Lue keskustelun säännöt.
Parhaat vinkit kehiin - Suhteeseen välttelevästi kiintyneen ihmisen kanssa
31.12.2025 |
Niin siinä kävi; Pari kuukautta sitten tapasin kiinnostavan tyypin. Aikuisia nelikymppisiä kumpikin menneisyyksineen ja kariutuneine liittoineen. Kiinnostus molemminpuolista ja sovittiin, että ei kiirehditä. Haasteena ollut yhteisen ajan vähyyskin, mutta se toisaalta toiminut hyvänä jarruna myös.
Tutustumisen alku omalta osaltani oli hyvin eri kun miehellä. Toimimme silloin hyvin eri tavalla.
Mies hullaantui ja uskalsi heittäytyä ihastuksen tunteeseen pian. Sitten alkoi tapahtua kahden kuukauden jälkeen vetäytymistä. Ei dramaattista, mutta selkeästi tämän havaitsin.
Itse puolestaan olin alkuun hyvinkin neutraalilla tarkkailumielellä. Ihastuminen tuli vasta jonkin ajan kuluttua ja yllättikin. Siinä vaiheessa, kun toinen alkoi hienoisesti vetäytyä alkoi itsestä tuntua, että tässä uskaltaisi avautua.
Nyt asia on nostettu toimestani suoraan pöydälle. Mies myönsi, että näin on käynyt usein. Kun alkaa ihastua enemmän, niin vetäytyy. Selkeästi suhdehistoria huomioiden menee lootaan "välttelevästi kiintynyt". Itse puolestani en ihastu helposti.
En hätäile. Selvästi tämä ei ole puhtaasti minusta johtuvaa. Itse olen sitä mieltä, että mies edelleen aidosti kiinnostaa ja hänessä on valtavasti piirteitä, joita arvostan ja kumppaniltani toivon. Tämä välttelevä kiintyminen nyt on sitten ominaisuus muiden joukossa.
Heitin pallon hänen kulmaansa; Kerroin, että en tahdo painostaa, mutta edelleen olen aidosti kiinnostunut. Vetäytymiselleen on varmasti hyvät syyt. Ja että koska en halua vaikuttaa ripustautuvalta, niin tarkastelkoon nyt fiiliksiään ja hänen asiansa on ehdottaa tapaaminen, kun siltä tuntuu. Näen tässä potentiaalia ja paljon hyvää, jonka päälle rakentaa.
Taustalla siis on miehellä petetyksi tulemista ja edellisin suhde oli kertomansa mukaan hyvin vaikea on-off suhde, jossa huudettiin, pakattiin tavarat ja siirryttiin ovet paukkuen omaan kotiinsa. Sitten tultiin takaisin, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. On myös hyvin pitkän aikaa asunut käytännössä itsekseen (lapset vuoroviikoin) ja kotinsa on linnansa. Harrastuksensa tärkeitä.
No: Kotini on minunkin linnani, kaipaan omaa aikaa, en halua suhdetta, jossa joka elämän osa-alue limittyy saman katon alle uusperheenä tmv.
Onko joku onnistunut pääsemään yli tämmöisestä parin kuukauden jälkeen ilmenevästä vetäytymisestä ja olisiko vertaistukea? Vähän on kuitenkin haikea olo nyt, kun itse oikeasti ei ole koskaan aiemmin tavannut ihmistä, jossa noin moni itselle tärkeä asia loksahtaa kohdilleen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten ihanaa kun välttelevästi kiintynyt mies itse ryömii jossain kohtaa takaisin pakovaiheensa jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tuputtaa yhteisiä suunnitelmia. Ja juuri kun ne on aika toteuttaa, alkaa ukko raivoamaan miten kontrolloit ja vihaat häntä ja järjestää vaikka tyhjästä jonkun riidan, että pääsee pakoon. Rinse and repeat. Mahdollisesti myös pettää ja on siinäkin uhri kun oli niin ahdistunut ja on niin surkea, byhyy :D
Juurikin kuvaamastasi syistä välttelevät eivät ole parisuhteeseen kelvollisia.
No just, kunnon kyökkipsykologit taas vauhdissa. Ikään kuin kukaan olisi yhtä kuin kiintymyssuhdemallinsa. Olen itsekin välttelevästi kiintynyt ja aivan hyvin kykenen niin empatiaan kuin itsereflektioonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että anna olla. Oma takertuva kiintymystyylisi on selvästi nyt aktivoitunut ja sen näkee tästä avauksestasti ja siitä, miten kovasti miestä analysoit ja tilannetta tulkitset
Ei tuossa ole aplla takertuvuutta millään tavalla vaan tervettä ja normaalia itsesuojeluvaistoa.
Et ole miehen vaan psykologian ja oman hölmöytesi uhri.
Miehen biologiaan kuuluu siittävän koiraan käytös: pane naista ja sitten pane seuraavaa naista. Miehen ei kuulu kiintyä naiseen, vaan turvallinen kiintymyssuhde koskettaa vain äitiä ja poikasta. Jos et siis ryhdy miehen mamaksi eli ruoki tätä kaikilla tavoilla, tämän ei kuulukaan kiintyä sinuun.
Pelasta siis itsesi äläkä usko psykologian valheisiin. Nauti elämästäsi sinkkuna ja anna miesten juosta pipulinsa perässä niin kovaa kuin sielu sietää.
Jos tää toinen ei oo täysillä mukana niin unohda koko juttu. Tuskin pystyisit tekemään mitään, että toinen olisi rauhallisin mielin.
En myöskään luota näihin avoidant -tyyppeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten ihanaa kun välttelevästi kiintynyt mies itse ryömii jossain kohtaa takaisin pakovaiheensa jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tuputtaa yhteisiä suunnitelmia. Ja juuri kun ne on aika toteuttaa, alkaa ukko raivoamaan miten kontrolloit ja vihaat häntä ja järjestää vaikka tyhjästä jonkun riidan, että pääsee pakoon. Rinse and repeat. Mahdollisesti myös pettää ja on siinäkin uhri kun oli niin ahdistunut ja on niin surkea, byhyy :D
Juurikin kuvaamastasi syistä välttelevät eivät ole parisuhteeseen kelvollisia.
No just, kunnon kyökkipsykologit taas vauhdissa. Ikään kuin kukaan olisi yhtä kuin kiintymyssuhdemallinsa. Olen itsekin välttelevästi kiintynyt ja aivan hyvin kykenen niin empatiaan kuin itsereflektioonkin.
Tuskinpa vaan olet niihin kyvykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te hyvät ihmiset otatte näitä ongelmavyyhtejä elämäänne, kun tasapainoisiakin kumppaneita on tarjolla? Jos haluat elämääsi draamaa ja pahaa mieltä, niin ole suhteessa tuollaisen kanssa. Mutta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla ilman suhdetta, kuin tuollaisen kanssa. Jos on pakottava tarve parisuhteelle, se on silloin yleensä läheisriippuvuutta.
Missä niitä tasapainoisia kumppaneita on tarjolla`? Mä voisin ottaa yhden.
"Taustalla siis on miehellä petetyksi tulemista ja edellisin suhde oli kertomansa mukaan hyvin vaikea on-off suhde, jossa huudettiin, pakattiin tavarat ja siirryttiin ovet paukkuen omaan kotiinsa. Sitten tultiin takaisin, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. On myös hyvin pitkän aikaa asunut käytännössä itsekseen (lapset vuoroviikoin) ja kotinsa on linnansa. Harrastuksensa tärkeitä. "
Eli käytännössä elämä miehen kanssa on naiselle helvettiä, mutta nainen typeryyttään palaa tämän luokse, kun on käynyt palautumassa ja paranemassa yksin ollessaan.
Lopettakaa jo tämä parisuhde ja siittävän koiraan kanssa asumisen pakotus. Lähes mikään nisäkäs ei pakkaudu siittävän koiraan kanssa samaan pieneen koloon asumaan. Sellaiset lajit, jotka tätä harrastavat, ovat koko ajan erillään: toinen on aina syömässä ja hakemassa ruokaa poikasille, kun toinen on pesässä. Jos tämä ei ole tämän hetkinen tilanteenne, niin älkää nyt jumalauta änkekö sinne miehen koloon. Miehen seura ei ole hyväksi naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tää toinen ei oo täysillä mukana niin unohda koko juttu. Tuskin pystyisit tekemään mitään, että toinen olisi rauhallisin mielin.
En myöskään luota näihin avoidant -tyyppeihin.
Välttelevät pettävät normaaleja enemmän. Pimittävät ja hautovat asioita. Eivät kykene rehelliseen kommunikaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te hyvät ihmiset otatte näitä ongelmavyyhtejä elämäänne, kun tasapainoisiakin kumppaneita on tarjolla? Jos haluat elämääsi draamaa ja pahaa mieltä, niin ole suhteessa tuollaisen kanssa. Mutta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla ilman suhdetta, kuin tuollaisen kanssa. Jos on pakottava tarve parisuhteelle, se on silloin yleensä läheisriippuvuutta.
Missä niitä tasapainoisia kumppaneita on tarjolla`? Mä voisin ottaa yhden.
Ei ole. Anna olla. Opetelkaa elämään tasapainoisesti itseksenne ja tehkää jostain muusta kuin parittelusta elämänne keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tää toinen ei oo täysillä mukana niin unohda koko juttu. Tuskin pystyisit tekemään mitään, että toinen olisi rauhallisin mielin.
En myöskään luota näihin avoidant -tyyppeihin.
Välttelevät pettävät normaaleja enemmän. Pimittävät ja hautovat asioita. Eivät kykene rehelliseen kommunikaatioon.
Niin siis käytännössä käyttäytyvät biologiansa ja nisäkäsvaistojensa mukaisesti, mitä pilipalipsykologit yrittävät peitellä jollakin valhetarinoilla siitä, että aikuisen miehen kuuluisi kiintyä naiseen. Ei kuulu. Unohtakaa koko juttu ja lopettakaa näiden valheiden levittely.
Tää nisäkästyyppi on kyllä yksi häiriintyneimmistä palstalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää nisäkästyyppi on kyllä yksi häiriintyneimmistä palstalaisista.
Älykkyys usein näyttäytyy typeryksille hulluutena.
Olen välttelevästi kiintynyt nainen. Olen luopunut kokonaan parisuhdehaaveista. Teoriassa haluaisin parisuhteen, käytännössä en pysty aitoon henkiseen läheisyyteen. En myöskään halua enää aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita mahdollisille kumppaneilleni ja sitä kautta itselleni hirveitä syyllisyydentuskia. Parempi keskittyä elämässä muihin asioihin, onneksi onnellinen voi olla sinkkunakin kunhan hyväksyy omat puutteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten ihanaa kun välttelevästi kiintynyt mies itse ryömii jossain kohtaa takaisin pakovaiheensa jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tuputtaa yhteisiä suunnitelmia. Ja juuri kun ne on aika toteuttaa, alkaa ukko raivoamaan miten kontrolloit ja vihaat häntä ja järjestää vaikka tyhjästä jonkun riidan, että pääsee pakoon. Rinse and repeat. Mahdollisesti myös pettää ja on siinäkin uhri kun oli niin ahdistunut ja on niin surkea, byhyy :D
Juurikin kuvaamastasi syistä välttelevät eivät ole parisuhteeseen kelvollisia.
No just, kunnon kyökkipsykologit taas vauhdissa. Ikään kuin kukaan olisi yhtä kuin kiintymyssuhdemallinsa. Olen itsekin välttelevästi kiintynyt ja aivan hyvin kykenen niin empatiaan kuin itsereflektioonkin.
Miten välttelevyytesi on parisuhteessa tullut esille ja miten käsittelet tilanteet, joissa haluaisit paeta ja pitää etäisyyttä? Miten toinen osapuoli on asian kanssa pärjännyt?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Olen välttelevästi kiintynyt nainen. Olen luopunut kokonaan parisuhdehaaveista. Teoriassa haluaisin parisuhteen, käytännössä en pysty aitoon henkiseen läheisyyteen. En myöskään halua enää aiheuttaa pettymyksiä ja kelpaamattomuuden tunteita mahdollisille kumppaneilleni ja sitä kautta itselleni hirveitä syyllisyydentuskia. Parempi keskittyä elämässä muihin asioihin, onneksi onnellinen voi olla sinkkunakin kunhan hyväksyy omat puutteensa.
Siinä voittava arpa. Naisen ei kuulukaan tai kannata kiintyä mieheen vaan ainoastaan poikasiinsa, tyttöpuolisiin. Vain tyttöpuoliset lapset ja sisarukset huolehtivat naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten ihanaa kun välttelevästi kiintynyt mies itse ryömii jossain kohtaa takaisin pakovaiheensa jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tuputtaa yhteisiä suunnitelmia. Ja juuri kun ne on aika toteuttaa, alkaa ukko raivoamaan miten kontrolloit ja vihaat häntä ja järjestää vaikka tyhjästä jonkun riidan, että pääsee pakoon. Rinse and repeat. Mahdollisesti myös pettää ja on siinäkin uhri kun oli niin ahdistunut ja on niin surkea, byhyy :D
Juurikin kuvaamastasi syistä välttelevät eivät ole parisuhteeseen kelvollisia.
No just, kunnon kyökkipsykologit taas vauhdissa. Ikään kuin kukaan olisi yhtä kuin kiintymyssuhdemallinsa. Olen itsekin välttelevästi kiintynyt ja aivan hyvin kykenen niin empatiaan kuin itsereflektioonkin.
Niin munkin exä -välttelevä- oli sitä mieltä, että kaikkensa yritti. Sitä kun elää omassa kuplassaan, että miten muka voi aiheuttaa mitään ongelmia, jos/kun ei ota mitään kantaa mihinkään. Vika siis on kumppanissa, jolla on ongelmia.
Juu, nähty on. Pidä luulosi.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Tuota miettinyt itsekin. Että katselen tässä vielä kehittyykö tilanne mihin suuntaan seuraavan kuukauden tai kahden aikana. Jos ei niin ei. Jos pysyy vetäytyneenä, ei ehdottele tapaamisia, ei ole valmis käymään keskustelua naamatusten siitä, missä tässä mennään (ex-puoliso oli tällaisissa tapauksissa lukkoon menevä ja puhumaton, joka oli yksi isoimmista syistä eroon ja en pysty puhumattomuuden kanssa kyllä elämään). Viestitelty on joo ihan kuin aiemminkin, että semmosta totaalisesti liinat kiinni meininkiä ei ole - Siinä vaiheessa olisi peli jo puhallettu poikki. Arkisia kuulumisten vaihtoa lähinnä; Kurkistusta toisen elämään mitä siellä tapahtuu. Tsemppaamista jne.
Toista ei voi pakottaa. Ja jos tämä tähän jää, niin voin kiittää ja kumartaa. Itseäni en ala tässä tarpeettomasti hajottamaan. Sen tein jo ex-puolison kanssa. Minusta hyvä kohtaaminen silti. Semmoisia piirteitä ja asioita oli hänessä, joita en edes pitkän l
Jos aidosti et halua hajottaa itseäsi ja haluat pitää itsestäsi huolta, niin ET ALA TÄLLE MIEHELLE TERAPEUTIKSI, jota JO NYT teet. Se, että edes mietit tällaisia kuvioita tässä kohtaa suhdetta, jossa kaiken pitäisi olla kuplivan ihanaa, on Taj Mahalin kokoinen varoitusmerkki.
Miettikää, miten oikeasti rakastunut mies käyttäytyy. Ei näin.
🇺🇦🇮🇱
Ap. Oma kiintymysmallini on pitkän eron ja terapian jälkeen muuttunut. On ollut tapailuja itsellä, joissa ei vain tunteet ole heränneet. Olen ollut se, joka on melko pian ilmoittanut, että molempien ajan tuhlaamista olisi jatkaa tutustumista. Olen tarkkailijaluonne muutenkin.
Mies on myöntänyt ja puhunut tästä avoimesti, että ihastuu ja sitten käynyt niin, että etääntyy kun alkaa tunteet vahveta. Ja käsitykseni on, että tämä pitempi viimeisin on-off suhde oli off:ia enemmän naisen puolelta. Isona ongelmana loppuun asti vääntö lapsikysymyksestä; Mies ei halunnut, nainen oli käsityksessä, että lapsi oli luvattu yrittää. Sellaista, että nainen tuli ja meni. Puhui rumasti miehen lapsistakin ja mies on sanonut, että katuu sitä, ettei puolustanut tyttöjään. Saattoi olla exä kuukaudenkin ensin mykkäkouluillen, sitten uida takaisin ja lopulta ilmestyä, niinkuin ei mitään olisi ongelmaa koskaan ollutkaan. Puhumattomuutta. Ja suoraan sanottuna paikkakunta on kuitenkin sen verra pieni ja yhteisiä tuttavia on. Olen kysellyt, mikä on miehiään (onko kylillä urakalla vieraissa juokseva naistenhakkaaja tmv johon ei kannata ajatusta suunnata) yleisellä tasolla. On tunnettu kylillä käsistään kätevänä ja rauhallisena tyyppinä. Ja siellä on noussut tämän entisen rouvansa nimi esille ja ilmeisen tempperamenttisena ja kuohuvana tyyppinä on yleisesti pidetty hän. Toki; totuus heidänkin on-off meiningistään lienee jossain välimaastossa. Eikä kuulu minulle.
Että ei tässä oikeasti ole kaukana semmonen once in a lifetime kolahdus ja siksi kai tälle tosiaan haluankin vielä antaa vähän aikaa pakottamatta. Mutta silläkin on rajansa. Ihan kuin pitkän liiton kanssa; Sen vain tiesi, kun ei ollut enää syytä odotella. Sammakoita eteen tullut kyllä. Ja omat odotukseni ovat selkeät ja realistiset. Itseni tunnen. Miestä en. Tämä tilanne vaan on täysin uusi. Semmosia yli-innokkaita salamasitoutujia ja muuta sekopääsakkia on ollut kyllä tarjolla, joissa ilmennyt hyvin alusta asti puuttuvan minulle tärkeitä luonteenpiirteitä - ei kiitos.
Sanoisin, että anna olla. Oma takertuva kiintymystyylisi on selvästi nyt aktivoitunut ja sen näkee tästä avauksestasti ja siitä, miten kovasti miestä analysoit ja tilannetta tulkitset