Miten voisi lakata kaipaamasta itselleen kumppania?
Suurin osa vuodesta menee ihan hyvin, mutta juhlapyhät on aina jotenkin raskaita ja mielessä on vain ajatus siitä, että maailmassa ei ole sellaista ihmistä, joka haluaisi tämän juhlan kanssani viettää. Surettaa, mutta en haluaisi käyttää yhtään päivää tän asian surkutteluun.
Kommentit (18)
Haikailin pitkään. Vasta myöhäiskeski-iässä kumppaniasia jäi mielessä taka-alalle.
Toivon, että löydät elämääsi hyvän kumppanin.
Kun näkee todelliset luonteet ja huonot vaihtoehdot. Ei tee enää mieli. Kaikki paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Haikailin pitkään. Vasta myöhäiskeski-iässä kumppaniasia jäi mielessä taka-alalle.
Toivon, että löydät elämääsi hyvän kumppanin.
En mä löydä ja siksi haluan lopettaa tän turhan haikailun.
Ap
Jos suurin osa vuodesta menee hyvin mihin sitä riippakiveä tarvitsee jotain teennäisiä juhlia juhlimaan jotka luo lähinnä vai odotuksia. Kaikki parisuhteet ovat pääasiassa kuormittavia.
Vierailija kirjoitti:
Kun on nälkä, syö. Kaipaat kumppania, ota kumppani.
Ruokaa saa kaupasta, mutta mistä "otat" kumppanin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota kissa.
Ärsyttää nämä ota kissa/koira ehdotukset.
Sen kissanko kanssa keskustelen maailmanmenosta, filosofisista kysynyksistä, uskonnosta, luonnontieteiden uusista hypoteeseista? Osaako kissa esittää hyviä argumentteja? Sen kissanko kanssa halin, suutelen, kiihotun, sekstailen? Kissan kanssa lähden ulkomaille reissaamaan, jaan ja keskustelen kokemuksista vastavuoroisesti? Kissa sympatiseeraa mua ja tuo hunajateetä kun olen kuumeessa? Kissan kanssa menen kaveriporukalla (jossa on vain pariskuntia) mökille? Kissa käy ruokaksupassa ja auttaa kotihommissa, kun en kaikkea halua aina tehdä yksin? Kissa lähtee metsälenkille ja laavulle paistamaan makkaraa?
Just joo.
En ole ap. Sivusta kirjoitan
minä voin ryhtyä kumppaniksesi jos olet nainen
Kun on edes kerran ollut parisuhteessa, tietää, että yksin on sata kertaa leppoisampaa ja suhteista on paljon enemmän vaivaa kuin iloa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on edes kerran ollut parisuhteessa, tietää, että yksin on sata kertaa leppoisampaa ja suhteista on paljon enemmän vaivaa kuin iloa.
Olen mä ollut parisuhteessa aiemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kissa.
Ärsyttää nämä ota kissa/koira ehdotukset.
Sen kissanko kanssa keskustelen maailmanmenosta, filosofisista kysynyksistä, uskonnosta, luonnontieteiden uusista hypoteeseista? Osaako kissa esittää hyviä argumentteja? Sen kissanko kanssa halin, suutelen, kiihotun, sekstailen? Kissan kanssa lähden ulkomaille reissaamaan, jaan ja keskustelen kokemuksista vastavuoroisesti? Kissa sympatiseeraa mua ja tuo hunajateetä kun olen kuumeessa? Kissan kanssa menen kaveriporukalla (jossa on vain pariskuntia) mökille? Kissa käy ruokaksupassa ja auttaa kotihommissa, kun en kaikkea halua aina tehdä yksin? Kissa lähtee metsälenkille ja laavulle paistamaan makkaraa?
Just joo.
En ole ap. Sivusta kirjoitan
Olet ihan oikeassa. Kissa ei ole yhtään sama asia kuin puoliso.
Ap
Kissasta ei saa palvelijaa jos sitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
minä voin ryhtyä kumppaniksesi jos olet nainen
Yhtään toista tuntematta alkaisit suhteeseen? Aika epätoivoista.
Seuraan.
Kamala ikävä ja yksinäisyys.
Mulla on tähän ratkaisu!
HC-versio: Ota ihan vääränlainen kumppani ja muuta sen kanssa yhteen. Mieluiten sellainen, jolla on lapsia tai lapsenlapsia ja vittumainen exä, josta se on vasta eronnut eikä pääse yli. Niin ja tietysti mustasukkainen ja kontrolloiva. Ole sen kanssa niin kauan, kunnes huomaat haaveilevasi siitä, että saisit olla yksin.
Light-versio: Älä tee tuota itse, mutta ystävysty sellaisen naisen kanssa, joka elää tuollaisessa suhteessa. Pyydä häntä avautumaan kaikesta aina sinulle mahdollisimman usein, kunnes tajuat, että oletkin ihan tyytyväinen. Tässä molemmat hyötyvät, kun toinen saa kuuntelijan ja toisen ei tarvitse itse kokea tuota.
Toivon jonkinlaista elämänkumppania, jossa tärkeintä on henkinen läheisyys, että voidaan keskustella kaikesta ja ollaan samalla aaltopituudella jne. Mun paras ystävä on lähinnä tuota mulle. Suhteessa ei ole mitään seksuaalista enkä sellaista haluaisikaan. Rehellisesti pidän hyvin epätodennäköisenä, että tätä parempaa suhdetta ikinä löytäisinkään. En ole ikinä kohdannut ihanampaa ihmistä. Ystäviä toki vaan ollaan, mut oon hänestä ihan äärettömän kiitollinen.
Yks eri
Et ole kumppanini kaipuussa yksin. - Itse olen jo yli 40 vuotta; enkä eläessäni ollut parisuhteessa.
Se, että en ole antaa mahdollisuuden kuvitella, mitä tahansa ja tahatonta, mitä pariuhteeseen voi liittyä ilman syyllisyyttä siitä, että tuon tai tämän töppäsin ja pilasin parisuhteessa, jolla sitten vaurioitin toista, kenties myös itseäni.
Voin unelmissani liitää ja kuvitellen, että tuon tai tämän olisin voinut jakaa sen yhden ja erityisen tai niin kuin jotkut minun ikääni tulleista useammankin sen yhden ja erityisen kanssa. Tiedostan ettei parisuhde ole mikään velvollisuus, joka minun miehenä tulisi täyttää. Tiedostan myös, että muita osoittamalla ja kyselemällä ja varomattasti syyllistämällä, että miksi eivät ole valmiita ja halukkaita etenemään parisuhteessa kanssani, kaivaisin vain maata jalkojeni alta itse pois. En itse ole, enkä ole ollut valmis aina jatkamaan samaan suuntaan ja muodostamaan parisuhdetta silloin kun siihen ehkä olisi ollut tilaisuus; itselläni on ollut siihen hyvät syyt ja perusteet. Ajattelisinnko tänään toisin? - En tiedä Varmasti osassa, joissain empisin, kun joskus on ollut vain epämääräisempi tunne kuin taas joskus vahva ja varaukseton tunne siitä, että on parempi jatkaa jotenkin muutoin kuin edetä yhdessä kohti pariuhdetta.
Turhauttaa mutta koen myös etuoikeudeseni että vaikka "se" 1. erityinen on jäänyt löytämättä niin olen onnistunut ylläpitämään pitkäaikaisia ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa. - Joskus olen ajatellut, että ovatko he hinta jonka joudun maksamaan siitä, että en ole onnistunut etenemään ja olemaan toistaiseksi kenenkään kanssa parisuhteessa.
En ymmärrä miksi parisuhde ja muut läheiset asettasiin vastakkain. Jos eläsin parisuhteessa, niin varmasti saisin priorisoida aikaani toisin; jo ihan itseni takia. Moneen olen ollut valmis kun joku on minua pyytänyt tai minulta halunnut, mitä nyt ikinä, niin omaan myös -koputtaa puuta-omankin tahdon. Arvioin mitä ja jaksan ja pystyn. Joskus on tuntunut että olisi mukava, jos voisi huomaamattomasti mennä kumppanin tai vaikka perheen taakse piiloon kun joilekin, onneksi hyvin harvoille on joskus tuntunut olevan mahdotonta tajuta, että vaikka elän ja olen sinkku se ei tarkoita sitä, ettenkö joutuisi tekemään välillä kompromisseja ja valintoja, enkä aina voi, enkä aina edes halua valita molempia vaihtoehdoista. Ja varmasti olen joskus valinnut myös väärin. Toisaalta kaikki asiat eivät ole pelkkää valintaa ja omien valintojen ja tekojen tulosta. Moni asia varmasti enemmän ja vähemmän on mutta eivät kaikki.
Yksi valinta itselläni on se, että en aio pitää elämääni puolinaisena siksi, että elän ja olen saanut tai joutunut elämään sinkkuna.
Toinen valinta on se, että en valehtele itselleni, että en kaipaa ketään tai kuvittele selviäväni kaikesta aina yksin. Kolmas valintani on, että vaikka elän ja olen yksin, niin minun on yritettvä keksiä tavat ja keinot toimia, ettei yksin olemsieni etenisi ja muuttuisi huomaamattani yksinäisyydeksi; joka vaara on toki olemassa parisuhteessakin elävillä ja olevilla, vaikka eivät edes hahamota sitä, mikä ero on elä ja ola jne. yksin eläessä vs mit on olla ja elää jne yksinäsienä.
Erakoitakin varmasti on mutta minä en ole yksi heistä mutta en myöskään ole heitä jotka vaativat ja odottavat jatkuvasti yleisöä rinnalle tai ymprilleen. Tai edes joinkun joka sanoisi ja ohjaistaisi mitä milloinkin tulisi ja pitäisi tehdä. - Olkoonkin, että joskus olisi mukavampi päättää yhdessä ja jakaa ja kokea asiat yhdessä toisen kanssa. - On silti hämmästyttävää, kuinka moni asia, kuten vaikka ruoka maistuu usein paremmalta yhdessä syöden kuin yksin. Tai teatteriesitys tuntuu tosielta kun vierellä on joku läheinen.
Kun on nälkä, syö. Kaipaat kumppania, ota kumppani.