Eikö olekin mielenkiintoista että sairauksiin ei kehitetä pysyviä lääkkeitä / hoitoja. Se kun ei tue valtavaa rahastusta.
Jos kehitettäisiin pysyviä ratkaisuja niin lääkeyhtiöt yms. eivät tienaisi valtavasti omistajilleen kuten tällä hetkellä tienaavat kun lääkkeitä ja hoitoja tarvitaan kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen lisää...
Todennäköisesti pysyvien hoitojen kehittäjät "hoideltaisiin päiviltä" välittömästi...
Kommentit (48)
Poistoon. Venäjän propagandaa jolla pyritään hajoittamaan instituutioita.
Vierailija kirjoitti:
Verikokeet pitäisi ottaa ajoissa ja kuvannus. Ehkä osa löytyy myöhään tai vaikea saada pois.
Tervettä työikäistä ihmistä ei tutkita automaattisesti ennen kuin on aihetta. Perusverenkuvakaan ei paljasta kaikkea, eivätkä ihmiset viitsi käydä maksuttomissa joukkoseulonnoissa (siskoltani tosin löytyi rintasyöpä kahden mammografian välissä, ja häneltä jouduttiin poistamaan molemmat rinnat).
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti taas löytynyt joku lupaava syöpälääke eläinkokeissa. Sitä vetäydytään tutkimaan lisää ja jonnekin se taas katoaa eikä siitä kuulla enää koskaan....
Ihminen ei ole eläin, ja jos hiirillä tai sioilla testattu ei toimikaan ihmisellä, lääkettä ei voi ottaa käyttöön. Kai sinäkin sen ymmärrät.
Eli lääke joka estäisi ihmistä sairastumasta samaan tautiin uudestaan?
Esim. antibiootit: Hoitaa sen hetkisen bakteeritulehduksen pois. Parannuttuaan ihminen on kuitenkin yhtä altis uusille bakteeritartunnoille kuin ennen sairautta ja lääkitystä.
On totta, että joihinkin sairauksiin on olemassa vain oireita lievittäviä lääkkeitä (esim. kipulääkkeet), jotka eivät paranna itse sairautta.
Pään sairauksissa lääkitään oireita, kun useinkaan ei edes tiedetä, mistä sairaus johtuu.
Michael Crichton kirjoitti eräässä romaanissaan miksi lääkeyhtiöt eivät innostu esim. syöpälääkkeiden kehittämisestä: panostat satoja miljoonia lääkkeen kehittämiseen, ja jos se toimii niin vihaiset ihmiset vaativat saada sitä ilmaiseksi. Ei oikein kannata liikertaloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti taas löytynyt joku lupaava syöpälääke eläinkokeissa. Sitä vetäydytään tutkimaan lisää ja jonnekin se taas katoaa eikä siitä kuulla enää koskaan....
Ihminen ei ole eläin, ja jos hiirillä tai sioilla testattu ei toimikaan ihmisellä, lääkettä ei voi ottaa käyttöön. Kai sinäkin sen ymmärrät.
Kyllä toki toki, pitää ajatella SYÖPÄÄN KUOLEVIEN turvallisuutta.....
Mun isä väitti joskus tunteneensa kovankin keksijän, jolla oli kymmenisen patenttia jo nuorella iällä. Sitten äijä olikin keksinyt jotain, mikä olisi toteutuessaan tuhonnut silloiset markkinat tietylle aineelle.
Löytyi kuolleena sukumökiltä, vajaa kolmekymppisenä. Kuulemma itsemurha, elämäniloinen ja sosiaalisena pidetty mies...
1. Niihin mihin on pystytty, on kehitetty. Kulkee nimellä rokotteet.
2. Todella monessa sairaudessa ei vain ole mahdollista kehittää yhtä pilleriä tai rokotetta, mikä muodostaisi jatkuvan immuniteetin koko vaivalle, koska elintavat, elämänratkaisut, ikääntyminen, geenit, ristikkäissairaudet jne jne jne vaikuttavat siihen, miten nämä sairaudet etenevät ja miten niistä voi toipua.
3. Läheskään kaikissa sairauksissa ei ole löydetty varsinaista parannuskeinoa lainkaan, vaan nämä jatkuvat lääkkeet lievittävät oireita. Tämä ei ole lääketeollisuuden salaliitto vaan ihmisten kykyjen rajallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Michael Crichton kirjoitti eräässä romaanissaan miksi lääkeyhtiöt eivät innostu esim. syöpälääkkeiden kehittämisestä: panostat satoja miljoonia lääkkeen kehittämiseen, ja jos se toimii niin vihaiset ihmiset vaativat saada sitä ilmaiseksi. Ei oikein kannata liikertaloudellisesti.
Miksi he sitä nyt ilmaiseksi vaatisivat sen enempää kuin muitakaan lääkkeitä, ellei lääke maksaisi sitä luokkaa että vain Donald Trumpilla olisi varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuten syövät niille ei haluta pysyvää ratkaisua koska hoidoilla rahastetaan valtavasti
Ei ole olemassa mitään yhtä "syöpää", vaan kasvaimet ovat erilaisia solujen mutaatioita, joita on satoja ellei tuhansia erilaisia.
eli vielä enemmän todistetta, yhteenkään ei ole tehty pysyvää hoitoa siis
No kertokaapa jokin sairaus johon pitäisi kehittää parantava hoito?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä kiireellä kehitetään lääkkeitä erektiohäiriöihin ja kaljuuteen sekä lihavuuteen, mutta malariaan kehitettiin vasta ihan äsken lääke kaikkien vuosien jälkeen, koska äärimmäisen köyhät ovat huono asiakasryhmä.
Sehän se vasta huono juttu olisi, jos malariaan keksittäisiin halpa ja tehokas lääke, nyt luonto on edes vähän pystynyt hillitsemään väestönkasvua kehitysmaissa.
Kapitalistinen lääketeollisuus perustuu idealle, että hoidetaan oireita. Ei paranneta sairautta.
Mikä olisikaan parempi asiakas lääkefirmalle, kuin ihminen joka haluaa eroon sairauden oireista?
Lopunikäänsä lääkkeistä maksava asiakas.
Tässä on tietty maailman mahtavimman, parhaimman ja kannattavimman ideologian vika. Rahastetaan tarvitsevia lopun elämäänsä. Samalle ajatukselle perustuu muuten huumekauppakin. Onko sattumaa?
Kapitalismi taitaa olla suurin innovaatioita edistävä juttu silloin kun pitää keksiä mahdollisimman paljon rahaa tuottavia asioita, mutta aitoa ihmiskunnan kehitystä se vain jarruttaa.
Vierailija kirjoitti:
No kertokaapa jokin sairaus johon pitäisi kehittää parantava hoito?
Syöpä, ikääntyminen, kusipäisyys
Ihmiskehoa voi perustellusti verrata äärimmäisen monimutkaiseen järjestelmään eräänlaiseen biologiseen piirilevyyn, jossa toimii oma, itsekorjautuva ja jatkuvasti päivittyvä "käyttöjärjestelmä". Tämä järjestelmä koostuu geenien, solujen, kudosten, hermoverkkojen, immunologisten mekanismien ja biokemiallisten säätelyketjujen kokonaisuudesta, jonka täysi ymmärtäminen on yhä kesken.
Teoreettisella tasolla ei ole olemassa sairautta, vammaa tai biologista vauriota, jota ei periaatteessa voisi korjata. Rajoitteemme eivät ole niinkään luonnonlaeissa, vaan tiedon puutteessa: emme vielä tunne kaikkia geenejä emmekä ymmärrä täydellisesti solujen välistä viestintää, epigeneettistä säätelyä, aivojen plastisuutta tai monimutkaisten biologisten järjestelmien emergenttejä ominaisuuksia. Kun nämä mekanismit tulevaisuudessa avautuvat riittävän syvällisesti, ei ole tieteellistä estettä sille, etteikö esimerkiksi ikääntymisen biologisia prosesseja voitaisi hidastaa merkittävästi tai jopa pysäyttää, tai etteikö synnynnäisesti sokean henkilön näköä voitaisi palauttaa tavalla, jossa myös aivot oppivat tulkitsemaan näköaistin tuottamaa informaatiota.
Samassa teoreettisessa kehyksessä on todettava, että biologisen elämän muokkaaminen on pohjimmiltaan informaatiokysymys. Kun geenien toiminta, solujen erilaistuminen ja biologiset prosessit tunnetaan riittävällä tarkkuudella, voidaan periaatteessa luoda hyvin monenlaisia elollisia kokonaisuuksia. Tällöin rajoittavina tekijöinä ovat lähinnä fysiikan lait ja eettiset rajat - ei niinkään biologian mahdollisuudet sinänsä. Myös tieteiskuvitelmilta vaikuttavat ilmiöt, kuten äärimmäisesti muokatut biologiset olennot, ovat puhtaasti teoreettisella tasolla mahdollisia, vaikkakin käytännössä erittäin epätodennäköisiä ja eettisesti ongelmallisia.
Lääkekehityksen osalta on tärkeää ymmärtää taloudellinen realiteetti. Yksityiset lääkeyhtiöt toimivat markkinalogiikan ehdoilla, joissa pysyvästi parantavat hoidot eivät aina ole taloudellisesti yhtä houkuttelevia kuin pitkäaikaiset tai elinikäiset hoidot. Tämä ei ole salaliitto, vaan seurausta järjestelmästä, jossa tutkimus- ja kehityspanokset ohjautuvat tuottopotentiaalin mukaan. Tämän vuoksi on perusteltua esittää, että terveydenhuollon ja erityisesti perustavanlaatuisen lääketieteellisen tutkimuksen tulisi olla vahvemmin julkisen sektorin vastuulla.
Valtiolla ja julkisilla tutkimuslaitoksilla on paremmat edellytykset tutkia myös harvinaisia sairauksia, ennaltaehkäiseviä ratkaisuja ja pysyvästi parantavia hoitoja, vaikka niiden taloudellinen tuotto ei olisi välitön. Pitkällä aikavälillä tämä lähestymistapa voi tuottaa merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle, mutta vaatii alkuvaiheessa huomattavia investointeja, poliittista tahtoa ja pitkäjänteistä tutkimusstrategiaa. Tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti tarkasteltuna kyse ei ole niinkään mahdollisuuksien puutteesta, vaan siitä, mihin päätämme resurssimme kohdentaa.
Terveisin,
alalla reilut 30 vuotta työskennellyt tutkija
Vierailija kirjoitti:
kuten syövät niille ei haluta pysyvää ratkaisua koska hoidoilla rahastetaan valtavasti
Kuvitteletko, että asioita jätetään tarkoituksella tutkimatta, jotta ihmiset kärsivät ja kuolevat?
Emme vieläkään tiedä tai osaa riittävästi.
Onneksi on hyviä tutkijoita, lääkäreitä, hoitajia - ja hoitokeinoja. Kiitos heille/niille kaikille siitä, kuinka hyvin sairastuneista huolehditaan!
Miettikää että jos tulee sanomaan että kehitin pysyvän hoidon näihin syöpiin niin pian tulee kuula otsaan. Kukaan kun ei saa uhata valtavaa rahastusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskehoa voi perustellusti verrata äärimmäisen monimutkaiseen järjestelmään eräänlaiseen biologiseen piirilevyyn, jossa toimii oma, itsekorjautuva ja jatkuvasti päivittyvä "käyttöjärjestelmä". Tämä järjestelmä koostuu geenien, solujen, kudosten, hermoverkkojen, immunologisten mekanismien ja biokemiallisten säätelyketjujen kokonaisuudesta, jonka täysi ymmärtäminen on yhä kesken.
Teoreettisella tasolla ei ole olemassa sairautta, vammaa tai biologista vauriota, jota ei periaatteessa voisi korjata. Rajoitteemme eivät ole niinkään luonnonlaeissa, vaan tiedon puutteessa: emme vielä tunne kaikkia geenejä emmekä ymmärrä täydellisesti solujen välistä viestintää, epigeneettistä säätelyä, aivojen plastisuutta tai monimutkaisten biologisten järjestelmien emergenttejä ominaisuuksia. Kun nämä mekanismit tulevaisuudessa avautuvat riittävän syvällisesti, ei ole tieteellistä estettä sille, etteikö esimerkiksi ikääntymisen biologisia prose
Mites ms-tauti ja sen aiheuttamat vauriot teoriassa parannettaisiin?
Ilmeisesti taas löytynyt joku lupaava syöpälääke eläinkokeissa. Sitä vetäydytään tutkimaan lisää ja jonnekin se taas katoaa eikä siitä kuulla enää koskaan....