Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää ystäviä aikuisena?
31.12.2025 |
Mulla ei ole yhtään ystävää. Lapsuuden ystävät muuttaneet ympäriinsä, ei ketään jäljellä. Opiskeluajan ystävät samoin, työllistyvät ympäri Suomea ja yhteydenpito jäi. Muut sai ystäviä uusilta paikkakunnilta, minä en. Olen yrittänyt ystävystyä harrastuksissa, töissä, muiden koiran ulkoiluttajien kanssa ja lasten kavereiden vanhempien kanssa. Aikuisilla on kaveripiirit jo, ei tarvita lisää. Tai sitten ne on niin introverttejä ettei halua ystävystyä. Ajattelin että yritänköhän liikaa, ja lakkasin yrittämästä. Ei tullut ystäviä silläkään konstilla.
Ollaan muutettu uudelle paikkakunnallekin muutaman kerran elämän aikana. Aina ajatus, että nyt aloitan puhtaalta pöydältä. Liityn mukaan mitä ikinä toimintaa kunnassa on ja tutustun ihmisiin. Nyt asutaan maalla jossa suurinosa asukkaista iäkkäitä. Ei heitä edes näe ulkona. Muutaman naapurin kanssa jutellut. Siinä se.
Meillä oli kauan sitten täällä vauvapalstallakin kaveriporukka, jonka kanssa nähtiin muutama kerta. Siirryttiin kirjoittelee priva ryhmään ja sovittiin tapaamisia ympäri Suomea. Se vaan kuivui kasaan. Pikku hiljaa vauva arki vei mennessään, ei kukaan enää kirjoitellut. Olen monesti miettinyt noita ihmisiä, siellä oli tosi hauskoja tyyppejä. Nyt ei edes nimiä enää muista.
Olen ihan hauskaa seuraa. Töissä mun seurassa viihdytään. Osaan kuunnella, en ole itsekeskeinen Tykkään lähteä kahville, leffaan, kävelylle. Yleensä käydään kerran ja jää siihen. Mitään konfliktia ei ole tullut, eikä tapoihini kuulu töksäytellä asiattomuuksia. Se vaan jää. Ehkä mun pitäisi olla itse aktiivisempi? Toisaalta. Voisihan se toinenkin olla. Mä olen vähän ujo. Mutta jos toinen on aktiivinen, niin sitten uskallan minäkin olla.
Haluaisin todella tietää mikä mussa on vikana? Miten aikuisena saa ystäviä?
Kommentit (26)
Harrastuksista olen löytänyt sekä kavereita että ystäviä. Omat harrastukseni ovat Al-Anon vertaistukitoiminta, SPR ystävätoiminta ja kuntosali. Kuntosaliltakin löytyy hyviä kavereita, jos on vakiporukka aina samaan aikaan treenaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista olen löytänyt sekä kavereita että ystäviä. Omat harrastukseni ovat Al-Anon vertaistukitoiminta, SPR ystävätoiminta ja kuntosali. Kuntosaliltakin löytyy hyviä kavereita, jos on vakiporukka aina samaan aikaan treenaamassa.
Löysin yhdestä harrastuksesta kaksi ikäistäni, mukavaa naista. Mielestäni meillä oli ihan hauskaa, mutta he olivat pitkään olleet ystäviä, enkä lopulta oikein sopinut siihen kuvioon. Pikku hiljaa heillä alkoi olla enemmän inside- juttuja joissa jäin ulkopuolelle ja lopulta yhteys katkesi kokonaan. Meidän pienen kylän pienellä salilla käy vain 70+ ikäisiä pappoja. En ole kertaakaan nähnyt siellä naisia, saati ikäisiäni. Olen miettinyt pitäisikö reviiriä laajentaa ja lähteä jonnekin muualle salille, mutta sitten tulee vastaan ajan riitävyys ja kulkeminen.
Pitää ehkä miettiä minkälaisia. Ja mikä turvallista, ettei väärää seuraa. Ja sitten onko se totta. Ja sitten kotimaa tai onko ulkomailla. Mikä paikka.
Itse ihmettelen samaa. Olen asunut samalla paikkakunnalla 20 vuotta. Olen aina ollut aktiivinen ja hakeutunut ihmisten seuraan. Silti ystäviä ei ole juurikaan tullut. Monesti käy juuri noin, että kerran minun aloitteestani tavataan ja se jää sitten siihen. En halua tungetella, eli jos toinen ei ehdota tapaamista kun itse olen pari kertaa ehdottanut, en enää tarjoa seuraani. Töissä on työkaverit, ja olen monesti huomannut että muiden kanssa esim työpaikkaa vaihtaneet ovat yhteydessä ja tapaavat. Minuun ei oteta yhteyttä sellaisissa merkeissä. Ja käyn tallilla ratsastamassa, muut sopivat keskenään maastoratsastustreffejä mutta minun kanssani ei kukaan halua sopia mitään. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Olen kumminkin onnellisessa asemassa kun minulla on hyvä mies jonka kanssa touhutaan ja kivat aikuiset lapset. Monillahan ei ole perhettäkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen samaa. Olen asunut samalla paikkakunnalla 20 vuotta. Olen aina ollut aktiivinen ja hakeutunut ihmisten seuraan. Silti ystäviä ei ole juurikaan tullut. Monesti käy juuri noin, että kerran minun aloitteestani tavataan ja se jää sitten siihen. En halua tungetella, eli jos toinen ei ehdota tapaamista kun itse olen pari kertaa ehdottanut, en enää tarjoa seuraani. Töissä on työkaverit, ja olen monesti huomannut että muiden kanssa esim työpaikkaa vaihtaneet ovat yhteydessä ja tapaavat. Minuun ei oteta yhteyttä sellaisissa merkeissä. Ja käyn tallilla ratsastamassa, muut sopivat keskenään maastoratsastustreffejä mutta minun kanssani ei kukaan halua sopia mitään. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Olen kumminkin onnellisessa asemassa kun minulla on hyvä mies jonka kanssa touhutaan ja kivat aikuiset lapset. Monillahan ei ole perhettäkään.
Joo sama juttu, mulla on perhe enkä sillä tavalla ole yksinäinen. Olisi vaan kiva käydä jonkun kaverin kanssa kahvilla, shoppailemassa tai vaikka keikoilla. Tai saada vertaistukea johonkin työpaikan ongelmiin. Perheeni ei ole kiinnostunut näistä aktiviteeteista. Me asuttiin myös vuosikymmeniä samalla paikkakunnalla. Nyt viime vuosina ollaan sattuneista syistä muutettu enemmän. Ihan yhtä hankalaa on ystävystyä on sitten uusi paikkakunnalla tai pitkään asunut.
Ap
Sieltä sellanen pahanilmanlintu!