Miten te olette opettaneet pienet lapsenne joustamaan rutiineista edes viisi minuuttia?

Tai keitä pieni satsi pakastevihanneksia. Tai jopa vaan ihan raastettua kaalta. Laita se muksu siihen äären kun kokkaat, saa katsella napsia salaatit siinä samalla.

Usein annan sen napostella ruoka-aineita joista kokkaan. Se voisi syödä vaikka koko purkin fetajuustoa sellaisenaan, jos antaisin. Tai oliiveja.

pitää orjallisesti kiinni rutiineista. Tuskin lapsesi tajuaa, että ruoka on myöhässä viisi minuuttia, vaan hänellä on nälkä. Anna jotain pientä syötävää, niin ei tarvitse nälkäänsä huutaa. Ihme juttu tämä.

Eli sen pitäis nimenomaan olla sitä ruokaa, mitä ollaan vasta tekemässä!



Jonkin verran tykkää kyllä katsella ruuanlaittoa. Mutta ei suostu katselemaan kuin äidin sylistä. Ja kun minä odotan toista, niin en todella jaksa ihan koko kokkauksen ajan pidellä puolitioistavuotiasta sylissä yhdellä kädellä ja tehdä kaikkea ruokaa yhdellä kädellä. Ja kun yritän laittaa lasta tuolille tai siihen hellan vierelle työpöydälle istumaan, että katselis siitä, niin siitä tulee aivan järjetön ulvominen ja sätkiminen = vaarallisia tilanteita.



Että on noita yritetty, mutta miten ne kikat saisi toimimaan?

Kumpikin joustaa, mutta silti meillä on päivärytmi. Ihan normaali. Mutta en ymmärrä, miten siitä voi tulla jotain minuuttitaistoa...

eikä minuutin eikä edes tunninpäälle rutiineja. On helpompaa kun seuraa lasta ja nykyään voi jo kysyäkin onko nälkä, menetkö päikkäreille jne

Kouluiässä huomaat, että avustavat pikkukädet katoavat alta aikayksikön piiloon, kun ryhdytään vaikka ruuanlaittoon. Saapi sitten ihan rauhassa jo tehdä. Hyvä kun löytää väen ruokapöytään, kun ensin on huutanut kailottanut kymmeniä kertoja ' Syömään! Ruoka jäähtyy!" :)

Mutta kun nukkumaan meno aikaisemmin ei onnistu. Ja viisi yli yhdeksän sitten on taas jo ulvomista. Se väli, mihin sen nukkumaan menon pitäisi osua, ettei taas olisi aivan järjetöntä ulvomista, on niin lyhyt, että siihen on mahdotonta osua ihan joka ilta.



Miten sitä toleranssia saa pidemmäksi?

Sun täytyy vaan pysyä lujana kantaa se pois hellan äärestä. Kyllä se lopulta oppii, ettei huuto ja mökä auta, vaan äiti laittaa nyt ruoka ja piste.

ja lämmitä siitä sitten kun on tiukempi hetki, ja nälkäisempi lapsi.

Älä yritä alkaa kokata kun lapsi on jo nälkäinen.

Tai anna maistella kaikkea.



Eikä meilläkään ole kellontarkkoja rutiineja tai rutiineja ollenkaan, ainakaan lapsen takia. Ja kaksi lasta, toinen samanikäinen kuin ap:n.

Vierailija:

eikä minuutin eikä edes tunninpäälle rutiineja. On helpompaa kun seuraa lasta ja nykyään voi jo kysyäkin onko nälkä, menetkö päikkäreille jne

Tunnistaako sun lapsi itsessään jo nuo tunnetilat?

Vierailija:

Sun täytyy vaan pysyä lujana kantaa se pois hellan äärestä. Kyllä se lopulta oppii, ettei huuto ja mökä auta, vaan äiti laittaa nyt ruoka ja piste.

valmistaa se ruoka? Siis jos lapsi on jo nälkäinen.

Ja mies tulee kanssa kotiin syömään, niin jokin etukäteen sovittu aikaa täytyy olla.



Aamupalaa syötän lapselle melkeinpä pitkin aamua, ettei olis nälkäinen. Maitoakin se juo aamulla kaksi isoa pullollista, leipää syö pitkin aamua.

Laita se lounas edellisenä iltana ja lämmitä vain. Olkaa aamupäivä ulkona, syökää siellä välipala kymmeneltä, sitten kotiin yhteiselle lounaalle, joka heti pöytään.

Eli ollaan sisällä.



Illalla ei oo tullut mieleenkään laittaa ruokaa valmiiksi, koska teen päivällisen myös koko perheelle. Tietysti yritän tehdä myös sellaisia ruokia, joita voi lämmittää, mutta ei aina pysty sellaista olemaan. Ja kun koko perhe syö kahdesti päivässä kotona, niin se lämmitettävä ruoka ei aina osu lounaalle, joskus se on siellä päivällisellä.



Ehkä tää ongelma ei ole pelkkä lapsen kyky odottaa. Vaan jotenkin tää koko päivä pitäisi saada rullaamaan paremmin. Ja kuten sanoin, niin minä odotan, ja raskaus tekee mut ihan tajuttoman väsyneeksi, eikä se auta asiaa ollenkaan. Lisäksi meidän lapsen kanssa on ollut aika megavaikeuksia nukkumisen ja nukahtamisen kanssa, joten sen nukkumisen onnistumisen kanssa on aina pieni stressi.