Lue keskustelun säännöt.
Millä täytätte yksinäisyyden tuottamaa tyhjiötä?
01.01.2026 |
Kirjoitin jo yhden pitkän aloituksen aiheesta, mutta taisipa jäädä sekin sensuurin kynsiin...
Itse en tiedä voinko kutsua itseäni sanan varsinaisessa merkityksessä yksinäiseksi, koska on kuitenkin läheiset välit perheeseeni. Töiden ulkopuolella ei kuitenkaan ole mitään muita sosiaalisia kontakteja kuin perhe. Ei ystäviä eikä kumppania. Ystäviä on joskus ollut, mutta olen ilmeisesti niin huonoa seuraa, että ne kaikkoavat aina ajan myötä. Kumppania ei ole koskaan ollut, eikä tarvitse kovin kummoinen ennustaja olla jos sanoo ettei koskaa tule olemaankaan. Enää en jaksa ystäviäkään edes etsiä kun lopputulos on aina sama. Miksi tyrkyttää itseään kun seura ei kelpaa?
Asuin vanhemmillani aika pitkään kun töiden saanti oli heikkoa. Silloin ei "yksinäisyys" haitannut kun oli kuitenkin aina joku jolle jutella tai pelata korttia jne. Sitten kun pääsin töihin ja muutin omilleni aloin täyttämään tyhjiötä alkoholilla. En koskaan oikein pitänyt juopottelusta, mutta oli pakko turruttaa itsensä yksinäisyydeltä ja siltä, että oli epäonnistunut ihmisenä.
En oikein koskaan ole kokenut kuuluvani tähän maailmaan, joten ystävien löytäminen on ollut haastavaa, puhumattakaan kumppanin löytämisesta. Monet harrastuksistani ovat/olivat sellaisia, että ehti miettimään sitä miten mukava olisi niitä harrastaa jonkun kanssa, mutta kun ei ole ketään kenen kanssa harrastaa. Se söi aika paljon motivaatiota harrastaa mitään. Nykyään olen innostunut pienoismallien ja palapelien teosta. Niissä saa aikaansa tuhlattua ja saa suljettua ajatuksensa niin, että keskittyy vaan seuraavaan osaan, Eikä niissä kaveri olisi kuin tiellä, ja saapahan elämäänsä edes jotain onnistumisen tunteita kun saa jotain valmiiksi. Palapelien teon löysin jo juopotellessani, oli ihan rentouttavaa kitata iltaisin kaljaa, luukuttaa musiikkia ja lätkiä paloja paikalleen. Pienoismallien tekeminen pienessä pöhnässä olisi ollut ainakin haasteellista :D
Kiinnostaa kuulla miten muut täyttävät sitä yksinäistä aikaansa.
Pahoittelut pitkästä löpinästä, ja siitä jos näitä keskusteluja on kohta kaksi.
Terveisin Naispelko32
Kommentit (21)
Ala tekemään warhammer ukkeleita. Sitten vaan tapahtumiin pelailemaan. Ja facebookissa löytynee ryhmiä. Tai muussa nettiyhteisössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholia kuluu ja myös syön liikaa. Sitten taas positiivisempia juttuja on esimerkiksi luonnossa viihtyminen, mutta ei talvella. Tämä aika vuodesta on todella tylsää.
Mene työväenopistoon, aloita joku harrastus, kielen opiskelu tms.
Aloin vain deittailemaan kolkytveenä (tai no vähän ennen) ja paras päätös ikinä :) Ei niistä tarvitse parisuhdetta välttämättä tulla mutta enää miesten lähestyminen ei pelota mua yhtikäs ollenkaan. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menemällä ilmisten ilmoille. Joitain ihmisiäkin on tullut tutuiksi kun näen säännöllisin väliajoin heitä. Eihän se ole kaveeraamista ja oon intiimiä läheisyyttäkin vailla. Täysin eivät omanikaan toimet paranna mielenlaatuani.
32v
Joskus oli chatti huoneet, joista tarttui ihan oikean elämän kavereitakin. Eilen kävin katsomassa mikä meininki siinä huoneessa, missä joskus hengailin ja höpöttelin. 6 ihmistä paikalla ja yks alkoi jo h...tottelemaan ja oon ansainnut turpiinvedon ja oon idiootti ja mitälie 😳 vähän mietin, missä kaikki nimimerkit kenen kans joskus juttelin, toivottavasti kaikki on heillä paremmin.
Juomiseenhan tuo on itselläkin mennyt. Huomasin että oon hyvää vauhtia matkalla alkoholismiin ja koitan nyt olla tipattomalla. Tekee mieli jo nyt 🙄 oon lihonut ja kroppa ja mieli tuntuu inhottavalta.
Liikunnasta koitan kovasti pitää kiinni. Kuuntelen musiikkia, soittimia on ja niillä pitäis soitellakin. Hoidan kasveja, harrastan harvinaisempia huonekasveja ja niistä saa joskus rahaa takaisinkin. Teen mm puutöitä, ompelen, joskus pieniä betonitöitä ja nyt oon innostunut hartsista. Näitä myös myyn kun en mä itse tarvitse mitään, mutta kun en vaan osaa olla paikallaan.
Nyt pitäis tosiaan katkaista juominen kokonaan joksikin aikaa jo senkin takia, kun ne psykkalla tykkää ottaa seuloa ja alkoholimarkkereita.
Vähän haastavaa tulee.
On mulla kaverisovellus ja viime vuonna jopa yhden tyypin sieltä löysin oikeaan elämään. Tultiin hyvin juttuun ja tyyppi oli innostunut. Just kun aloin ihastua niin hän otti takapakkia ja jäi sinne. Meni sit loppuvuosi sitä kipuillessa.
Lukeminen ois kiva, mutta keskittymiskyky toivoton.
Vielä kun sais tän aivottoman mammapalstalla roikkumisen minimoitua.
Kyllä täs oikeasti kaipaisi ihmisiä ympärille ja viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen, 36v. En ole koskaan seurustellut, mutta pari hairahdusta ollut. Nämä miehet yrittivät saada mut tyttöystäväkseen ja vähän aikaa näyttelin roolia, mutta homma kaatui, koska kumpikaan ei ollut mulle uskollinen, joten miksi olisin jääny sarjapettäjien kanssa yhteen. En tunne yksinäisyyttä, mutta ulkopuolisuuden tunteita kyllä. Olen itseriittoinen ihminen eli yksinäisyys on mulle parempi kuin viettää aikaa muiden kanssa. Uskon, että mulla on psykopaattisia piirteitä, vaikka en ole väkivaltainen tai pahansuopa. Elämäni on oikeestaan aika helppoa, enkä usko pystyväni edes masentumaan. En tunne kateellisuutta, pelkoa, häpeää tai montaa muutakaan tunnetta, mutta tunnen kuitenkin vihaa (kylmää ja etäistä), nälkää, vilua, väsymystä, pikkuisia häivähdyksiä iloa, mutta en onnellisuutta jne. Asiat, jotka tyypillisesti traumatisoivat muita ihmisiä ei tunnu musta juuri miltään. Näyttelen kuitenkin empatiaa, koska en halua vaikuttaa oudolta. Koska en jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita ne katkeaa ennemmin tai myöhemmin. Olen kummiskin erittäin hyvä luomaan uusia ystävyyssuhteita, koska mihin ikinä ilmestyn alan vaan puhumaan, jos tekee mieli kommunikoida muiden kanssa. Jos haluat viettää aikaa muiden kanssa, mutta et halua ystäviä mene vaikka pelaamaan biljardia biljardisalille tai baariin. Varaat tiskiltä pöydän ja harjottelet lyöntejä. Kun oot kehittynyt tai vaikka et olisikaan pyydät jonkun pelaamaan kanssasi ja alotat manipuloinnin tai sinun tapauksessa ystävystymisen. Kannattaa kuitenkin varoa kaltaisiani, sillä meitä on paljon. Voit myös mennä keikoille kuuntelemaan musiikkia ja kysyä saako tähän istua, jos joku pöytä näyttää semmoselta "hylkiöiden" pöydältä. Ei kannata mennä sinne missä perheet tai valmiit kaveriporukat jo istuu. Kun oot tutustunut johonkin niin alat vaan pommittamaan viesteillä esim. tuutko leffaan, tuutko sinne ja tuutko tänne. Ei saa luovuttaa, jos pari kertaa kieltäytyy tai peruu. Ihmiset on imarreltuja ku heidät noin paljon halutaan johonkin, vaikka pyytäjää ei vois vähempää kiinnostaa. Mäkin olen tehnyt palapelin tänä jouluna. Joskus pelasin Chronicles of Crimeä. Ratkaisin murhamysteerejä. Jos haluat oppia kieliä hommaa joku ulkomaalainen kirjekaveri. Vankiloista löytyy tyyppejä, jotka on todella aktiivisia pitämään yhteyttä. Saat viestejä jatkuvasti. Se voi imarrella itsetuntoa, jos sulla on huono itsetunto. Ei ehkä kannata omaa nimeään paljastaa heti, mutta elinkautisvankeja ei Amerikoista koskaan vapauteen päästetä, joten videopuheluja soittelemaan omalla nimellä vaan. Saat kuulla paljon hauskempia juttuja mitä tältä palstalta ikinä. Siinä pari mukavaa ajanvietettä.
Näitä samantapaisia aloituksia on ollut jokunen ja aina jään miettimään, miksi. Tekemistähän riittää vaikka kuinka ja tekemisen ohella tutustuu ihmisiinkin jos se on tärkeää. Joistakin voi tulla hyviä tuttavia, ehkä ystäviäkin. Jäin 47 v. leskeksi ja siitä asti olen asunut yksin. Olen lapseton. Mukavia työkavereita tietty on, mutta en välitä työkavereista yksityiselämääni sen kummemmin. Ostin talon jossa on tilaa tehdä monenlaista: maalaan tauluja, järkkäsin työpajan työkaluineen ja teen pieniä puutöitä. Menen metsään ja kerään erikoisen näköisiä oksia ja kaikenlaisia kiviä. Putsaan ja maalaan eli teen "taideteoksia" tai naivia maalausta. Some ei kiinnosta facebookissa en ole ollut koskaan. Pinterestistä olen ideoita löytänyt. Olen myös melkoinen leipoja, leivät, rieskat, piirakat ja kakut. Naapurit käyvät kahvilla aika usein, tykkään. Tutkin historiaa myös välillä, luen jättimäärän kirjoja ja netistä löytyy lisätietoa melkein mihin vain. Palapelejä, ristisanatehtäviä en ole ikinä vielä tehnyt. Enkä alkoa juonut. Tykkään olla rauhassa yksinäni ja tehdä hommeleitani, aina löytyy uusia ideoita. Meitä on niin moneksi.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle pelastajia ovat lemmikit ja luonto. Koirat ovat pyyteettömiä ja täyttävät erinomaisesti tyhjiön... Miksei kissatkin.
"Nyt pitäis tosiaan katkaista juominen kokonaan joksikin aikaa jo senkin takia, kun ne psykkalla tykkää ottaa seuloa ja alkoholimarkkereita."
Miten ne siellä 'psykkalla' reagoivat/auttavat, kun kerrot, että juot siksi kun elämä on tyhjää ja yksinäistä?
Ja sulla sentään on monenlaista aktiviteettia ja harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle pelastajia ovat lemmikit ja luonto. Koirat ovat pyyteettömiä ja täyttävät erinomaisesti tyhjiön... Miksei kissatkin.
Ei lemmikot ole pyytettömiä, hyvänen aika! Niissä on iso vastuu ja menoeräkin.
Koiran pito ei välttämättä ole halvin harrastus, vaikka et sen kamssa mitään lenkkejä kummempaa harrastaisikaan.
Itse en enää ota koiraa, kun olen yksineläjä eikä ole hoitopaikkaa esim. lomamatkan ajaksi. Kaupallisista hoitoloista on huonot kokemukset sen lisäksi, ettö ne maksavat maltaita. Samoin, jos sairastun, ei ole varalenkittäjää. Koira sopii pariskunnille. Mies lenkittää, kun et itse pääse.
Vierailija kirjoitti:
Näitä samantapaisia aloituksia on ollut jokunen ja aina jään miettimään, miksi. Tekemistähän riittää vaikka kuinka ja tekemisen ohella tutustuu ihmisiinkin jos se on tärkeää. Joistakin voi tulla hyviä tuttavia, ehkä ystäviäkin. Jäin 47 v. leskeksi ja siitä asti olen asunut yksin. Olen lapseton. Mukavia työkavereita tietty on, mutta en välitä työkavereista yksityiselämääni sen kummemmin. Ostin talon jossa on tilaa tehdä monenlaista: maalaan tauluja, järkkäsin työpajan työkaluineen ja teen pieniä puutöitä. Menen metsään ja kerään erikoisen näköisiä oksia ja kaikenlaisia kiviä. Putsaan ja maalaan eli teen "taideteoksia" tai naivia maalausta. Some ei kiinnosta facebookissa en ole ollut koskaan. Pinterestistä olen ideoita löytänyt. Olen myös melkoinen leipoja, leivät, rieskat, piirakat ja kakut. Naapurit käyvät kahvilla aika usein, tykkään. Tutkin historiaa myös välillä, luen jättimäärän kirjoja ja netistä löytyy lisätietoa mel
No musta ei oo ainakaan koskaan koskaan halunnut ystävää. Mutta miehen sain. En pidä itseäni kamalana ihmisenä, olen vain ujo ja estynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettishoppailu on minun keinoni. Tosin loppuvuodesta aloin yrittää liikunnan harrastamista, ihan hyvin jopa alkoi eikä ollut niin hirveää mitä ajattelin, nyt tosin olen pari päivää ollut vähän kipeänä ja pelkään että se alkanut liikunta"into" tyssää nyt tähän kun kohta saan varmaan taas alottaa ns nollasta ja se on tuskaa. Minullakin on perhe ja kaksi ystävää, joita näen harvoin, sekä työpaikka mutta monesti melko yksinäistä on elo.
Kun olin yksinäinen nuori
--elokuvat
-virtuaali maailma ( en tiedä onko tälläisiä enää)
-pelit
-lemmikki
-nettishoppailu
Kirjat, käsityökurssit, leipominen, metsäkävelyt, Helsingin keskustassa näyttelyt ja kahvilakäynnit joskus yms.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt pitäis tosiaan katkaista juominen kokonaan joksikin aikaa jo senkin takia, kun ne psykkalla tykkää ottaa seuloa ja alkoholimarkkereita."
Miten ne siellä 'psykkalla' reagoivat/auttavat, kun kerrot, että juot siksi kun elämä on tyhjää ja yksinäistä?
Ja sulla sentään on monenlaista aktiviteettia ja harrastusta.
Ikinä ei kannata lääkärille mainita minkään päihteen käytöstä. Saat heti riippuvaisen leiman ja muuta "hoitoa" et sit saakaan vaikka se päihde on yleensä seuraus eikä syy ja aina lääkärillä käydessä takerrutaan siihen, että "sulle lukee täällä alkoholin liikakäyttö".
Eikä kait lääkärit oikeen sosiaalisia suhteita kenellekään loihdi.
Vierailija kirjoitti:
Mites verkkopelit? Sieltä saa seuraa, samanhenkisiä tyyppejä. Kun pelailet usein, niin tutustuu ihmisiin
Tutustuin ystävääni netissä 13 vuotta sitten ja hän löysi kumppaninsa wowista :)
Ne voi oikeasti yllättää :)
Facesta löysin sattumalta miehen, jolle laitoin viestiä julkisten kommentointien takia kun vaikutti niin mielenkiintoiselta. Vuosi höpöteltiin ja matkustin hänen luo, oltiin pari jonkun aikaa.
Mites verkkopelit? Sieltä saa seuraa, samanhenkisiä tyyppejä. Kun pelailet usein, niin tutustuu ihmisiin