Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri ja taide rajaa suurimman osan miehistä ulos. Jos naista etsii niin nuilla arvoilla voi löytyäkin. Mihiä ei kiinnosta kyseiset asiat. Tietenkin löytyy pitkätukkaisia itseensä kyllästyneitä feminiinisiä himpuloita mutta sitten heillä on se kissa mitä inhoat.

Mene jonnekin Ateneumiin katsomaan taidetta niin ne on tyyliin 90 % miesten maalaami. Mene teatteriin tai oopperaan niin ne on 95 % miesten tekemiä teoksia.

Jos jotain niin voisi kärsistetysti sanoa melkeib kaiken kulttuurin olevan miesten aikaansaannosta.

 

Aika omituista väittää, ettei miehet ole yhtään kiinnostuneita kulttuurista."

 

No prosentit on nyt ihan päästä vedettyjä. Lähinnä miesten tekemä taide on aina saanut enemmän näkyvyyttä. Mutta totta on, et suurin osa on miesten tekemää ja suurin osa myös miesten kannattamaa ja suosimaa taidetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri ja taide rajaa suurimman osan miehistä ulos. Jos naista etsii niin nuilla arvoilla voi löytyäkin. Mihiä ei kiinnosta kyseiset asiat. Tietenkin löytyy pitkätukkaisia itseensä kyllästyneitä feminiinisiä himpuloita mutta sitten heillä on se kissa mitä inhoat."

 

 

 

 

 

Olinpa juuri jokin aika sitten Atskissa ja siellä samaan aikaan tauluja ihaili valtakunnan avaruustutkija veljineen. Eli ihan näitä kovia tieteitä harjoittavakin voi olla kulttuurista kiinnostunut.

Tästä tuli mieleen myös isäni, joka oli DI. Poikkeuksellisen älykäs (tutkitusti), humanisti (alastaan huolimatta) ja oli kiinnostunut taiteista ja kulttuurista.

Hassun stereotypisesti ihmisistä ajatellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Henkinen yhteys, tunnethteys, fyysisesti yhteensopiva ja käytännön asiat natsaa. Onhan siinä jo 4 isoa kriteeriä."

 

 

Niin. Mistä itse olet valmis joustamaan?

Ap on aika suorasanaiseati kertonut toiveensa. Ja sanonut, et mieluummin yksin kuin vääränlaisen miehen kanssa. 

Suorasanaisesti tuli kertomaan, että asia harmittaa häntä  (kuten aloituksessa lukee), mutta miksi muiden tarvitsee 45 sivun verran välittää ihmisestä, joka harmituksestaan huolimatta on tyytyväinen elämäänsä? 

Tuletko sinäkin palstalle kertomaan kaikista pikkuharmituksistasi:

"Harmittaa kun kaupassa ei ollut suola tarjouksessa, mutta tietysti parempi ilman suolaa, kuin vääränlaista suolaa"

"Harmittaa, kun televisiosta ei tule lempielokuvaani 70-luvulta, mutta parempi ilman lempielokuvaa, kun huono elokuva. 

"Harmittaa, että kaupassa ei ollut sopivia farkkuja, mutta parempi kokonaan ilman farkkuja kuin vääränlaiset farkut."

Vierailija kirjoitti:

Ja ne harvat, jotka olisivat sellaisia, joita haen, asuvat jossain liian kaukana, tai sitten heillä on lemmikkejä. Ja kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly.

 

Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä. Vaikuttaa siltä, että keksit vaan tekosyitä, miksi kukaan ei kelpaa."

 

 

Miksi hänelle pitäisi kenenkään kelvata?  

Tiktokissa on paljon näitä naisten itkuvirsiä siitä, miksei hyvää (siis, täysin mahdottomat kriteerit täyttävää) miestä löydy?

Naiset eivät tajua, että vaikka heillä on valta seksin jakamiseen, niin parisuhteen muodostumisessa puntit ovat vähintäänkin tasan.

Tämä himokkaiden miesten vonkaus luo naisille luulon, että tarjontaa on rajattomasti, kun joka baarireisulla kymmenen miestä vonkuaa seksiä.

Kun fiksu, koulutettu, sivistynyt mies etsii parisuhdetta, niin tilanne on aivan eri. 

Mies scannaa naista tiukalla tutkalla ja pyrkii karsimaan ongelmalliset ja muiden syiden takia kelpaamattomat naiset pois laskuista.

Nykyään se tarkoittaa, että 50% naisista putoaa laskuista pois kättelyssä.

Ei sekopäänaisten julistukset siitä, ettei miehet kelpaa syystä tai toisesta merkitse mitään. Heillä ei todellisuudessa olisi ikinä mitään mahdollisuutta tasokkaaseen mieheen.

Naisten aikaikkuna tasokkaaseen mieheen on yllättävän lyhyt. 

Jos miehellä on pitkän matkan suunnitelma perheen perustamiseen, omaisuuden kasvatramiseen, niin siinä +30 vuotias nainen alkaa olla takamatkalla pahasti.

Itse seuraan mielenkiinnolla ylijäämänaisten ulinaa siitä, miksei sopivaa miestä löydy. 

Totuus löytyy aina peilistä. Sinä hävisit kilpailun toiselle naiselle. Siis lue uudestaan, sinä hävisit kilpailun toiselle naiselle. 

Se toinen nainen oli miehen arviossa sinua paljon parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri ja taide rajaa suurimman osan miehistä ulos. Jos naista etsii niin nuilla arvoilla voi löytyäkin. Mihiä ei kiinnosta kyseiset asiat. Tietenkin löytyy pitkätukkaisia itseensä kyllästyneitä feminiinisiä himpuloita mutta sitten heillä on se kissa mitä inhoat.

Mene jonnekin Ateneumiin katsomaan taidetta niin ne on tyyliin 90 % miesten maalaami. Mene teatteriin tai oopperaan niin ne on 95 % miesten tekemiä teoksia.

Jos jotain niin voisi kärsistetysti sanoa melkeib kaiken kulttuurin olevan miesten aikaansaannosta.

 

Aika omituista väittää, ettei miehet ole yhtään kiinnostuneita kulttuurista.

Mies on näissä kaikissa tekijä ei kokija. Tuskin heistä kukaan ehti ravata jonkun naisen kanssa kulttuuririennoissa, omat mielenkiinnon kohteet veivät ylimääräisen ajan.  

Vierailija kirjoitti:

Etsit yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyvää seksuaalikemiaa, mutta työkaluna on vaatimuslista vähän niinkuin nettiautosta etsisi sopivaa autoa.

 

Ps. joku tilastonikkari laski leikkisästi jonkun neidon tavanomaisesta kriteeristöstä (tulotaso, ikä, pituus, siviilisääty yms) että sellaisia löytyy suurestakin kaupungista vain muutamia kymmeniä."

 

 

Normisti monosuhteeseen riittää yksi.

Et ole kennelistä vielä etsinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne harvat, jotka olisivat sellaisia, joita haen, asuvat jossain liian kaukana, tai sitten heillä on lemmikkejä. Ja kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly.

 

Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä. Vaikuttaa siltä, että keksit vaan tekosyitä, miksi kukaan ei kelpaa."

 

 

Miksi hänelle pitäisi kenenkään kelvata?  

 

Ihan suoraan sanottuna, minulle on aivan sama kelpuuttaako AP ketään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Asuvat kaukana tai heillä on lemmikkejä? Mitä ihmeen syitä nuo muka ovat? Aina voi muuttaa. Vihaatko eläimiä, vai mikä on ongelmana?

Olen eri, mutta kumpi osapuoli siis muuttaisi? Aikuisilla on yleensä työ ja tehty ura, eikä näitä voi noin vain siirtää toiselle paikkakunnalle, ainakaan aina. Ihmisillä on läheisensä - joillain lapsiakin. Ja aika monella on omistusasunto. Kumpi siis myy omaisuutensa, jättää työnsä ja jättää läheisensä? Ja kovin fiksua ei ole tällaista tehdä suhteen alkuvaiheessa, mutta kuinka kauan aikuiset jaksavat kaukosuhdetta, jossa pystytään näkemään harvoin ja tapaaminen on aika viikonloppureissuun vertautuva operaatio. Aina ei tapaaminen onnistu edes joka viikonloppu tai joka toinenkaan. Ja jos oman alan työtä ei saa toisen kotipaikkakunnalta, niin kumpi on se, joka uhrautuu ja jää työttömäksi tai siirtyy jonnekin kaupan kassan työhön? Toivottavasti ette ajattele, että muuttajan ja uhrautujan täytyy aina olla nainen.

Ymmärrän oikein hyvin, ettei lähde etsimään kumppania kaukaa. Itsellänikin on rajauksena, että pitää löytää lähialueelta, koska minulla ei olisi työn tai rahankaan puolesta mahdollista matkustaa vaikkapa kaksi kertaa kuukaudessa jonnekin toiselle puolelle Suomea.

Ja miksi lemmikki ei saisi olla syy? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri ja taide rajaa suurimman osan miehistä ulos. Jos naista etsii niin nuilla arvoilla voi löytyäkin. Mihiä ei kiinnosta kyseiset asiat. Tietenkin löytyy pitkätukkaisia itseensä kyllästyneitä feminiinisiä himpuloita mutta sitten heillä on se kissa mitä inhoat.

Mene jonnekin Ateneumiin katsomaan taidetta niin ne on tyyliin 90 % miesten maalaami. Mene teatteriin tai oopperaan niin ne on 95 % miesten tekemiä teoksia.

Jos jotain niin voisi kärsistetysti sanoa melkeib kaiken kulttuurin olevan miesten aikaansaannosta.

 

Aika omituista väittää, ettei miehet ole yhtään kiinnostuneita kulttuurista.

Noihin aikoihin naiset olivat köytetty vaimoiksi, eivätkä voineet keskittyä uraansa ja työhön kuten miehet. Esim. Mozartin sisko oli häntä lahjakkaampi muusikko, mutta koska oli nainen, hänen piti luopua harrastuksistaan kahdenkympin tienoilla ja ryhtyä vaimoksi.

Misogynia sitten taas on ajatonta. Naistaiteilijoita on syrjitty ja pidetty pimennossa ihan tarkoituksella aina ja sama tulee jatkumaan ihan kaikkialla, missä alfat ja machot jylläävät. Heille nainen ei ole koskaan kollega vaan siementämisen kohde. Toki asia voi muuttua hyvin nopeastikin kun naiset lakkaavat hyväksymästä tätä, mutta naisten pitäisi ensin itse herätä seuraamasta ja pokkuroimasta miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Tiktokissa on paljon näitä naisten itkuvirsiä siitä, miksei hyvää (siis, täysin mahdottomat kriteerit täyttävää) miestä löydy?

 

Naiset eivät tajua, että vaikka heillä on valta seksin jakamiseen, niin parisuhteen muodostumisessa puntit ovat vähintäänkin tasan.

Tämä himokkaiden miesten vonkaus luo naisille luulon, että tarjontaa on rajattomasti, kun joka baarireisulla kymmenen miestä vonkuaa seksiä.

 

Kun fiksu, koulutettu, sivistynyt mies etsii parisuhdetta, niin tilanne on aivan eri. 

Mies scannaa naista tiukalla tutkalla ja pyrkii karsimaan ongelmalliset ja muiden syiden takia kelpaamattomat naiset pois laskuista.

Nykyään se tarkoittaa, että 50% naisista putoaa laskuista pois kättelyssä.

 

Ei sekopäänaisten julistukset siitä, ettei miehet kelpaa syystä tai toisesta merkitse mitään. Heillä ei todellisuudessa olisi ikinä mitään mahdollisuutta tasokkaaseen mieheen.

&

Onni onnettomuudessa. Jos mies arvioi naista hupenevien resurssien kuten ikä perusteella, naisen on parastakin pysytellä tästä erossa. Esimerkiksi pääomaansa voi kasvattaa läpi elämänsä, nuoruuttaan ei. Ainoa joka tuossa häviää, on mies, eikä edes itse sitä tajua.

Ihan suoraan sanottuna, minulle on aivan sama kelpuuttaako AP ketään vai ei.

On myös ihan yhdentekevää, vaikka kukaan ei kelpuuttaisi häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi ilman, kuin kunhan joku vaan. 

 

Sittenhän ap:lla on kaikki hyvin, eikä kumppania tarvitse löytyä."

 

 

Niin, näin hän on itsekin todennut. Luetteko ketjua ollenkaan, edes aloitusta, ennenkuin kommentoitte?

 

 

Aloituksessa hän kylläkin kirjoitti: "Harmittaa vaan, koska kyllä mieluummin jakaisin elämäni toisen ihmisen kanssa." Mutta ehkä ehti muuttaa mielensä ketjun kuluessa. 

 

 

Niin, on mieluummin ilman, kuin jonkun vaan kans . Mitä tässä on vaikea ymmärtää? Toivoisi itselleen sopivaa kumppania, mutta jos ei löydy, on mieluummin ilman

Itse ottaisin jonkun fwb, en pystyisi elää ilman kosketusta/seksiä. Kaiken muun pystyy saamaan ilman kumppaniakin. Olen huomannut miten katkeraksi nämä yksin elävät naiset muuttuvat, ovat kateellisia ja kyttäävät muiden tekemisiä ja juoruilevat.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin käyttäydyn ihan homosti, olen kuitenkin rakennusalalla töissä mutta olen ujo naisten seurassa. Olen aika hyvä näköinen ja aika hyvässä asemassa työssä. En koskaan oikeastaan ole tekemisisä naisten kanssa ja yleensä pyrin välttämään sellaisia vaivaannuttavia tilanteita ja joskus harvoin kun naiset ovat selvästi yrittäneet iskeä minua olen poistunut tilanteesta vähin äänin. Olenkin hankkinut cockerspanielin ja sen kanssa tulen hyvin toimeen nyt kun se on jo vanha niin tiedän, että siihen voi vilpittömästi luottaa. Liikun intohimoisesti luonnossa ja kerään sen antimia kun olen maalta kotoisin, ainakin kerran tulee käytyä ulkomailla pääasiassa Välimerellä. Joskus olen kateellinen miehille, joilla on hyvä itseluottamus ja he saavat naisen helpolla. Mutta en nyt enää haaveile suhteesta naisen kanssa kun ikääkin on jo 45 vuotta, täytyy vain todeta että tämä ei sitten ole mun juttu tässä elämässä.

Itseluottamusta pystyy kehittämään, kaikki on mahdollista jos haluaa. Mut jos ei viitsi/jaksa panostaa niin sitten on tyydyttävä siihen yksinoloon. 

Femseleiden itku on musiikkia korvilleni. 

Koska nais-fasisti Mode poisti kommenttini, niin tässäpä neuvoni uudestaan.

Rupea liikkumaan ja hankki harrastuksi, vähemmän Netflixiä ja suklaata. Kehitä myös vuorovaikutus taitoja ja hanki käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika suorasanaiseati kertonut toiveensa. Ja sanonut, et mieluummin yksin kuin vääränlaisen miehen kanssa. 

 

 

Suorasanaisesti tuli kertomaan, että asia harmittaa häntä  (kuten aloituksessa lukee), mutta miksi muiden tarvitsee 45 sivun verran välittää ihmisestä, joka harmituksestaan huolimatta on tyytyväinen elämäänsä? 

Tuletko sinäkin palstalle kertomaan kaikista pikkuharmituksistasi:

"Harmittaa kun kaupassa ei ollut suola tarjouksessa, mutta tietysti parempi ilman suolaa, kuin vääränlaista suolaa"

"Harmittaa, kun televisiosta ei tule lempielokuvaani 70-luvulta, mutta parempi ilman lempielokuvaa, kun huono elokuva. 

"Harmittaa, että kaupassa ei ollut sopivia farkkuja, mutta parempi kokonaan ilman farkkuja kuin vääränlaiset farkut."

Parisuhteettomuus on yleensä myös sama kuin perheestä luopuminen, joka on todella iso uhraus. Muttta suurin osa naisista on tehnyt tuota uhrausta pikku hiljaa huomaamattaan sijoittaessaan omia resurssejaan enenevästi uraansa ja harrastuksiin, eikä lapsiin ja miehen miellyttämiseen. Ainoa nainen joka on omassa tuttavapiirissäni panostanut miehen miellyttämiseen taisi naida miljonäärin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika suorasanaiseati kertonut toiveensa. Ja sanonut, et mieluummin yksin kuin vääränlaisen miehen kanssa. 

 

 

Suorasanaisesti tuli kertomaan, että asia harmittaa häntä  (kuten aloituksessa lukee), mutta miksi muiden tarvitsee 45 sivun verran välittää ihmisestä, joka harmituksestaan huolimatta on tyytyväinen elämäänsä? 

Tuletko sinäkin palstalle kertomaan kaikista pikkuharmituksistasi:

"Harmittaa kun kaupassa ei ollut suola tarjouksessa, mutta tietysti parempi ilman suolaa, kuin vääränlaista suolaa"

"Harmittaa, kun televisiosta ei tule lempielokuvaani 70-luvulta, mutta parempi ilman lempielokuvaa, kun huono elokuva. 

"Harmittaa, että kaupassa ei ollut sopivia farkkuja, mutta parempi kokonaan ilman farkkuja kuin vääränlaiset farkut."

En ole ap, mutta olen elämässäni onnellinen ja elämääni tyytyväinen sinkku, joka kuitenkin haluaisi löytää parisuhteen ja itselleni sopivan kumppanin. Kertoo ehkä paljon sinusta, jos et ymmärrä, miten tällainen tilanne voisi olla. Uskon todellakin, että olen paljon onnellisempi sinkkuna kuin epäsopivan ihmisen kanssa suhteessa.

Tein juuri deitti-ilmoituksen pitkän tauon jälkeen sillä ajatuksella, että pidän oven avoinna sille mahdollisuudelle, jos oikeanlainen ihminen osuu kohdalle, mutta on ihan ok, jos se tapahtuu vasta vuosien päästä. Se ei toki ole ihannetilanne, jos kumppania ei löydy, mutta se ei tarkoita, että kokisin elämän olevan tyhjää tai että olisin onneton. Elämässäni on paljon merkityksellisiä asioita: voin tehdä sellaista työtä, josta olin aina unelmoinut, minulla on lapsia, joiden kanssa on hyvät välit, ja muitain tärkeitä ihmisiä elämässäni. Parisuhde olisi tottakai ihana asia ja toisi lisää hyvää sisältöä elämään, mutta en mitenkään KÄRSI sen puuttumisesta. Ei ole tarve edes ottaa korvikkeeksi lemmikkiä, kun mitään tyhjää ei tunnu olevan.

Ketjua kahlanneena selvästikin vaadit mieheltä aivan älyttömästi mutta mitä tarjoat itse miehelle takaisin ja oletko valmis muuttamaan itsesi miehen hyvöksi vai vaaditko vain miestä muuttumaan sinun hyväksi? Parisuhde kun on väkisinkin yhteistyötä ja kahden kauppaa niin se ei voi mitenkään toimi että vain toinen vaatii tekemättä itse mitään ja toinen vain tekee vaatimatta itse mitään