Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy
Kyse ei ole nyt siitä, että ketään ei olisi tarjolla, mutta ei ole yhtään sellaista, jolla olisi edes samantyylisiä kiinnostuksenkohteita ja joka olisi ihmisenä samantyyppinen kuin itse. Jotain perusmiehiä vain, jotka eivät suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta edes hae. Ja ne harvat, jotka olisivat sellaisia, joita haen, asuvat jossain liian kaukana, tai sitten heillä on lemmikkejä. Ja kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly.
En odota tähän kenelläkään olevan mitään ratkaisuehdotusta, kun eihän sille mitään voi, jos ei löydy sellaista ihmistä, jota etsin. Harmittaa vaan, koska kyllä mieluummin jakaisin elämäni toisen ihmisen kanssa, ja olisihan se romantiikka kiva juttu, läheisyys ja seksi myös.
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämässä parasta on naisten rummoutuminen
En tiiä mitä toi termi tarkoittaa
Vierailija kirjoitti:
suhteessa ihmisen kanssa jolla on vain samoja mielenkiinnon kohteita.
Itse harrastan moottoripyöräilyä ja kirkkourkujen soittoa. Jos kelpuuttaisin kumppanikseni vain naisen, jota kiinnostaa kirkkourut ja moottoripyöräily, olisin ikuisesti sinkku."
Näin. Aphan sanoi juuri hyvin tarkkaan, mitkä harrastukset tulee olla samoja. En lakkaa ihmettelemästä tätä tarvetta lukea, kuin piru raamattua, vaikka ap ei ole mitään sen suuntaista edes kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta tässä tuli mieleen vain itse aiheutettu ongelma. Nälkävuoden pituinen lista vaatimuksista ja moni varsin negatiiviseen sävyyn muotoiltuna. Tähän päälle kun kuvaillaan itseä rennoksi, ei se mielestäni ole ihan realismia...
Mielestäni ap:n tulisi harrastaa itsetutkiskelua tai ulkopuolisten kanssa jutella aiheesta, taitaa olla liian kovat vaatimukset ja oma kyky joustaa liian vähäistä.
Tässä ei myöskään käynyt ilmi ikäsi. Ikävä totuus on, että jos olet yli 30v niin vaihtoehtosi kumppaniehdokkaiksi ovat jo huvenneet ja kokoajan vähenevät entisestään. Tässä yhtälössä tulisi oikeasti kyetä tekemään kompromisseja parinvalinnassa tai jäät yksin."
Niin, hän jää mieluummin yksin, kuin luopuu tärkeimmistä periaatteistaan. Itse kertoi, et listan teki kun sitä vaadittiin. Ja sekin on suuntaa antava.
Miten ikä on itseaiheutettu ongelma??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
656: tajuatko yhtään miten paljon jollain nörttitytöillä on kysyntää niissä piireissä? Pakko laajentaa repertuaaria tai olla ilman, koska nekin tytöt kyllä poimivat oman piirinsä top 10% miehet siinä missä muutkin
Oletko ikinä käynyt suomalaisissa Sci-Fi tai animetapahtumissa ja nähnyt sen 60/40-jakauman jossa siis naisia tuo 60%? Ei voi loppua naiset kesken siellä. Jossain jenkeissä tms voi olla eri tilanne.
Ei tuo mies halua sellaista nörttinaista kuin siellä on osa. Hän haluaa tietyt ulkonäköstandardit täyttävän naisen, yhden niistä nörtähtävistä kaunottarista. Lisäksi hän haluaa naiselta pehmeän turvasataman emotionaalisesti, koska ei voi tukeutua miehiin. Tämän miehelleen empaattisen ja hoivaviettisen turvasataman pitäisi kuitenkin olla arvoiltaan oikealla ja tieteistä kiinnostunut älykkö.
Huomattavan monet miehet kiinnostuvat ulkonäön perusteella naisista ihan älyttömän helposti ja ovat valmiita tekemään kaikkensa vakuuttaakseen itsensä sekä kosiskelun kohteena olevan naisen siitä, että tämä on nyt Match made in heaven. Vaikka siis miehen profiilista tai tuttavapiirissä lauotuista mielipiteistä voi nainen jo päätellä että hän EI ole miehen hakema puolisoehdokas.
Eikä siis siinä, ei meidän lajia olisi edes olemassa jos miehet eivät olisi sinnikkäitä ja hieman harhaisiakin ihastuessaan. Mutta parinvalintaa se kyllä vaikeutti jonkin verran paljon. Tai sitä karsintaprosessia, minua lähestyivät jopa miehet jotka halusivat lapsia kun itse en voi enkä halua lisääntyä, mutta yhtäkkiä sekään ei ollut ongelma. Juu, ei varmaan olisi ollut myöhemmin ongelma kun toisen unelma on perustaa perhe. Sinnikkäitä lähestymisiä tuli myös miehiltä, jotka olettivat että laitan -lukuisat, suuret- koirat pois tai en ainakaan ota uusia tai että voisin muuten asua kaupungissa. Puhumattakaan sadoista epämääräisistä pillunvonkausyrityksistä miehiltä, jotka olivat mukamas etsimässä puolisoa. "Oho tulin kipeäksi, mutta tuu pitämään seuraa" tai "joo voin ajaa tapaamaan mutta mietityttää missä olen sitten yön etten turhaan aja ;)"
Kumppanin etsiminen heteronaisena on suo, etenkin jos etsii jotain erikoisempaa kuten vaikka AP tai minä (vaikkakin eri spekseillä). Jos hommaan olisi mennyt yhtään naiivi asenne edellä olisi varmasti päätynyt hyväksikäytetyksi, koska 80% miehistä ei tunnu itsekään tietävän mitä he oikeasti haluavat ja miksi. Ja hälyttävä osa lopusta 20%:sta valehtelee yhtäkkiä itselleen ja naisille jos nainen vaikuttaa muuten kivalta, vaikka tietävät ettei suhteesta tulisi mitään koska abc.
Mielestäni standardit siis kannattaa pitää korkealla ja yhteen mennä vain jos todella kolahtaa -pl. ehkä jos on tarkoitus perustaa perhe ja aikaraja alkaa tulla vastaan, mutta silloinkaan ei pidä mitään liian rankkaa kompromissia tehdä. Jos on kyse ihmisistä joille lisääntyminen ei ole ajankohtaista niin miksei menisi rehellisyys ja standardit edellä? Ei kai sitä pidä vain olla jotakuta, koska muillakin? Tai jos aikoo jonkun tuohon rooliin ottaa niin on sitten rehellinen asiasta.
-se 656
Rukoile puolisoa itsellesi. Me löydettiin toisemme, rukoilimme toisesta tietämättä. Nyt yli 40 vuotta naimisissa 🙏
Ei onni etsien tule. Mutta äläpä välitä ap, puolet liitoista eroaa ja sitten ne jotka jää/ on parisuhteessa ovat siellä ilman rakkautta, vaikka olisivat mieluummin vapaita.
USKO POIS!
Tiesittekö, että kyllä ennen naiset ja miehet pystyivät pariutumaan vaikka äänestivätkin eri puolueita. Tämä naisten äärimmäisen vasemmalle nojaava poliittinen ajatusmaailma on aika uusi ilmiö, joka valitettavasti johtaa siihen, että sopivaa miestä ei löydy. Miettikääpä nyt hetki: suurin osa miehistä äänestää konservatiivisesti ja selvästi suurin osa naisista haluaa miehin, joka "edustaa" konservatiivisia arvoja, mutta ei saisi kuitenkaan äänestää konservatiivisesti. Ap toistelee papukaijamaisesti, että ei olisi mitään keskusteltavaa mikäli miehellä on eri näkökulma. Äly hoi älä jätä. Keskustelu on nimenomaan ajatustenvaihtoa, joka saattaa joskus johtaa jopa uusin oivalluksiin, eikä sitä, että halutaan jonkun vain myötäilevän omaa ajatustenvirtaa. Kokeilkaa naiset joskus, saatatte jopa yllättyä iloisesti.
Kyllä se kiusaava tarve himo loppuu kun vaan jaksaa olla irti miesten ilmoilta
Ihan mielenkiinnosta, kuinka paljon oikein ap ja kaikki muut täällä puhutte politiikkaa puolison, perheen, ystävien ja muun lähipiirin kanssa? Kysyn ihan mielenkiinnosta, sillä omalla kohdallani tämä on hyvin vähäinen. Olen korkeasti koulutettu, samoin mieheni ja lähimmät ystäväni ja iso osa sukulaisiani. Keskustelemme paljon erilaisista asioista, mutta huomattavasti enemmän kulttuurista kuin politiikasta, sillä politiikasta juttelemme lähinnä vaalien alla, jolloin joku mainitsee käyneensä jo antamassa äänen ennakkoon, siinäpä se. Lähinnä jutellaan maailmanpolitiikasta.
Lisättäköön, että en tiedä lähipiirini puoluekantoja. Exäni innostui persuista hieman ennen eroamme ja suorastaan sekosi siihen ideologiaan, tai siis, siihen mitä sen luuli olevan. Tiedän, mitä puoluetta vanhempani jonkin verran sympatiseerasivat, mutta äänestivätkö oikeasti, sitä en tiedä. Tiedän, minne suuntaan puolisoni on, mutta ketä äänesti ja mitä puoletta, niin en aivan varmasti, eikä hänkään taatusti tiedä, mitä puoluetta olen viime kerroilla äänestänyt, eikä todellakaan henkilöä. Annan aika varmasti eri puolueelle ääneni kuin äitini esimerkiksi. Mutta ystäväni? Pääosin ei itään tietoa. Olen tuntenut osan 40 vuotta, osan 30, eikä asia ole koskaan tullut esille. Yksi ystäväni on yhden puolueen toiminnassa mukana ja heidän ehdokkaanaan kuntavaaleissa pari vuotta sitten, hänestä siis tiedän, ellei ole muuttanut kantaansa, jota ei yllättäisi.
Epäilen siis vahvasti, ap, että ajattelet ihan turhan vahvasti ihmisten poliittisista kannoista. Tunnet varmasti tälläkin hetkellä monta ihmistä, jotka antavat äänensä ihan toiselle puolueelle kuin sinä, mutta se ei näy heidän puheessaan, teoissaan ja arjessaan millään tavalla. Suurin osa meistä ei fanaattisesti innostu mistään puolueesta tai politiikasta, joten ihmettelen sen painoarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että kyllä ennen naiset ja miehet pystyivät pariutumaan vaikka äänestivätkin eri puolueita. Tämä naisten äärimmäisen vasemmalle nojaava poliittinen ajatusmaailma on aika uusi ilmiö, joka valitettavasti johtaa siihen, että sopivaa miestä ei löydy. Miettikääpä nyt hetki: suurin osa miehistä äänestää konservatiivisesti ja selvästi suurin osa naisista haluaa miehin, joka "edustaa" konservatiivisia arvoja, mutta ei saisi kuitenkaan äänestää konservatiivisesti. Ap toistelee papukaijamaisesti, että ei olisi mitään keskusteltavaa mikäli miehellä on eri näkökulma. Äly hoi älä jätä. Keskustelu on nimenomaan ajatustenvaihtoa, joka saattaa joskus johtaa jopa uusin oivalluksiin, eikä sitä, että halutaan jonkun vain myötäilevän omaa ajatustenvirtaa. Kokeilkaa naiset joskus, saatatte jopa yllättyä iloisesti.
Samaa mieltä. Ja lisäksi ehkä vähän yleistän, mutta usein oikeistolaisesti ja konservatiivisesti ajattelevat (enkä tarkoita mitään äärioikeistolaista ajattelua) etenevät tavoitteellisesti elämässään ja halutaan elämälle tietyt raamit, esimerkiksi koulutus ammattiin, toimeentuloa ja parisuhde. Vihervasemmistolaisessa ajattelussa ajatellaan vapaammin, lukuisten erilaisten vaihtoehtojen mahdollisuus tiedostetaan, tunnetaan maailmantuskaa yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, puretaan sitä taiteella ja kulttuurilla ja jäädään sitten pyörimään niihin tunteisiin. Ei mahdu vakavasti otettava parisuhde pelkästään yhden henkilön kanssa siihen. Eli ap, hiukan avaat katsettasi laajemmalle, niin jotain voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että kyllä ennen naiset ja miehet pystyivät pariutumaan vaikka äänestivätkin eri puolueita. Tämä naisten äärimmäisen vasemmalle nojaava poliittinen ajatusmaailma on aika uusi ilmiö, joka valitettavasti johtaa siihen, että sopivaa miestä ei löydy. Miettikääpä nyt hetki: suurin osa miehistä äänestää konservatiivisesti ja selvästi suurin osa naisista haluaa miehin, joka "edustaa" konservatiivisia arvoja, mutta ei saisi kuitenkaan äänestää konservatiivisesti. Ap toistelee papukaijamaisesti, että ei olisi mitään keskusteltavaa mikäli miehellä on eri näkökulma. Äly hoi älä jätä. Keskustelu on nimenomaan ajatustenvaihtoa, joka saattaa joskus johtaa jopa uusin oivalluksiin, eikä sitä, että halutaan jonkun vain myötäilevän omaa ajatustenvirtaa. Kokeilkaa naiset joskus, saatatte jopa yllättyä iloisesti.
Sinulta nyt jäi tajuamatta se seikka, että jos omasta mielestä sopivaa miestä ei löydy, mies saa jäädä kokonaan löytymättä. Ei perheenperustamisiän ohittaneella naisella ole mikään hätä löytää ketään. Toiseksi, et nyt taida oikein hahmottaa, ettei oman viiteryhmänsä iskulauseita papukaijamaisesti jankuttava mies tarjoa mitään ilahduttavaa ja avartavaa ajatuksenvaihtoa. Ainakaan tässä ketjussa ei ole esiintynyt mitään uusia ja raikkaita näkökulmia. Lisäksi varmasti moni nainen, tai minä nyt ainakin, haluaa arkeensa ihan sellaista varsinaista, tyypillistä, helposti tunnistettavaa empatiaa eikä mitään sellaista tough love -tyylistä kovistelevaa versioempatiaa. Minä ainakin tykkään siitä, kun jos kumppanini juttelee kalastusromppeista, niin hän tarkoittaa ihan niitä konkreettisia, olemassa olevia vapoja, uistimia ja perukkeita, eikä mitään tympeää luentoa ole tulossa. Lisäksi nuhakuumeessa tykkään, kun mies tarjoaa särkylääkettä ja juttelee mukavia eikä heilu siinä vieressä aktivoimassa, reipastamassa ja opettamassa pärjäämään yksin. Lisäksi tykkään, kun tulen aivan helposti kuulluksi ja ymmärretyksi, enkä kaipaa ollenkaan sellaista, ettei toinen tajua, vaikka kuinka yritän ilmaista itseäni. Jotenkin se nyt tuntuu olevan teille oikeistomiehille ongelma, kun nainen tietää, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että kyllä ennen naiset ja miehet pystyivät pariutumaan vaikka äänestivätkin eri puolueita. Tämä naisten äärimmäisen vasemmalle nojaava poliittinen ajatusmaailma on aika uusi ilmiö, joka valitettavasti johtaa siihen, että sopivaa miestä ei löydy. Miettikääpä nyt hetki: suurin osa miehistä äänestää konservatiivisesti ja selvästi suurin osa naisista haluaa miehin, joka "edustaa" konservatiivisia arvoja, mutta ei saisi kuitenkaan äänestää konservatiivisesti. Ap toistelee papukaijamaisesti, että ei olisi mitään keskusteltavaa mikäli miehellä on eri näkökulma. Äly hoi älä jätä. Keskustelu on nimenomaan ajatustenvaihtoa, joka saattaa joskus johtaa jopa uusin oivalluksiin, eikä sitä, että halutaan jonkun vain myötäilevän omaa ajatustenvirtaa. Kokeilkaa naiset joskus, saatatte jopa yllättyä iloisesti.
Ei ap sanonut että ei olisi mitään keskusteltavaa,vaan että hän toivoi samankaltaista arvomaailmaa. Ja onhan se olennaisimpia asioita, on ollut aina. Jopa isovanhempien aikaan. Se toki vaihtelee, mitä arvoja kukakin painottaa.
Ihmisen ominaisuudet tulevat esille vasta, kun asutaan yhdessä ja hoidetaan pakolliset kuviot. Ennen avioliittoa molemmat voivat esittää olevansa mitä milloinkin, kun on aina tilaisuus vetäytyä vetämään henkeä omaan asuntoon. Ei ole helppo etsiä kumppania listoja esitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että kyllä ennen naiset ja miehet pystyivät pariutumaan vaikka äänestivätkin eri puolueita.
Samaa mieltä. Ja lisäksi ehkä vähän yleistän, mutta usein oikeistolaisesti ja konservatiivisesti ajattelevat (enkä tarkoita mitään äärioikeistolaista ajattelua) etenevät tavoitteellisesti elämässään ja halutaan elämälle tietyt raamit, esimerkiksi koulutus ammattiin, toimeentuloa ja parisuhde. Vihervasemmistolaisessa ajattelussa ajatellaan vapaammin, lukuisten erilaisten vaihtoehtojen mahdollisuus tiedostetaan, tunnetaan maailmantuskaa yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, puretaan sitä taiteella ja kulttuurilla ja jäädään sitten pyörimään niihin tunteisiin. Ei mahdu vakavasti otettava parisuhde pelkästään yhden henkilön kanssa siihen. Eli ap, hiukan avaat katsettasi laajemmalle, niin jotain voi tapahtua.
Moneen kertaan todettu, että läheskään kaikki siellä vasemmalla eivät ole mitään monisuhteisia, siellä on myös paljon romanttisia luonteita, jotka haluavat yhden puolison. Valitettavasti ne polyt kasaantuvat seuranhakusovelluksiin, koska heillä ei ole mitään syytä poistua sieltä. Ovathan ne varatut konservatiivimiehetkin siellä tindereissä sankoin joukoin sinkkua larppaamassa ja hyväuskoisia puolisoitaan pettämässä. Ensin mainitut vain ovat rehellisempää sorttia.
Läskit naiset nyt vaan on off ja tulehdus jiistin haju ei lähde edes painepesurilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, kuinka paljon oikein ap ja kaikki muut täällä puhutte politiikkaa puolison, perheen, ystävien ja muun lähipiirin kanssa? Kysyn ihan mielenkiinnosta, sillä omalla kohdallani tämä on hyvin vähäinen. Olen korkeasti koulutettu, samoin mieheni ja lähimmät ystäväni ja iso osa sukulaisiani. Keskustelemme paljon erilaisista asioista, mutta huomattavasti enemmän kulttuurista kuin politiikasta, sillä politiikasta juttelemme lähinnä vaalien alla, jolloin joku mainitsee käyneensä jo antamassa äänen ennakkoon, siinäpä se. Lähinnä jutellaan maailmanpolitiikasta.
Lisättäköön, että en tiedä lähipiirini puoluekantoja. Exäni innostui persuista hieman ennen eroamme ja suorastaan sekosi siihen ideologiaan, tai siis, siihen mitä sen luuli olevan. Tiedän, mitä puoluetta vanhempani jonkin verran sympatiseerasivat, mutta äänestivätkö oikeasti, sitä en tiedä. Tiedän, minne suuntaan puolisoni on, mutta ketä äänesti..."
Edelleen hän ei halua elää ihmisen kanssa, joka antaa äänensä oikeistolaiselle politiikalle.
Kulttuuri ja taide rajaa suurimman osan miehistä ulos. Jos naista etsii niin nuilla arvoilla voi löytyäkin. Mihiä ei kiinnosta kyseiset asiat. Tietenkin löytyy pitkätukkaisia itseensä kyllästyneitä feminiinisiä himpuloita mutta sitten heillä on se kissa mitä inhoat.
Onnea etsintään, ap!
Itsellä menisi kaikki elämäni exät ja nyksäkin tuohon listaan sopien. Eli on näitä. Ehkä tärkeintä on asuinpaikka (isossa kaupungissa näitä on, kylissä vähemmän).
Ei ole yhtään liikaa vaatimuksia tuossa listassa. Tsemppiä!