Nuorena tehdyt viiltoarvet, onko kukaan saanut poistettua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut omiani pois. haalenivat vast 50-v ikäisenä. Minulla on myös tupakantumpin sammuttamisjälkiä, ne haalenivat nopeammin. En ikinä hävennyt arpiani. Ehkä sinunkaan ei kannattaisi. Ne ovat merkki siitä, että vaikka sinulla on ollut rankaa, sinä olet selvinnyt.

 

Ihanasti sanottu, kiitos. Oikeastaan aikaisemmin olenkin osannut ajatella, että mitäpä tuosta, mennyttä elämää. Nykyään tuntuu, etten haluaisi koko ajan kulkea muistutus menneistä mukanani.

 

En ole ikinä oikein ymmärtänyt mitä tuo arpien haaleneminen tarkoittaa. Omat arvet nimenomaan ovat vaaleita. Vähän niin kuin valkoisia viivoja muuta ihoa vasten. Eivät voisi vaaleampia enää olla.

 

Ap

Arpi voi tapauksesta riippuen pigmentoitua, tai pigmentoitua normaalia tummemmaksi tai jäädä pigmentoitumatta. Jos uusi arpi saa aurinkoa, se usein pigmentoituu tummemmaksi. Yleensä kuitenkin jää vaaleammaksi. Silloin niitä voi yrittää hieman tatuoida niin että ne eivät ole liian valkoisia. Toki aina kun iho vaihtaa väriä ruskettumalla, sen väri muuttuu, mutta arven ei.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä vahingoittainen on huomion hakua.

Onpa idiootti kommentteja nää.

Mulla on jalat yltäpäältä viilloilla juuri sen takia, etten halunnut että kukaan niitä näkee.

Pettosin niitä kesäisinkin sukkiksilla yli 30-vuotiaaksi asti. Poikaystävät tietenkin näki ne, mutta edes äitini tai kaverini ei tiennyt niistä yhtään.

Oli aika inhottavaa helteillä kun kaikki muut kulki hameissa ja shortseissa. Oisinkohan ollut 32 kun ekaa kertaa pikkuhiljaa uskalsin, sitä ennen peittosin ne jo roskien vientiä varten.

En hae huomiota vaan haluaisin vaan oikeuden kulkea ja olla niinkuin kaikki muutkin enkä hävetä ja tuntea itseäni huonommaksi. Mun pitäis olla niistä ylpeä, kaikilla on omat arpensa ja elämän jättäneet merkit.

Itseä surettaa eniten, kun yli puolet elämästä kului niiden jälkien piilotteluun ja häpeämiseen. Jos saisin mahdollisuuden, niin en niitä enää edes hävittäisi, ne on niin olennainen osa mun kehoa ja historiaa.

Joskus huomaa, kun vieraat ihmiset katsoo niitä, mutta hittoako sitten? On mulla leuassakin leikkausarpi, heitänkö kaavun päälle sun mieliksi?

Miksi ne sun mielestä pitää piilottaa?

Vaikka olisikin jollain huomion hakua, niin eikö itsensä satuttaminen ole merkki siitä että ei mene hyvin ja tarviis apua?

Noinko sä kuittaisit asian oman lapsesikin kohdalla?

Yksi vaihtoehto on tosiaan peittotatuonti jollakin itselle merkityksellisellä kuvalla. Netissä on paljon esimerkkikuvia, joita ihmiset ovat ottaneet käsivarsiin.