Lue keskustelun säännöt.
Mitä työtön yksinäinen voi tehdä, ettei olisi niin yksinäinen?
31.12.2025 |
Perhettä ei ole eikä oikein sukuakaan. Ystäviä on, mutta he kaikki paahtaa töissä pitkää päivää ja rakentaa uraa. Kun olin vielä töissä, niin minulla oli vilkas sosiaalinen elämä, mutta se painottui kaikenlaisiin työhön ja ammattiin liittyviin kuvioihin, tapahtumiin, koulutustilaisuuksiin, työmatkoihin jne. Ja toisaalta itsekin rakensin uraa ja paahdoin pitkää päivää (ihmisvaltaisella alalla) kuten ystävänikin, niin sellaista luppoaikaa ei oikein ikinä edes ollut. Ei koskaan yksinäisyyden tunnetta. Jäin työttömäksi ja työttömyys on pitkittynyt (tiedän, etten ole ainoa akateeminen joka on ollut jo pidempään nyt työtön, eli tilanteeni ei ole harvinainen). Työttömyyden pitkittyessä putosin kuitenkin syvään kuiluun, jouduin ulos kaikista työkuvioista ja työporukoista, ystävät ei ehdi tapaamaan, rahan puutteen vuoksi ei ole varaa harrastaa asioita joita ennen harrastin eikä käydä oikein missään jne. Ystävät myöskin kai välttelee, kun olen nyt vääränlainen kun olen työtön, liian erilainen elämänpiiri. Olen todella yksin ja yksinäinen. Joku kaupan kassa moikkaa ja naapurin mummo haluaisi pysähtyä valittelemaan vaivojaan, mutta siinä ne tavallisen päivän sosiaaliset kontaktit. Työkkäri ei todellakaan tarjoa ajankuluksi mitään kursseja missä käydä. Ei ole mitään. Miten päivät saisi kulumaan niin ettei olisi enää yksinäinen?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kuolettaa tunteensa ja kovettaa muutenkin luonteensa, niin johan alkaa yksinolokin tuntua mukavalta. Jotenkin tavallaan kadehdin aleksityymisiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä, kun he todella tuntuvat nauttivan yksinolosta.
Kuulostat narsistiselta koulukiusaaja ekstrovertilta. Näiltä, joiden mielestä kukaan ei saisi esim. viihtyä etätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö ei ole kyllä ratkaisu yksinäisyyteen. Monissa niissä ei edes ihmeemmin tutustu muihin ihmisiin.?
Vapaaehtoistyö on myös kielletty työttömiltä, joten sitä on turha ehdotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolettaa tunteensa ja kovettaa muutenkin luonteensa, niin johan alkaa yksinolokin tuntua mukavalta. Jotenkin tavallaan kadehdin aleksityymisiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä, kun he todella tuntuvat nauttivan yksinolosta.
Onpa törkeä kommentti. Et itse vaikuta miltään maailman empaattisimmalta todellakaan. Päinvastoin.
t. Itsekseen viihtyvä introvertti
Mistä tiedät, etten vain trollaa? Mikä sinä olet sanomaan, millainen minä olen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin siirtymään akateemisesta asiantuntijatyöstä osa-aikaiseen duunarityöhön ja rahatilanne on mennyt erittäin tiukoille. Tuttavapiirilläni on ollut suuria vaikeuksia sopeutua tähän. Alussa he jankutti minulle, että varmasti löytäisin muita töitä (en löytänyt) ja jatkuvasti kutsui minua 50 euron brunsseille ja 120 euron illallisille. Jouduin kieltäytymään, mikä herätti epäuskoa. Luulen että heille tuli kriisi siitä, että sama voisi tapahtua heillekin.
Lopulta ystävistä karsiutui ja jäljelle jäi pieni ydinjoukko joka hyväksyy nyt elämäntilanteeni.
Voi kun sinulla on kurjaa.
Kuinka monen työttömän kanssa olit ennen tekemisissä? Et varmasti kenenkään, koska et hyväksynyt heidän elämäntilannettaan, joka ei sallinut kalliita ravintolaillallisia.
Tietenkin olin monenlaisten, myös työttömien kanssa tekemisissä. Mutta eihän työttömyys ole ollut tämän tasoinen ongelma kuin vasta vähän aikaa, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Vielä pari vuotta sitten oli kaikenlaista pientä silpputyötä tarjolla ja työttömyysjaksot jäi lyhyiksi.
Täällä hilluu nyt 1-2 trollaajaa ja yksi aggressiivinen tyyppi.
Kivat ketjunpilaajat taas liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu ryyppyporukoihin...samanhenkisten joutilaiden seuraan.
Tämä ei muuten ole niin paha kuin usein ajatellaan.
Olin muutaman vuoden ostarin juoppojengin keskiössä ja hämmästyin. Paljon fiksua porukkaa. On akateemisia, kielitaitoisia. Heitä yhdistää jonkinlainen epäonnistuminen tietysti. Ja ennen kaikkea alkoholismi.
Itse otin uutta suuntaa, mutta missään tapauksessa en muistele pahalla tuota aikaa.
Mene kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Saat mielekästä puuhaa ja kunnollisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ystävät myöskin kai välttelee, kun olen nyt vääränlainen kun olen työtön, liian erilainen elämänpiiri. "
Ärsyttää tuollaiset luulottelut toisista ihmisistä. Itse kerroit, että ystäväsi ovat kiireisiä ja silloin kun olit työelämässä, sosiaalinen elämäsi liittyi tiukasti siihen eikä luppoaikaa ollut. Et kertonut mitään vapaa-ajan tekemisistäsi, eikä sellaista näytä edes olleen.
Nyt sitten mukamas ex-työkavereillasi pitäisi olla sinuun vapaa-ajan suhde. Miksi ihmeessä, kun sellaista ei ollut ennenkään? Kuvittelet heidän pitävän sinua vääränlaisena, vaikka mitään todistetta siitä ei ole.
Kuinka monen työttömän kanssa itse kaveerasit ennen? Et varmasti kenenkään, koska ennakkoluulosi mukaan he ovat "vääränlaisia".
Älä projisoi omia ennakkoluulojasi muihin ihmisiin.
Nämä ystäväni ei ole entisiä työkavereita vaan vapaa-ajan ystäviä. Osa vanhoja lukiokavereita, osa yliopistosta tulleita kavereita. Kaikki vain sattuu olemaan työkeskeisiä uraihmisiä. Tapasin heitä vapaa-ajalla siis, en töissä. Mutta vaikka olemme eri alojen ihmisiä, niin silti puhuttiin paljon töistä, urasta, urakehityksestä ja sparrattiin toisiamme työjutuissa. Toki muutakin tehtiin ja muustakin puhuttiin, mutta kun ihmisten elämä on urakeskeistä niin väistämättä iso osa vapaa-ajankin ajattelusta kohdistuu uraan liittyviin teemoihin. En itse kaveerannut ennen työttömien kanssa, mutta en ennakkoluulojeni vuoksi vaan siksi, että en yksinkertaisesti tuntenut koskaan ketään työtöntä. Kukaan tutuistani ei koskaan jäänyt työttömäksi, ei myöskään vanhempani tai ne muutamat sukulaiset joita on. Ap
"Nämä ystäväni ei ole entisiä työkavereita vaan vapaa-ajan ystäviä. Osa vanhoja lukiokavereita, osa yliopistosta tulleita kavereita. "
Ja silti kirjoitit: "Kun olin vielä töissä, niin minulla oli vilkas sosiaalinen elämä, mutta se painottui kaikenlaisiin työhön ja ammattiin liittyviin kuvioihin, tapahtumiin, koulutustilaisuuksiin, työmatkoihin jne."
Erikoista, että vanhojen luokkakavereiden kanssa viettämäsi aika liittyi ammattiisi, koulutustilaisuuksiin ja työmatkoihin yms, vaikka he eivät olleet työkavereitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Nämä ystäväni ei ole entisiä työkavereita vaan vapaa-ajan ystäviä. Osa vanhoja lukiokavereita, osa yliopistosta tulleita kavereita. "
Ja silti kirjoitit: "Kun olin vielä töissä, niin minulla oli vilkas sosiaalinen elämä, mutta se painottui kaikenlaisiin työhön ja ammattiin liittyviin kuvioihin, tapahtumiin, koulutustilaisuuksiin, työmatkoihin jne."
Erikoista, että vanhojen luokkakavereiden kanssa viettämäsi aika liittyi ammattiisi, koulutustilaisuuksiin ja työmatkoihin yms, vaikka he eivät olleet työkavereitasi.
Ymmärsit väärin. Se vilkkain sosiaalinen elämä jota oli painottui noihin mitä listasin. Ja koulutustilaisuudet, työmatkat ym oli usein vapaa-ajalla. Sen lisäksi minulla oli (on?) muita vapaa-ajan ystäviä, joita tapasin vapaa-ajalla, niitä vanhoja lukio- ja yliopistokavereita, jotka on eri alalla mutta uraihmisiä hekin. Heitä vain en tavannut montaa kertaa viikossa toisin kuin työhön ja ammattiin liittyviä sosiaalisia menoja oli viikottain usein muutamakin. Ap
Vierailija
42/59|
31.12.2025 | 12:44
Minua ainakin vaivaa aika paljon tämä vapaaehtoistyön tyrkyttäminen. Itse en ainakaan halua tehdä vapaaehtoistyötä. Ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä.
Onneksi kerroit syyt, miksi et kykene vapaaehtoistyöhön.
Ai niin, et kertonutkaan.