Mitä työtön yksinäinen voi tehdä, ettei olisi niin yksinäinen?

Samantyyppisestä taustasta/työstä on varmaan muitakin työttömänä, jospa pääsisi juttuun heidän kanssa. Eikö ole jotain työttömien saittia?

Vierailija kirjoitti:

Rahanpuutteen takia en voi oikein tavata ihmisiä muuten kuin vaikka kävelyllä käymällä. Tuntuu, että vähäinenkin yhteydenpito muihin ihmisiin hiipuu, koska jotenkin ilmapiiri alkaa kääntyä siihen, että tuttuja salaa inhottaa tilanteeni. Ehkä moni ajattelee, että heillekin voisi käydä niin kuin minulle ja he haluavat työntää ajatuksen mielestään ja elää elämäänsä ilman sitä "kuorimitusta", jota olemassaolollani väkisinkin aiheutan.

Minustakin tuntuu, että ystävät pelkää tilanteeni jotenkin voivan tarttua heihin. Tai siis olen muistutus siitä, että näin voi käydä nyt kenelle vain. Olin nimittäin hyvä opinnoissa ja hyvä työssä, pidetty työntekijä ja etenin uralla hyvin. Kävi vain huono tuuri ja jouduin yt:ssä ulos (ne toiminnot joissa työskentelin lakkautettiin). Kenelle tahansa voisi käydä näin. Ja tällä hetkellä akateemisten on vaikea työllistyä. Eli olen kävelevä muistutus ystäville että näin voisi käydä yllättäen myös heille. Eivät he halua kuunnella kun puhun tilanteestani. Toisaalta eivät halua puhua minulle hienoista työkuvioistaan kun pelkäävät pahouttavansa sillä mieltäni kun en voi saada samaa. Eli puhuttavaa ei oikein ole (uraa tekevien perheettömien ihmisten elämä pyörii paljolti työkuvioiden ympärillä). Ap

Vapaaehtoistoimintaa löytyy myös sellaista, jossa et joudu sitoutumaan pitkäksi ajaksi. Ja kun työllisyystilanne valitettavasti on se mikä on niin pidempikin rupeama vapaaehtoisena on mahdollinen.

Muista tämä: Vapaaehtoistoiminnasta ei pidä mainita yhtään mitään työllisyysviranomaisille eikä sitä tule tuoda somessa esille omalla nimellään tai naamallaan. Ei siis haastattelua, kuvia eikä asian esittelyä verkkosivulla. Aina löytyy joku kateellinen ilmiantaja ja virkaintoinen joka etsii syytä katkaista työttömyysturva tekosyyhyn vedoten.

M-1965 kirjoitti:

Vapaaehtoistoimintaa löytyy myös sellaista, jossa et joudu sitoutumaan pitkäksi ajaksi. Ja kun työllisyystilanne valitettavasti on se mikä on niin pidempikin rupeama vapaaehtoisena on mahdollinen.

Muista tämä: Vapaaehtoistoiminnasta ei pidä mainita yhtään mitään työllisyysviranomaisille eikä sitä tule tuoda somessa esille omalla nimellään tai naamallaan. Ei siis haastattelua, kuvia eikä asian esittelyä verkkosivulla. Aina löytyy joku kateellinen ilmiantaja ja virkaintoinen joka etsii syytä katkaista työttömyysturva tekosyyhyn vedoten.

Työttömät ei saa olla vapaaehtoistyössä. Tai tosiaan jos kuitenkin on, niin sen joutuu tekemään salaa ja pelko persiis sä että jotain kautta se vahingossa paljastuu työkkärille ja menettää tuet. Eli en suosittele.

Paras keino on lisääntyä, sillä pääsee osaksi sosiaalista yhteisöä ja järjestyy sitten se työpaikkakin.

Vaihda harrastukset ilmaisiin tai puoli-ilmaisiin. Etsi uusia tuttuja somesta. Onhan se vähän hankalaa, kun moni asia vaatii rahaa ja oikein mitään ei saa tehdä, ettei mene tuet. 

Ja vaikka en varsinaisesti häpeä tilannettani, niin puolituttujen ja vanhojen tuttujen kanssa joutuu todella kiusallisiin tilanteisiin, jos heihin jossain törmää. Ihmiset tietenkin kyselee kuulumisia ja minun tuttavapiirissä se on aina myös työkuulumisten kyselyä. Sitten kun rehellisesti sanoo että on nyt työtön, niin alkaa kiusaannuttava kauhistelu ja utelu ja päivittely. Jotkut jopa laittaa perään viestiä, että jäivät oikein miettimään miyen minä voin olla työtön jne. Ne tilanteet on niin epämiellyttäviä, että usein toivoo ettei törmäisi missään keneenkään, vaikka toisaalta kaipaa seuraa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Samantyyppisestä taustasta/työstä on varmaan muitakin työttömänä, jospa pääsisi juttuun heidän kanssa. Eikö ole jotain työttömien saittia?

Sen vuoksi vähän teinkin tämän aloituksen, jos joku osaisi vinkata jotain tuollaista saittia tai paikkaa. Itse en ole löytänyt. Ap

Yksinäisyys loppuu vain niin, että yksinäinen hakeutuu muiden seuraan. Mitään muuta ratkaisua ei ole.
Tuo on vain yksinäisyyden tunteen välttelyä. Sinänsä toki parempi kuin netti ja viina. 

Todellinen ratkaisu: Kääntykää sisään päin kaikella tarmollanne. Kun olet hommannut tarkan sisäisen kompassin, et tunne yksinäisyyttä enää koskaan yksin ollessasi, edes eristyssellissä ilman tv:tä ja puhelinta.

Tässä elämässä on kyse sinusta. Sinä olet ihminen kuten kaikki muutkin. Osaat lukea itseäsi. Miksi olet niin riippuvainen muista, kun tiedät jo 100% sen, kuka olet ja keitä he ovat?

Vierailija kirjoitti:

Hyväntekeväisyyteen tarvitaan apua. Niin vanhuksille kuin lapsille tarvitaan kavereita.

Johonkin eläinsuojelutoimintaan mukaan jos tykkäät eläimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväntekeväisyyteen tarvitaan apua. Niin vanhuksille kuin lapsille tarvitaan kavereita.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Esimerkiksi tuollaiset ystävätoiminnat vaatii sitoutumista pitkäksi aikaa. Teen kaikkeni että pääsen takaisin työelämään ja uraputkeen. Silloin en enää ehdi olla mukana missään hyväntekeväisyydessä. Olisiko sinusta reilua, että ryhtyisin vaikka jonkun lapsen ystävätukihenkilöksi tms ja sitten kuukauden päästä sanoisin sori se on moro, ei enää tavata koskaan. Mieti mikä pettymys sille lapselle. Hyväntekeväisyysjärjestöt ei ota noihin vapaaehtoisia, jotka ei voi sitoutua. Ap

nyt tuntuu, että et ole edes etsinyt, mitä voisit tehdä. Etsi sitten kaveritoimintaa, johon ei tarvitse sitoutua: ulkomaalaisille etsitään suomen kieltä puhuvia. Koulut etsivät mentoreita opiskelijoille. 

Minäkin olin aika yksin ja työtön pitkään. Kävin kuntosalilla pitkään  sanotaan että 6 kertaa viikossa. Aamuisin lähdin aina salille ja siellä oli samaan aikaan yks nainen. Nätti ja urheilullinen. Se vaan sitten alkoi juttelee minulle yhtenä aamuna ja tutustuttiin siinä ja en oikeasti odottanut mitään kun se pyysi kahville minua. Se sanoi jälkeenpäin että odotti että minä olisin pyytänyt kahville tai jotain mutta sanoin että en minä uskaltanut kun salilla nyt ei voi ketään alkaa iskemään. Olen nyt ollut naisen kanssa 7 vuotta.

Mitä nämä vapaaehtoistyöt oikein käytännössä on ja mitä ne vaatii? Entä jos ei tykkää vanhuksista tai lapsista? Miten käytännössä oikeasti pääsee vaikka eläinten pariin vapaaehtoiseksi? Oma kokemukseni on, että ei niihin ole helppo päästä vaan niillä paikoilla on tiukat kriteerit keitä sinne otetaan ja yleensä paikat on täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväntekeväisyyteen tarvitaan apua. Niin vanhuksille kuin lapsille tarvitaan kavereita.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Esimerkiksi tuollaiset ystävätoiminnat vaatii sitoutumista pitkäksi aikaa. Teen kaikkeni että pääsen takaisin työelämään ja uraputkeen. Silloin en enää ehdi olla mukana missään hyväntekeväisyydessä. Olisiko sinusta reilua, että ryhtyisin vaikka jonkun lapsen ystävätukihenkilöksi tms ja sitten kuukauden päästä sanoisin sori se on moro, ei enää tavata koskaan. Mieti mikä pettymys sille lapselle. Hyväntekeväisyysjärjestöt ei ota noihin vapaaehtoisia, jotka ei voi sitoutua. Ap

nyt tuntuu, että et ole edes etsinyt, mitä voisit tehdä. Etsi sitten kaveritoimintaa, johon ei tarvitse sitoutua: ulkomaalaisille etsitään suomen kieltä puhuvia. Koulut etsivät mentorei

Ei koulut etsi mitään mentoreita opiskelijoille. Suomen kieltä puhuvia vapaaehtoisia on täällä meilläpäin etsitty kyllä, mutta vain vetämään kielikahvilaa ja siihen piti sitoutua vähintään puoleksi vuodeksi. T. Ohis

Tsemppiä kovasti ap <3 Tuo on kurja tunne. 

Itse löysin aikoinaan ystävän kaverinhakupalstalta. Ehkä sinäkin ap voisit kokeilla  sellaista, tuskin siinä mitään häviäisikään

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka en varsinaisesti häpeä tilannettani, niin puolituttujen ja vanhojen tuttujen kanssa joutuu todella kiusallisiin tilanteisiin, jos heihin jossain törmää. Ihmiset tietenkin kyselee kuulumisia ja minun tuttavapiirissä se on aina myös työkuulumisten kyselyä. Sitten kun rehellisesti sanoo että on nyt työtön, niin alkaa kiusaannuttava kauhistelu ja utelu ja päivittely. Jotkut jopa laittaa perään viestiä, että jäivät oikein miettimään miyen minä voin olla työtön jne. Ne tilanteet on niin epämiellyttäviä, että usein toivoo ettei törmäisi missään keneenkään, vaikka toisaalta kaipaa seuraa. Ap

Tiedän tämänkin tunteen. Tunnustan, että esimerkiksi puolituttuja nähdessäni kaupungilla pakenen toiseen suuntaan vain siksi, että tiedän, etten selviä keskustelusta ilman työttömyydestä puhumista. Enkä tarkoita, että häpeäisin työttömyyttäni. Minä tiedän työttömyyteni syyn eikä se ole oma valintani. Kuten ei myöskään se, etten ole yrityksistä huolimatta edelleenkään työllistynyt uudestaan. Työttömyydestä puhuminen muiden ihmisen kanssa jauhaa vain sitä yhtä ja samaa kaavaa enkä saa niistä kauhistelukeskusteluista itse mitään uutta näkökulmaa tai apua tilanteeseeni. Aluksi kovasti riitti neuvojia siinä, mitä minun pitäisi tehdä. Konkreettista apua (kuten työpaikkojen vinkkamista) en ole kuitenkaan keneltäkään saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin

Mitähän pahaa olen muka sinullekin tehnyt, kun halusit päästä kettuilemaan minulle, tuntemattomalle ihmiselle? 
Ap

Syöt veroja jotka olen maksanut.

Ei noihin vapaaehtoistöihin voi mennä, jos ei ole aitoa halua auttaa muita. Koko tekeminen siellä perustuu siihen, että haluaa auttaa ilman korvausta muita, usein heikompiosaisia. Ei niihin voi mennä itsekkäistä syistä vain etsimään itselleen kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahanpuutteen takia en voi oikein tavata ihmisiä muuten kuin vaikka kävelyllä käymällä. Tuntuu, että vähäinenkin yhteydenpito muihin ihmisiin hiipuu, koska jotenkin ilmapiiri alkaa kääntyä siihen, että tuttuja salaa inhottaa tilanteeni. Ehkä moni ajattelee, että heillekin voisi käydä niin kuin minulle ja he haluavat työntää ajatuksen mielestään ja elää elämäänsä ilman sitä "kuorimitusta", jota olemassaolollani väkisinkin aiheutan.

Minustakin tuntuu, että ystävät pelkää tilanteeni jotenkin voivan tarttua heihin. Tai siis olen muistutus siitä, että näin voi käydä nyt kenelle vain. Olin nimittäin hyvä opinnoissa ja hyvä työssä, pidetty työntekijä ja etenin uralla hyvin. Kävi vain huono tuuri ja jouduin yt:ssä ulos (ne toiminnot joissa työskentelin lakkautettiin). Kenelle tahansa voisi käydä näin. Ja tällä hetkellä akateemisten on vaikea työllistyä. Eli o

Perusta oma yritys kun on koulutusta ja osaamista niin voit myydä sitä eteenpäin. Kontakteja varmaan on vielä tallella. Tai sitten haet töitä mihin on mahikset päästä. Tämä on realiteetti monen kohdalla tässä maailmantilanteessa eikä paluuta entiseen ole. Älä haaskaa elämääsi enempää,taidat olla vielä terve kun et siitä mitään mainitse joten sitä suuremmalla syyllä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vapaaehtoistoimintaa löytyy myös sellaista, jossa et joudu sitoutumaan pitkäksi ajaksi. Ja kun työllisyystilanne valitettavasti on se mikä on niin pidempikin rupeama vapaaehtoisena on mahdollinen.

Muista tämä: Vapaaehtoistoiminnasta ei pidä mainita yhtään mitään työllisyysviranomaisille eikä sitä tule tuoda somessa esille omalla nimellään tai naamallaan. Ei siis haastattelua, kuvia eikä asian esittelyä verkkosivulla. Aina löytyy joku kateellinen ilmiantaja ja virkaintoinen joka etsii syytä katkaista työttömyysturva tekosyyhyn vedoten.

Työttömät ei saa olla vapaaehtoistyössä. Tai tosiaan jos kuitenkin on, niin sen joutuu tekemään salaa ja pelko persiis sä että jotain kautta se vahingossa paljastuu työkkärille ja menettää tuet. Eli en suosittele.

Ei sitä vapaehtoistyötä kokopäiisesti tehdä eikä todellakaan mennä mitään mainitsemaa  työkkäriin. Ei tämä mikään ddr ole missä kaikki vakoilee kaikkia.