80-luvulla koirat oli tervepäisempiä. Vai omistajat? Kukaan ei valittanut ilotulitteiden paukkeesta

Niitä ei paukuteltu keskellä omakotitaloaluetta. 

Kyllä ne koirat silloinkin pakenivat kukkuloille ulvomaan.

Kaupunki järjesti yhden ison näytöksen ja yksityishenkilöiden paukuttelua ei ollut. Muistan kyllä, että muutamat tee se itse tyypit tekivät omia jytkyjä. Yhdeltä taisi niissä touhuissa lähteä näkökyky. Olet hakoteillä ap.

Koirat oli kiinni kopeissaan kahden metrin ketjulla, ei ne siitä mihinkään päässeet vaikka olivat ihan yhtä kauhuissaan.  

Laiskat omistajat eivät jaksa kouluttaa, että ei tartte ääniä pelätä.

Silloin ei ollu somea, missä olis voinu valittaa 😃 

Koska nykyään tulee paha mieli. Kaikesta. Siksi.

Kaupunkialueilla ei ollut silloin läheskään niin paljon koiria kuin nyt.

Koirat siedättyi paukkeelle, sitä oli niin paljon normaalimpaa kuulla. Nykyään omistaja saa hermoromahduksen ja koira perässä. Yhdessä tärisevät peiton alla eikä kukaan sano hölmöksi, kun pelkkää ääntä pelkää.

Kyllä niitä paukuteltiin 80-luvulla keskellä omakotialueita ja vielä ilman aikarajoituksia. Määrät eivät olleet samanlaisia kuin nyt, koska ilotulitteet olivat melko kalliita. Ainoa poikkeus määrässä oli se naapuri, joka ampui taivaalle urheiluseuralta myymättä jääneet raketit ja pommit.

Koirat pelkäsivät silloinkin, mutta koiraa pidettiin koirana ja sen kokemaa pelkoa tavallisena ilmiönä, joka oli vain kestettävä. Oma koiramme meni yleensä piiloon vaatekomeron nurkkaan tai tyytyi kyyhöttämään kuono isäni kyljessä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään tulee paha mieli. Kaikesta. Siksi.

Näin. 

80-luvulla vielä elettiin elämää. Ja nautittiin siitä.

Nyt on vain valitusta ja pahaa oloa.  Hyvää oloa haetaan höpöhoidoista, töissä ei jaksettais käydä. Ja kaikilla pitäis olla miljoonat taskuissa. Ja kun ei ole, niin yhteiskunnan syy

Mulla ei ole edes koiraa ja mua vituttaa noi raketit. Pauke alkaa kuudelta illalla jos hyvin käy ja kestää aamuyölle. Ihan sietämätöntä on asua keskusta-alueella ja yrittää nukkua ennen aamuvuoroa. 

Vierailija kirjoitti:

Koirat pelkäsivät silloinkin, mutta koiraa pidettiin koirana ja sen kokemaa pelkoa tavallisena ilmiönä, joka oli vain kestettävä. Oma koiramme meni yleensä piiloon vaatekomeron nurkkaan tai tyytyi kyyhöttämään kuono isäni kyljessä kiinni.

Juuri näin. Ihmiset olivat tuohon aikaan vielä normaaleja. 

Muistan kun 80-luvulla Facebookissa tai netin keskustelupalstoilla ei kukaan valittanut ilotulitusten paukkeesta

Ilotulitteet oli luvanvaraisia 80-luvulla. Ei niitä saanut edes ostaa kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ilotulitteet oli luvanvaraisia 80-luvulla. Ei niitä saanut edes ostaa kuka tahansa.

Mistä ne kaikki raketit sun muut sitten hankittiin kun olin junnu kasarilla?

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkialueilla ei ollut silloin läheskään niin paljon koiria kuin nyt.

Eikä myöskään raketteja omakotitaloalueilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ilotulitteet oli luvanvaraisia 80-luvulla. Ei niitä saanut edes ostaa kuka tahansa.

Kyllä mun pikkuveljet ainaki osteli 😅

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei paukuteltu keskellä omakotitaloaluetta. 

No kyllä todellakin. Mihin sä luulet että nuoriso meni? Ja pikkukiinalaisia saivat alaikäisetkin ostaa. 

Kyllä meidän 80-luvun koira pelkäsi niin haulikon kuin rakettien pauketta. Se oli lauhkea ja kiltti paimenkoira. Onneksi asuttiin maalla, niin ei ollut kukaan vieressä paukuttelemassa niin kuin kaupungissa on joka kadunkulmassa nykyään.