Lue keskustelun säännöt.
Parhaat vinkit kehiin - Suhteeseen välttelevästi kiintyneen ihmisen kanssa
31.12.2025 |
Niin siinä kävi; Pari kuukautta sitten tapasin kiinnostavan tyypin. Aikuisia nelikymppisiä kumpikin menneisyyksineen ja kariutuneine liittoineen. Kiinnostus molemminpuolista ja sovittiin, että ei kiirehditä. Haasteena ollut yhteisen ajan vähyyskin, mutta se toisaalta toiminut hyvänä jarruna myös.
Tutustumisen alku omalta osaltani oli hyvin eri kun miehellä. Toimimme silloin hyvin eri tavalla.
Mies hullaantui ja uskalsi heittäytyä ihastuksen tunteeseen pian. Sitten alkoi tapahtua kahden kuukauden jälkeen vetäytymistä. Ei dramaattista, mutta selkeästi tämän havaitsin.
Itse puolestaan olin alkuun hyvinkin neutraalilla tarkkailumielellä. Ihastuminen tuli vasta jonkin ajan kuluttua ja yllättikin. Siinä vaiheessa, kun toinen alkoi hienoisesti vetäytyä alkoi itsestä tuntua, että tässä uskaltaisi avautua.
Nyt asia on nostettu toimestani suoraan pöydälle. Mies myönsi, että näin on käynyt usein. Kun alkaa ihastua enemmän, niin vetäytyy. Selkeästi suhdehistoria huomioiden menee lootaan "välttelevästi kiintynyt". Itse puolestani en ihastu helposti.
En hätäile. Selvästi tämä ei ole puhtaasti minusta johtuvaa. Itse olen sitä mieltä, että mies edelleen aidosti kiinnostaa ja hänessä on valtavasti piirteitä, joita arvostan ja kumppaniltani toivon. Tämä välttelevä kiintyminen nyt on sitten ominaisuus muiden joukossa.
Heitin pallon hänen kulmaansa; Kerroin, että en tahdo painostaa, mutta edelleen olen aidosti kiinnostunut. Vetäytymiselleen on varmasti hyvät syyt. Ja että koska en halua vaikuttaa ripustautuvalta, niin tarkastelkoon nyt fiiliksiään ja hänen asiansa on ehdottaa tapaaminen, kun siltä tuntuu. Näen tässä potentiaalia ja paljon hyvää, jonka päälle rakentaa.
Taustalla siis on miehellä petetyksi tulemista ja edellisin suhde oli kertomansa mukaan hyvin vaikea on-off suhde, jossa huudettiin, pakattiin tavarat ja siirryttiin ovet paukkuen omaan kotiinsa. Sitten tultiin takaisin, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. On myös hyvin pitkän aikaa asunut käytännössä itsekseen (lapset vuoroviikoin) ja kotinsa on linnansa. Harrastuksensa tärkeitä.
No: Kotini on minunkin linnani, kaipaan omaa aikaa, en halua suhdetta, jossa joka elämän osa-alue limittyy saman katon alle uusperheenä tmv.
Onko joku onnistunut pääsemään yli tämmöisestä parin kuukauden jälkeen ilmenevästä vetäytymisestä ja olisiko vertaistukea? Vähän on kuitenkin haikea olo nyt, kun itse oikeasti ei ole koskaan aiemmin tavannut ihmistä, jossa noin moni itselle tärkeä asia loksahtaa kohdilleen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välttelevästi kiintynyt nainen. Olen luopunut kokonaan parisuhdehaaveista. Teoriassa haluaisin parisuhteen, käytännössä en pysty aitoon henkiseen läheisyyteen. En myöskään halua enää aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita mahdollisille kumppaneilleni ja sitä kautta itselleni hirveitä syyllisyydentuskia. Parempi keskittyä elämässä muihin asioihin, onneksi onnellinen voi olla sinkkunakin kunhan hyväksyy omat puutteensa.
Kuulostaa aika karmivalta jos ei pysty aitoon henkiseen läheisyyteen ja sen vuoksi aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita kumppanille joka on tuohon syytön.
Mutta sentään syyllisyyden tunteen kokemisesi osoittaa järkeä.
Välttelevän kiintymissuhdemallin saavat yleensä aikaan traumaattiset/hankalat kokemukset lapsuudessa. Ihminen oppii välttelevästi kiintyväksi suojatakseen itseään. Kukaan tuskin valitsisi itselleen vapaaehtoisesti. Hyvin kypsästihän tuossa todettiin, että parempi jättää suhteet niihin kykeneville. Välttelevästi kiintyvät pystyvät yleensä kyllä muihin läheisiin ihmissuhteisiin, stoppi tulee parisuhdesyvyydessä vasta eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välttelevästi kiintynyt nainen. Olen luopunut kokonaan parisuhdehaaveista. Teoriassa haluaisin parisuhteen, käytännössä en pysty aitoon henkiseen läheisyyteen. En myöskään halua enää aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita mahdollisille kumppaneilleni ja sitä kautta itselleni hirveitä syyllisyydentuskia. Parempi keskittyä elämässä muihin asioihin, onneksi onnellinen voi olla sinkkunakin kunhan hyväksyy omat puutteensa.
Kuulostaa aika karmivalta jos ei pysty aitoon henkiseen läheisyyteen ja sen vuoksi aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita kumppanille joka on tuohon syytön.
Mutta sentään syyllisyyden tunteen kokemisesi osoittaa järkeä.
Parittelukumppaniin kiintyminen on nuppivikaista. Yhtäkään naista ei ole tarkoitettu 10 000 kertaa siitettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välttelevästi kiintynyt nainen. Olen luopunut kokonaan parisuhdehaaveista. Teoriassa haluaisin parisuhteen, käytännössä en pysty aitoon henkiseen läheisyyteen. En myöskään halua enää aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita mahdollisille kumppaneilleni ja sitä kautta itselleni hirveitä syyllisyydentuskia. Parempi keskittyä elämässä muihin asioihin, onneksi onnellinen voi olla sinkkunakin kunhan hyväksyy omat puutteensa.
Kuulostaa aika karmivalta jos ei pysty aitoon henkiseen läheisyyteen ja sen vuoksi aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita kumppanille joka on tuohon syytön.
Mutta sentään syyllisyyden tunteen kokemisesi osoittaa järkeä.
Välttelevän kiintymissuhdemallin saavat yleensä aikaan traumaattiset/hankalat kokemukset lapsuudess
Parisuhde on luonnoton instituutio ja yksi s eksiorjuuden muoto. Mutta ei suinkaan historian ainoa juoni alistaa naisia ulosteastioiksi.
Voitko siittämishullu jo lopettaa? Riittää tälle illalle.
🇺🇦🇮🇱
Kuulostaa aika karmivalta jos ei pysty aitoon henkiseen läheisyyteen ja sen vuoksi aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita kumppanille joka on tuohon syytön.
Mutta sentään syyllisyyden tunteen kokemisesi osoittaa järkeä.