näihin tilanteisiin rutiinit, joita noudatan aina. Aikaahan niissä jonkin verran menee.
Ahdistavinta ikinä on ikinä ihmiset, jotka käy nopeasti pesemässä hampaat ja menee nukkumaan tyyliin 10 minuutissa. Kyllä tuo mulle on tunnin rutiini. Näin pääsen siirtymäahdistuksesta.
Sanoisin pidä kiinni rutiineista, äläkä hoputa.
Miten sinulla riittää päivässä aika, jos nukkumaanmenotoimet kestää tunnin, iltapala varmaan toisen tunnin, joku huomisen vaatteiden esille otto kolmannen tunnin jne? Mutta töistä kotiin saavutaan kuitenkin vasta klo 17. Olet joskus klo 02 siitä nukkumassa kun kaikki pikkujutut kestää ikuisuuden?
Älä ainakaan käytä ilmaisua autisti hänestä.
Miten vammasia nää on kun ei voi edellyttää alkeellistakaan syy-seurussuhteen hahmottamista? Voiko olla koskaan oikeustoimikelpoinen? Tarviiko holhoajan ja edunvalvojan? Kastraation? Laitosasumista?
Huumori ja nauraminen yhdessä. Rauhallisuus. Se keventää stressiä. Yleinen kuormituksen vähentäminen elämässä. Ehkä koulu on liian stressaavaa, voisiko siellä jotain keventää? Tuleehan unta riittävästi eli lapsi nukahtaa illalla tarpeeksi aikaisin ja saa herätä aamulla omaan tahtiin? Kuormitus vie ihmisen yli- tai alivireystilaan, ja silloin tunteiden hallinta/toiminnanohjaus pettävät. Tämä tapahtuu kaikilla, mutta se mitä ei tarpeeksi hyvin usein ymmärretä on se että autistit kuormittuvat paljon vähemmästä kuin normaalilla aivotoiminnalla varustetut lapset. Aistit voivat olla yliherkkiä, yksityiskohdat tulvivat mieleen ja kaappaavat huomion. Se että tilanne johon on saanut mukavasti asetuttua muuttuu, on vain liikaa. Vaatimukset jumittavat aivot. Jos palautumista on liian vähän kuormitukseen nähden, elämä menee hankalaksi. Palautumista on myös mukava yhdessäolo, jolloin kaikilla on hauskaa.
"Vierailija kirjoitti:
Tollanen kiukkuiita olis ammoisina aikoina jouduttu vaa jättää kuusen juurelle susien syötäväksi. Olisko hänen hyvä tietää?"
Ei todellakaan. Tuollaisesta tulee vain tunne että on kelvoton eikä rakkauden arvoinen. Teini-iässä tulee sitten syömishäiriötä, itsetuhoisuutta ja muuta mukavaa, varsinkin kun autistinen erilainen nuori saa saman kokemuksen myös koulussa ikätovereilta.
Mitä hyötyä kuvakorteista on, jos lapsi ei halua katsoa niitä? Pakotetaanko väkisin katsomaan vai?