Elämä lihaa ja perunaa -miehen kanssa. Miten olette ratkaisseet yhteiselon?
Puhun siis tästä äärimmäisestä ruokarajoittuneisuudesta, johon ei liity allergiaa tmv. Mitään, mitä ei ole syönyt lapsuudessaan 80-luvulla, ei voi kokeilla. Tottumukset jotenkin lapsekkaita. Ei käydä ravintoloissa, ruoat tehdään erikseen. Onko muilla tällaista?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Isäni on tällainen. Kaikki mikä vähänkin poikkeaa peruna-läskisoosi-palapaisti -akselista, on keekoilua tai kotkotusta. Ja mitään määrää chiliä, sipulia tai valkosipulia ei voi olla missään, niin se hieman vaikeuttaa tilannetta, jos kutsutaan johonkin yhteiselle illalliselle, kun täytyy yhdelle tehdä eri versiot.
Mun miehen isä on samanlainen. Kerran kun käytiin heillä syömässä, miehen äiti oli ostanut ison kasan susheja tykötarpeineen. Kun syötiin niitä, niin miehen isä teki itselleen kaksi ruisleipää voilla ja mussutti niitä samalla kun muut söi sushia.
Ituhipit yrittää taas nostaa itsensä jalustalle. Soin härkisidun ja fermentoituja vauvanysköksiä - tyyliin.
Meillä syödään lihaa ja perunaa. Vaimokin on kaunis muodokas nainen eikä mikään tuulen riepoteltava itu.
Olen kaikissa avoliitoissani syönyt aina omia ruokiani ja mies omiaan. Olen myös aika nopeasti hankkiutunut eroon koko avoliitoista kun olen huomannut, että en todellakaan halua tulla sillä tavoin yhdeksi miehen kanssa, mitä yhdessä asuminen tarkoittaa. Ainakaan näiden kyseisten yksilöiden kanssa.
onhan noita naisia ja lapsiakin jotka eivät syö paljon mitään "huonon suuntuntuman" tai muun itsekeksityn vuoksi. Heitä kutsutaan erikoisherkiksi, miehiä taas jos jollakin haukkumanimellä vaikka sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Ituhipit yrittää taas nostaa itsensä jalustalle. Soin härkisidun ja fermentoituja vauvanysköksiä - tyyliin.
Meillä syödään lihaa ja perunaa. Vaimokin on kaunis muodokas nainen eikä mikään tuulen riepoteltava itu.
No syökää. Nauti ihmeessä sen vaimosi lihoista ja jätä idut rauhaan, kun et kerran heistä pidä.
Parisuhteen muodostaminen on nykyisin vaikeaa, koska ihmiset ovat erilaisia. Sen oman toiveen täydellinen täyttäjä saattaa olla kiinnostunut jostain muusta kuin minusta, mutta minähän en aio muuttua!
Ei ongelmaa. Hyvin harvoin ollaan ravintoloissa käyty koska se ei oikeen kiinnosta kumpaakaan, ja kun mennään ravitolaan niin ollaan aina valittu sellainen jossa tiedetään että sieltä saa ruokaa josta molemmat meistä pitävät.
Vierailija kirjoitti:
miehelläsi on paha aivomätä
Miksi olet ilkeä? Saatko siitä mielihyvää???
No joka tapauksessa tuollaisia ihmisiä on paljon ja he ovat usein miehiä.
Naapurin mies suostuu syömään vaan lihaa ja perunaa, ei mitään muuta. Ja liha pitää olla hirvenlihaa, kun mies kuuluu hirviporukkaan.
Aina vaan lihaa ja perunaa, ja kahvin kanssa pitää olla pullaa. Siinä se.
Tuon miehen lisäksi tiedän pari muutakin miestä (nuorempia) joilla todella suppea valikoima ruokia käy.
Eräs tuntemani nuorimies olisi elänyt ihan vaan mikrossa lämmitetyllä makkaralla.
Kyllä näitä ruokarajoitteisia on varmaan paljon.
Ennen kun kaikki söi vään perunaa ja ruskeata kastiketta, ei tätä ongelmaan varmaan ollut .
Vierailija kirjoitti:
Lihaa ja perunaa - miehet eivät kaipaa vierellensä prinsessaa, koska he tietävät, että ongelmia niistä saa.
Höpö höpö. Kyllä normaali ihminen voi syödä muutakin, kuin kahta ruokalajia.
Mutta kyllähän nuo lihaa ja perunaa miehet voi pariutua keskenään, jos syöminen on noin vaikeata/rajoittunutta.
Vierailija kirjoitti:
Mies syö sitä ruokaa, josta pitää ja minä sitä, mistä minä pidän. En ole koskaan nähnyt tuossa mitään ongelmaa. Minulla on oma shampoo, miehellä omansa. Minulla on omat vaatteet, miehellä omansa. Kun mieltymykset ei jossain kohtaa kohtaa, niin asia OK. Meillä on käytössä sama astianpesuaine, lumilapio ja pölynimuri, joten ei koko elämämme ole erillistä.
Ravintolassa osaan käydä itsekseni, Suomessa ei ole pakko olla miesseurassa, kun ruokailee.
Wau, yhteinen lumilapio ja pölynimuri! Kyllä tuosta jo parisuhde muodostuu. Minkä ikäinen olet?
Meillä on kumppanin kanssa erilaiset ruokailutottumukset, joten huolehditaan tahoillamme omat ruokailumme. Toki välillä on tekeillä ruoka, mikä kelpaa molemille. Aika luonnolisesti ollaan tähän totuttu. Tää taiskin olla eka kerta, kun asiaa tuli toden teolla mietittyä. Mä siis olen monipuolisempi syöjä ja kumppani syö lähinnä eineksiä.
Vapautin miehen taivasalle possunkassleriensa kanssa. Mä kyllästyin siihen -30 läskiseen sianlihaan ja mieheen, joka tasan oli sitä mitä söi.
Suosittelen. Joka kuukausi jää 300 egeä säästöön. Niin paljon se äijä mun rahoja söi.
Ei ole tuollaista miestä, mutta vähän erilaiset ruokatottumukset kyllä. Ratkaisu on se, että jos hän haluaa minun tekevän ruokaa, niin sitten syödään, mitä minä haluan. Jos haluaa muuta, niin ehdkööt itse. Ja sitähän hän ei ikinä tee.
Vierailija kirjoitti:
Lihaa ja perunaa - miehet eivät kaipaa vierellensä prinsessaa, koska he tietävät, että ongelmia niistä saa.
Hyvä tietää. Tosin tuntityöläiset konekuskit ja asunnottomat alkoholistit eivät kiinnosta muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ituhipit yrittää taas nostaa itsensä jalustalle. Soin härkisidun ja fermentoituja vauvanysköksiä - tyyliin.
Meillä syödään lihaa ja perunaa. Vaimokin on kaunis muodokas nainen eikä mikään tuulen riepoteltava itu.
Painaako yli vai alle 140 kg?
Homma on ihan yksinkertainen: Se joka tekee ruuan, päättää mitä syödään. Toki oikeat allergiat otetaan huomioon, mutta muutoin jos kokattu ei kelpaa, niin sitten sen hyljeksijän tulee kokata itse oman ruokansa.
Eli mikä on nyt sitten se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Lihaa ja perunaa - miehet eivät kaipaa vierellensä prinsessaa, koska he tietävät, että ongelmia niistä saa.
Niin, parhaitenhan nuo lihaa ja perunaa- miehet tulevat toimeen keskenään. Siinä on naiset vain tiellä kun tosimiehet rakastelevat!
Vierailija kirjoitti:
Älä sä syö sitä perunaa. Se on huono valinta kelle tahansa.
peruna on hyvä valinta,riisi ja makarooni huono
Lihaa ja perunaa - miehet eivät kaipaa vierellensä prinsessaa, koska he tietävät, että ongelmia niistä saa.