Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Ap, on todella kapeakatseista ja epäkohteliasta syyttää  kaikki poliittisesti oikeistolaisia empatian puutteesta. Ymmärtänet itsekin että tuo on ennakkoluulo. Tuttavistani on pari täysin hedonistista ja kylmää vasemmistoaktiivia, eikä tulisi mieleenkään että tällainen persoonallisuus yhdistäisi teitä kaikkia. 

On täysin ok laittaa kriteereikseen ihan mitä hyvänsä, mikä itsestä tuntuu perustellulta. On täysin ok tietää kokemuksesta, että yleensä jonkun tietyn suuntauksen edustajien kanssa ei synkkaa. On täysin ok olla pitämättä joidenkin puolueiden politiikasta. On täysin ok hakea samansuuntaista maailmankatsomusta kumppanilta. On täysin ok, ettei halua joissain kommenteissa kuvattua arvoerodynamiikkaa omaan kotiinsa.. On täysin ok tietää itse, millaisia empatian osoituksia toivoo kumppaniltaan. On täysin ok pelata varman päälle ja olla antamatta tilaisuuksia vain siksi, ettei näyttäisi ennakkoluuloiselta. On täysin ok, ettei jaksa kuunnella jankutusta. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja saa päättää itse, millaisia ihmissuhteita siihen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

681: oletko miettinyt, että ehkä profiilissasi ei ole mitään erityisen kiinnostavaa?"

 

Kertoo näistä miehistä kaiken merkittävän. Ottavat yhteyttä, vaik ei edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hengailla paikoissa, joissa tuontyyppiset ihmiset käyvät. 

 

Hengailen jo! Paljonhan siellä tapaa kivoja ihmisiä, miehiä myös, mutta valtaosa on joko väärän ikäisiä tai sitten ovat jo suhteessa. Tai sitten ovat polyja tai muuten ei vaan synny molemminpuolista kiinnostusta. Etenkin näissä piireissä tuntuu, että ihmiset eivät noin vaan ala "seukata" jonkun vaan kohdalle osuvan sinkun kanssa, vaan etsitään oikeaa yhteensopivuutta. Ja eihän sitä kaikkien kivojenkaan kanssa aina ole. 

Voiko sitä ikähaarukkaa esim. laajentaa? 

 

Tämä. Demarinuoret ovat +kuusikymppisiä, varsinaiset jäsenet parikyt vuotta lisää. 

Miksi ehdotetaan aina ikähaarukan laajentamista? 

suhteessa ihmisen kanssa jolla on vain samoja mielenkiinnon kohteita.

Itse harrastan moottoripyöräilyä ja kirkkourkujen soittoa. Jos kelpuuttaisin kumppanikseni vain naisen, jota kiinnostaa kirkkourut ja moottoripyöräily, olisin ikuisesti sinkku.

Vierailija kirjoitti:

suhteessa ihmisen kanssa jolla on vain samoja mielenkiinnon kohteita.

Itse harrastan moottoripyöräilyä ja kirkkourkujen soittoa. Jos kelpuuttaisin kumppanikseni vain naisen, jota kiinnostaa kirkkourut ja moottoripyöräily, olisin ikuisesti sinkku.

Itse kyllä ymmärrän, jos haluaa että kumppani jakaa kiinnostuksen taiteeseen ja kulttuuriin. Ainakin itselleni kyse on paljon enemmästä kuin pelkästä "harrastuksesta", ja kyse on enemmänkin siitä, että haetaan samanhenkistä ihmistä. Tätä on tosin ehkä vaikea selittää muille, kun tästä keskustelusta jo huomaa, että tuskin ymmärretään. Ehkäpä juuri siitä syystä parisuhdetta ajatellen eysitään juuri niitä samanhenkisiä ihmisiä.

Ei millään pahalla, mutta tässä tuli mieleen vain itse aiheutettu ongelma. Nälkävuoden pituinen lista vaatimuksista ja moni varsin negatiiviseen sävyyn muotoiltuna. Tähän päälle kun kuvaillaan itseä rennoksi, ei se mielestäni ole ihan realismia...

 

Mielestäni ap:n tulisi harrastaa itsetutkiskelua tai ulkopuolisten kanssa jutella aiheesta, taitaa olla liian kovat vaatimukset ja oma kyky joustaa liian vähäistä.

 

Tässä ei myöskään käynyt ilmi ikäsi. Ikävä totuus on, että jos olet yli 30v niin vaihtoehtosi kumppaniehdokkaiksi ovat jo huvenneet ja kokoajan vähenevät entisestään. Tässä yhtälössä tulisi oikeasti kyetä tekemään kompromisseja parinvalinnassa tai jäät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta tässä tuli mieleen vain itse aiheutettu ongelma. Nälkävuoden pituinen lista vaatimuksista ja moni varsin negatiiviseen sävyyn muotoiltuna. Tähän päälle kun kuvaillaan itseä rennoksi, ei se mielestäni ole ihan realismia...

 

Mielestäni ap:n tulisi harrastaa itsetutkiskelua tai ulkopuolisten kanssa jutella aiheesta, taitaa olla liian kovat vaatimukset ja oma kyky joustaa liian vähäistä.

 

Tässä ei myöskään käynyt ilmi ikäsi. Ikävä totuus on, että jos olet yli 30v niin vaihtoehtosi kumppaniehdokkaiksi ovat jo huvenneet ja kokoajan vähenevät entisestään. Tässä yhtälössä tulisi oikeasti kyetä tekemään kompromisseja parinvalinnassa tai jäät yksin.

 

Mitä ihmettä, yli 30-v ihmisethän pariutuvat koko ajan! Olen itse melkein 50, mutta jopa minun ikäluokkani ihmiset etsivät itselleen sopivaa seuraa, eivätkä todellakaan jousta itselleen tärkeistä asioista. Ap:n lista oli vieläpä aika lyhyt. Kompromisseja ei todellakaan tarvitse tehdä maailmankatsomuksen, iän, persoonan tai vaikka tupakoimattomuuden suhteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta tässä tuli mieleen vain itse aiheutettu ongelma. Nälkävuoden pituinen lista vaatimuksista ja moni varsin negatiiviseen sävyyn muotoiltuna. Tähän päälle kun kuvaillaan itseä rennoksi, ei se mielestäni ole ihan realismia...

 

Mielestäni ap:n tulisi harrastaa itsetutkiskelua tai ulkopuolisten kanssa jutella aiheesta, taitaa olla liian kovat vaatimukset ja oma kyky joustaa liian vähäistä.

 

Tässä ei myöskään käynyt ilmi ikäsi. Ikävä totuus on, että jos olet yli 30v niin vaihtoehtosi kumppaniehdokkaiksi ovat jo huvenneet ja kokoajan vähenevät entisestään. Tässä yhtälössä tulisi oikeasti kyetä tekemään kompromisseja parinvalinnassa tai jäät yksin.

 

Mitä ihmettä, yli 30-v ihmisethän pariutuvat koko ajan! Olen itse melkein 50, mutta jopa minun ikäluokkani ihmiset etsivät itse

Niin, miksi ihmeessä keski-ikäisten, joilla on jo isot lapset, pitäisi pyrkiä johonkin normiperhe-elämään? Jos ei elämän jälkipuoliskolla saa tehdä ihan 110 % omannäköisiä valintoja, niin koska saa? Ja kun lisääntyminen ei ole enää ajankohtaista ja yksinkin on hyvä, niin ei niillä valinnoilla edes ole mitään yhteiskunnallisia eikä edes inhimillisiä ulottuvuuksia, joita pitäisi ottaa huomioon.

Taidan tietää, mikset ole löytänyt Sitä Oikeaa. Olet liian tarkka listasi kanssa. 

Ei ole todellakaan väärin, että olet mielessäsi pohtinut, että millaisen ihmisen kanssa haluat olla, mutta tekeekö sen listan seuraaminen sinut onnelliseksi? Oletko koskaan pohtinut, että sinäkin voisit tehdä jotakin tämän ihmisen löytämiseksi? Kuten siirtyä toisten harrastusten pariin? Muuttaa?

Onko sinun elämässäsi tilaa rakkaudelle? Katso kotiasi. Mahtuuko sänkyyn nukkumaan toinen ihminen? Onko kaapissasi raivattu tilaa toisen ihmisen vaatteille? Entä eteinen, mahtuuko sinne kumppanin kengät ja takit? Entä keittiö? Onko siellä tilaa toisen mukeille? Onko ruokailuvälineitä myös kumppanille?

Sitten voisit etsiä käsiisi Annastina Vrethammarin kirjan Ajattele elämäsi hyväksi ja tutkia sen luvut kumppanin löytämisestä. Pidin sitä hyväntahtoisena huuhaana, kunnes kaksi ystävääni löysivät kumppaninsa kirjan affirmaation avulla. Sinun kaltaisesi hyötyy varmasti sen lukemisesta myös. Sitten ehkä ymmärrät, ettet välttämättä kaipaa oikeasti sellaista kumppania, joka on listasi kaltainen. Etkä todennäköisesti edes koskaan löydä miestä, joka on miehinen versio sinusta. Menetät vain turhaan vuosia etsiessäsi ihmistä, joka ei ole sellainen, joka todella auttaa sinua kasvamaan itseäsi, rakastaa sinua sellaisena kuin olet ja olemaan todellinen elämäsi rakkaus.

Tavallaan minullakin oli lista elämäni miehestä. Se oli tosin lyhyt, että halusin miehen, joka on pidempi kuin minä (olen 160cm), haluaa lapsia ja voimme nauraa samoille asioille. Mieheni on kaikkea näitä. Meillä on samanlaiset arvot, yhteiset päämäärät, samansuuntainen huumorintaju ja olemme kuitenkin hyvin erilaisia. Minä olen lukutoukka, mieheni taas on lukee harvemmin mitään. Mieheni innostuu mukaan vaikka mihin, joten urheilua ja taidetta rakastavana saan seuraa matseihin, konsertteihin, lenkkipoluille, joogaan, asuntomessuille, ihan minne vain ja yhdessä käymme elokuvissa ja syömässä lapsiperheen arjelta ehtiessämme. Silti en odota, että mieheni lähtisi joka taidenäyttelyyn mukaani, vaan ulkoilutan museokorttiani enemmän ystävieni tai vanhempieni kanssa. Minusta on tärkeää muistaa, että kumppanista ei tule koskaan kopiotamme, olemme aina eri ihmiset, ja me kasvamme ja muutumme matkan varrella. Jos etsit aivan samanlaista ihmistä kuin sinä, et löydä häntä. Ja miten kasvat ja kehityt kumppanina, jos olette aivan kaksi marjaa? Ja samalla suljet listasi kanssa suuren joukon ihmisiä heti ulos, etkä tutustu heihin kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

suhteessa ihmisen kanssa jolla on vain samoja mielenkiinnon kohteita.

Itse harrastan moottoripyöräilyä ja kirkkourkujen soittoa. Jos kelpuuttaisin kumppanikseni vain naisen, jota kiinnostaa kirkkourut ja moottoripyöräily, olisin ikuisesti sinkku.

Ehkä sitten voisit hieman joustaa ja tutistua naisiin, jotka harrastavat vaikka moottoripyöräilyn sijaan skoottereita tai kirkkourkujen sijaan soittelevat sähkökitaraa tai vaikka kampilyyraa? Kuitenkaan ei ole mikään pakko luovuttaa ja tyytyä olemaan sellaisen naisen kanssa, joka esimerkiksi harrastaa vain tv:n katselua ja jonka mielestä kaikki harrastuksesi ovat käsittämättömiä, tyhmiä, ärsyttäviä ja turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suhteessa ihmisen kanssa jolla on vain samoja mielenkiinnon kohteita.

Itse harrastan moottoripyöräilyä ja kirkkourkujen soittoa. Jos kelpuuttaisin kumppanikseni vain naisen, jota kiinnostaa kirkkourut ja moottoripyöräily, olisin ikuisesti sinkku.

 

Itse kyllä ymmärrän, jos haluaa että kumppani jakaa kiinnostuksen taiteeseen ja kulttuuriin. Ainakin itselleni kyse on paljon enemmästä kuin pelkästä "harrastuksesta", ja kyse on enemmänkin siitä, että haetaan samanhenkistä ihmistä. Tätä on tosin ehkä vaikea selittää muille, kun tästä keskustelusta jo huomaa, että tuskin ymmärretään. Ehkäpä juuri siitä syystä parisuhdetta ajatellen eysitään juuri niitä samanhenkisiä ihmisiä.

Mulla ja mun miehellä ei ole kauheasti samoja kiinnostuksen kohteita. Meillä on kuitenkin samanlainen huumorintaju, ja monessa kohtaa yhtenevät arvot. Näihin arvoihin kuuluu myös toisen kunnioittaminen erilaisine kiinnostuksen kohteineen. Satunnaisesti osallistutaan toisen juttuihin ja suhtaudutaan siihen kunnioittavasti, ja muulloin annetaan vapaus käyttää aikaa niihin omiin juttuihin. 
Ymmärrän toki että tietyt asiat pitää olla yhteneväisiä tiettyyn pisteeseen. Esimerkiksi mun puolison on oltava eläinrakas, ja suhtauduttava eläimiin myös niiden elämää arvostaen ja kunnioittaen. Ei hänen tarvi noihin eläinsuojeluhommiin osallistua mun kanssani, mutta se tietty asenne eläimiä kohtaan pitää olla oikeanlainen. Kun arvomaailma kohtaa riittävällä tasolla, ei kiinnostuksen kohteiden yhteneväisyydellä enää juurikaan ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hengailla paikoissa, joissa tuontyyppiset ihmiset käyvät. 

 

Hengailen jo! Paljonhan siellä tapaa kivoja ihmisiä, miehiä myös, mutta valtaosa on joko väärän ikäisiä tai sitten ovat jo suhteessa. Tai sitten ovat polyja tai muuten ei vaan synny molemminpuolista kiinnostusta. Etenkin näissä piireissä tuntuu, että ihmiset eivät noin vaan ala "seukata" jonkun vaan kohdalle osuvan sinkun kanssa, vaan etsitään oikeaa yhteensopivuutta. Ja eihän sitä kaikkien kivojenkaan kanssa aina ole. 

Kun kerran olet jo tehnyt tehtäväsi, niin nyt vaan nautit ja elät. 

Sinusta paistaa kauas pakonomainen parinhaku. Se oikeesti karkottaa. Sen aistii ja se on jopa pelottavaa tai poistyöntävää.

Anna jonkun  kivan löytää sinut..

Mene johonkin rentouttavaan harrastukseen.

Älä "relaa" vaan ota Red Pill käteen ja rupee selaa.

Vierailija kirjoitti:

Taidan tietää, mikset ole löytänyt Sitä Oikeaa. Olet liian tarkka listasi kanssa. 

Ei ole todellakaan väärin, että olet mielessäsi pohtinut, että millaisen ihmisen kanssa haluat olla, mutta tekeekö sen listan seuraaminen sinut onnelliseksi? Oletko koskaan pohtinut, että sinäkin voisit tehdä jotakin tämän ihmisen löytämiseksi? Kuten siirtyä toisten harrastusten pariin? Muuttaa?

 

Onko sinun elämässäsi tilaa rakkaudelle? Katso kotiasi. Mahtuuko sänkyyn nukkumaan toinen ihminen? Onko kaapissasi raivattu tilaa toisen ihmisen vaatteille? Entä eteinen, mahtuuko sinne kumppanin kengät ja takit? Entä keittiö? Onko siellä tilaa toisen mukeille? Onko ruokailuvälineitä myös kumppanille?

Sitten voisit etsiä käsiisi Annastina Vrethammarin kirjan Ajattele elämäsi hyväksi ja tutkia sen luvut kumppanin löytämisestä. Pidin sitä hyväntahtoisena huuhaana, kunnes kaksi ystävääni löysivät kumppaninsa kirjan affirmaation avul

Miksi sinkulla pitäisi olla kaapissa tyhjiä hyllyjä tulevaa kumppania varten? Ja jos ihmisellä om ontohimona taide, miksi pitäisi alkaa harrastaa jotain muuta löytääkseen itselleen vääränlaisen kumppanin? Tai muuttaa umpimähkään vaan jonnekin, vaikka työ ja läheiset ovat nykyisellä paikkakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista kumppania sitten oikein etsit, jos ei sellaista maailmasta löydy? Ei kaikkien kiinnostusten tarvitse olla samoja. Voi olla jopa kiinnostavampaa, kun molemmilla on joitakin omia juttuja. Kunhan keskeinen arvopohja on sama ja on jotakin yhteistä tekemistä.

Kyllä se on niinkin että jos luoluoja ja on ihmisen luonut esimerkiksi meikäläisen tapaiseksi hirviöksi jota ei kukaan voi hyväksyä niin se parisuhteen tottuneen on todella turhaa.. meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön ja monenlaiset kaikki ei ole tarkoitettu lisää toisaalta se on kyllä vähän helpommakshelpotuskin.

Minkä takia se kumppani pitäisi löytyä? Jos pärjää hyvin ilmankin, niin miksi? En minä voi sanoa että olisin jotenkin ollut aina onnellisempi parisuhteessa kuin ollessani sinkkuna. Sinkkuna ehkä??? vähän yksinäisempi ja ruoka- sekä kodin perushuolto pelaa toki paremmin, mutta eipä paljon muuta. Ja se yksinäisyys, että onko se sitten vain ja lähinnä sitä kumppanin kanssa kahden oloa, vai enempi tuttavien tapaamisia ja sitä muuta aktiviteettia? Siinäpä se?

M56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP:lle joku kokoomuksen äänestäjä oikeistolainen? Tai keskustan?

 

Ei kai siinä nyt ole mitään epäselvyyttä, onko Kokoomus oikeistopuolue. Ainakin itse sanovat olevansa. Pointti tässä on nyt samanlainen arvomaailma, ja ei, sitä ei ole kokoomuslaisten kanssa, ei keskustalaisten myöskään. Punavihreä liberaali maailmankuva on se, jota itse edustan, ja toivon kumppanilta samaa. Yhteensopiva arvomaailma on aika tärkeä asia.

Suuri osa meistä miehistä on järissään ja tämmöset vasukkiakat jää syystäkin yksinäisiksi eivätkä luojan kiitos lisäänny. Vasemmistolaisuus kertoo siitä että mieli ei ole terve, valitettavasti. Samoin koiran pelkääminen.

Miksi niin moni pelkää yksinäisyyttä? Siinähän saa olla just siinä parhaassa seurassa, eli omassa seurassa, koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia se kumppani pitäisi löytyä? Jos pärjää hyvin ilmankin, niin miksi? En minä voi sanoa että olisin jotenkin ollut aina onnellisempi parisuhteessa kuin ollessani sinkkuna. Sinkkuna ehkä??? vähän yksinäisempi ja ruoka- sekä kodin perushuolto pelaa toki paremmin, mutta eipä paljon muuta. Ja se yksinäisyys, että onko se sitten vain ja lähinnä sitä kumppanin kanssa kahden oloa, vai enempi tuttavien tapaamisia ja sitä muuta aktiviteettia? Siinäpä se?

M56

Kyllähän hyvä suhde ja oikeanlainen kumppani antavat paljon sisältöä elämään. Romantiikkaa, kumppanuutta, rakkautta, seksiä, läheisyyttä... merkityksellisen ihmissuhteen. Monella on tarve näihinkin. 

Ei se oikea löydy etsimällä ja listoja pitämällä. Pitää tapailla ihmisiä ja kuunnella / katsoa tuttavuutta eikä heti lopettaa tutustumista. Ymmärrän, että on jotain asioita, mitä ei halua kumppanissa olevan. Muistelen, että en halunnut tupakoitsijaa, harmitti tietysti, jos olisi ollut muuten mukava ja mukiin menevä. Tanssitaito plussaa :), elämän hallinta ja yleinen positiivisuus myös kondiksessa. Mutta aika ja ihmiset ovat muuttuneet, kaikki pitäisi saada kuin kaupan hyllyltä.