Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jota ei kiinnosta ihmisten elämäntarinat yhtään?
31.12.2025 |
Ei tuttujen eikä varsinkaan tuntemattomien. Tulipa vaan mieleen, kun vilkaisin tv-ohjelmaa nimeltä 'Itse asiassa kuultuna'. Sukututkimus on myös aihe, joka on minusta äärimmäisen epäkiinnostava.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ikäsi? Vaikkaan 20jtn
45, joten vaikkaus meni muutamalla vuodella pieleen.
Ap
Siis henkinen ikä 20.
Palsta-asukeilla kieltämättä näin. Sillee NUORII :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olet aina, täysin erityislaatuinen tapaus tämän suhteen. Nyt voi siirtyä uuteen vuoteen ylpeänä itsestäsi.
Saattanet ap olla vähän autisminkirjolla, mutta eihän pelkästään tuollaisesta näe eikä voi edes tietää mitä loppujen lopuksi tarkoittaa, jos joku sanoo ettei ole kiinnostunut jostakin.
En seuraa edes somessa yhtään ketään, joten ei kiinnosta elämäkerratkaan, ei julkkisten eikä muidenkaan.m43
Joissain tv-ohjelmissa saadaan kesken kisan kirjeitä tai videoterveisiä kotoa. Nämä osuudet tulee aina 100% hypättyä yli. Itkeköön sitten omassa rauhassa, kun joskus pääsevät kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et. Enemmänkin vaikutat hieman yksinkertaiselta kun edes pohdit moista. Vallankin kun olet ehtinyt jo tuohon ikään. Suurin osa ihmisistä ei erityisemmin välitä toisen ihmisten elämistä.
Kuka niitä elämäkertoja sitten ostaa, kun pelkkää LOIRI. -kirjaa on myyty tietääkseni yli 100 000 kappaletta, ja influensseritkin tekee ihan mieletöntä tiliä pelkällä naamallaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet ainoa ja täysin uniikki lumihiutale. Tämänhän sinä halusit kuulla.
En halunnut vaan halusin tietää, että mun kaltaisia on muitakin eikä kyse ole jostain narsismista tai tunnekylmyydestä. Enemmän vaan tuntuu olevan noita "vanhojen muistelu luo yhteisöllisyyttä" -tapauksia.
Ap
Minä en taas tajua, mitä ihmeen puhuttavaa tässä päivässä on.
On se ilmoja pidellyt. Mitkä ovat Trumpin viimeisimmät. Katso noita lintuja lintulaudalla. Onko kiva biisi radiossa.
Small talkia parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. En vaan käsitä hypeä jostain julkkisten elämänkerroista, tai julkkisten elämästä yleensäkin. En ymmärrä miksi ne olisivat yhtään kiinnostavampia kuin naapuritalon random pertin tai sarin elämät.
Ylipäätään (tuntemattomat) ihmiset eivät kiinnosta pätkääkään, en esim edes katso spotifysta kuka on jonkun biisin esittäjä: saatan kokeilla tykkäänkö heidän muista biiseistään, mutta en opettele nimeä ulkoa enkä osaisi nimetä juuri yhtään artistia Top-listaltani. Ei vaan kiinnosta kuka on jonkun kivan asian tehnyt, kiinnostaa vain se lopputuote. Samalla lailla en ymmärrä miten jonkun julkkiksen pahat teot muka tarkoittavat ettei heidän työstään saisi tykätä. Miten nämä on toisiinsa liittyneitä asioita, en ymmärrä ollenkaan. Joku voi olla hyvä näyttelijä vaikka olisi siviilissä r41skari. Ja hänen elokuvansa on ihan yhtä hyvä teki näyttelijä mitä tahansa.
Minua kyllä kiinnostaa läheisten asiat, koska välitän heistä. Mutta tuntemattomien: ei yhtään, ja kaikki tuntemattomat on mulle samalla viivalla, niin joku megajulkkis kuin se naapurin sarikin.
Vierailija kirjoitti:
Joissain tv-ohjelmissa saadaan kesken kisan kirjeitä tai videoterveisiä kotoa. Nämä osuudet tulee aina 100% hypättyä yli. Itkeköön sitten omassa rauhassa, kun joskus pääsevät kotiin.
Juu nää on niin typeriä, viikko oltu pois kotoa ja sitten murrutaan kyyneliin ihan kuin toinen olisi lapsuudessa kadonnut ja vasta keski-ikäisenä löytynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja tuota "yhteisöllisyyttä" en ole ikinä ymmärtänyt. En oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa. Siis jos joku tykkää samasta musiikista, minun pitäisi jotenkin tuntea jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta? Miksi ihmeessä, sehän on vain musiikkia... Koen läheisyyttä ystäviin ja kumppaniin, mutta ei jokin samasta asiasta pitäminen tee tuntemattomista minulle läheisiä tai tärkeitä. Hehän saattavat olla muuten ihan k-päitä, vaikka lempielokuva olisikin sama kuin minulla.
Ja keski-ikäinen olen minäkin, 46v.
#29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et. Enemmänkin vaikutat hieman yksinkertaiselta kun edes pohdit moista. Vallankin kun olet ehtinyt jo tuohon ikään. Suurin osa ihmisistä ei erityisemmin välitä toisen ihmisten elämistä.
Kuka niitä elämäkertoja sitten ostaa, kun pelkkää LOIRI. -kirjaa on myyty tietääkseni yli 100 000 kappaletta, ja influensseritkin tekee ihan mieletöntä tiliä pelkällä naamallaan?
Ap
Kyllä niiden influenssereiden pitää sisältöäkin tehdä, ei pelkkä naamakuvan laittaminen nettiin riitä rahantuloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet ainoa ja täysin uniikki lumihiutale. Tämänhän sinä halusit kuulla.
En halunnut vaan halusin tietää, että mun kaltaisia on muitakin eikä kyse ole jostain narsismista tai tunnekylmyydestä. Enemmän vaan tuntuu olevan noita "vanhojen muistelu luo yhteisöllisyyttä" -tapauksia.
Ap
Minä en taas tajua, mitä ihmeen puhuttavaa tässä päivässä on.
On se ilmoja pidellyt. Mitkä ovat Trumpin viimeisimmät. Katso noita lintuja lintulaudalla. Onko kiva biisi radiossa.
Small talkia parhaimmillaan.
Vaikka mitä puhuttavaa ihan jo tieteen uusimmista läpimurroista! Oletko vähän tylsämielinen, kun sun ainoat puheenaiheet on ikivanhat tapahtumat? Tulevaisuuskin on kiinnostavampaa kuin menneisyys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et. Enemmänkin vaikutat hieman yksinkertaiselta kun edes pohdit moista. Vallankin kun olet ehtinyt jo tuohon ikään. Suurin osa ihmisistä ei erityisemmin välitä toisen ihmisten elämistä.
Kuka niitä elämäkertoja sitten ostaa, kun pelkkää LOIRI. -kirjaa on myyty tietääkseni yli 100 000 kappaletta, ja influensseritkin tekee ihan mieletöntä tiliä pelkällä naamallaan?
Ap
Okei, olet oikeassa. Olet siis ainoa koska täällä on vain sinä ja 100 000 Loiri-kirjan ostanutta.
Mitä ajattelit nyt tehdä tällä ainutlaatuisuudellasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet ainoa ja täysin uniikki lumihiutale. Tämänhän sinä halusit kuulla.
En halunnut vaan halusin tietää, että mun kaltaisia on muitakin eikä kyse ole jostain narsismista tai tunnekylmyydestä. Enemmän vaan tuntuu olevan noita "vanhojen muistelu luo yhteisöllisyyttä" -tapauksia.
Ap
Minä en taas tajua, mitä ihmeen puhuttavaa tässä päivässä on.
On se ilmoja pidellyt. Mitkä ovat Trumpin viimeisimmät. Katso noita lintuja lintulaudalla. Onko kiva biisi radiossa.
Small talkia parhaimmillaan.
Vaikka mitä puhuttavaa ihan jo tieteen uusimmista läpimurroista! Oletko vähän tylsämielinen, kun sun ainoat puheenaiheet on ikivanhat tapahtumat? Tulevaisuuskin on
Olen ihan samaa mieltä, mutta nopeasti tuo tiedekin on käsitelty. En ole ihminen, joka velloo menneisyydessä, mutta minusta kaikkea tarvitaan. Etenkin, jos toisen kanssa viettää enemmän aikaa kuin pari tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja tuota "yhteisöllisyyttä" en ole ikinä ymmärtänyt. En oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa. Siis jos joku tykkää samasta musiikista, minun pitäisi jotenkin tuntea jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta? Miksi ihmeessä, sehän on vain musiikkia... Koen läheisyyttä ystäviin ja kumppaniin, mutta ei jokin samasta asiasta pitäminen tee tuntemattomista minulle läheisiä tai tärkeitä. Hehän saattavat olla muuten ihan k-päitä, vaikka lempielokuva olisikin sama kuin minulla.
Ja keski-ikäinen olen minäkin, 46v.
#29
Yhteisöllisyyttä pitää kokea jonottamisestakin.
Sinunkaan elämäntarinasi ei kiinnosta ketään.
Katsoin samaa ohjelmaa "Itse asiassa kuultuna". Nämä nykyiset haastateltava ei kiinnosta, mutta Areenassa oli myös 70/80 lukujen taitteessa tehtyjä haastatteluja sen ajan merkittävistä tyypeistä. Sieltä löytyi todella mielenkiintoisia tapauksia. Esim Kansallisoopperan johtaja Alfons Almi kertoi lapsuudestaan. Hän joutui lastenkotiin kun isä kuoli, elätti itsensä ties millä hanttihommilla kunnes sai taiteellisen puolensa esille. Sitten tulikin sota ja tämä sama ukko toimi suorasuuntaustykillä jossa piti ampua vihollisia näkemällä heidät silmästä silmään. Mies oli todella tehokas ja tuhosi jäätävän määrän vihollisia. Lopulta hän haavoittui itse pahasti. Sitten hän alkoi organisoimaan viihdytysjuttuja rintamalla ja sodan päätyttyä oopperaan. Lopulta oopperan johtajaksi ja kuvaushetkellä hän oli suunnittelemassa Oopperataloa Töölönlahden rannalla. Eihän tuollaisia miehiä enää olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja tuota "yhteisöllisyyttä" en ole ikinä ymmärtänyt. En oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa. Siis jos joku tykkää samasta musiikista, minun pitäisi jotenkin tuntea jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta? Miksi ihmeessä, sehän on vain musiikkia... Koen läheisyyttä ystäviin ja kumppaniin, mutta ei jokin samasta asiasta pitäminen tee tuntemattomista minulle läheisiä tai tärkeitä. Hehän saattavat olla muuten ihan k-päitä, vaikka lempielokuva olisikin sama kuin minulla.
Ja keski-ikäinen olen minäkin, 46v.
#29
ei 46 v ole vielä keski-ikäinen, on NUORI! -Palstapunkero
Suvussa on tehty aika kattava sukututkimus, enkä ole sen ihmeemmin kiinnostunut siitä, missä mummin isoisän isä aikanaan asui ja mitä teki työkseen. Niitä kiinnostavia asioita ymmärrettävästi harvoin löytää sukututkimuksesta, eli esim. millainen ihminen hän oli läheisilleen ja mitä ajatteli maailmasta.
En halunnut vaan halusin tietää, että mun kaltaisia on muitakin eikä kyse ole jostain narsismista tai tunnekylmyydestä. Enemmän vaan tuntuu olevan noita "vanhojen muistelu luo yhteisöllisyyttä" -tapauksia.
Ap