Hei sinkkumies, mitä ajattelisit jos joku nainen sun opiskeluajoilta laittaisi yhtäkkiä viestiä ja haluaisi nähdä?
Huomasin että 20 vuoden takainen ihastukseni on sinkku, niin kuin minäkin nykyään.
Mirkku
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulis mieleen että kuinka epätoivonen se mahtaa olla
Ei tässä ole mitään epätoivoa, tuo mies vain on jäänyt jotenkin kaihertamaan mieltä kun ei koskaan annettu tilaisuutta toisillemme.
Mirkku
siis sinä et antanut, kun ei ollut tarpeeksi jännä, mutta nyt ilmeisesti taloudelliesti menestynyt
Ehkä mä kyselen kevyesti kuulumisia. Katsotaan...
Mirkku
Kaikki yhteydenotot vuosikymmen takaa on epäilyttäviä
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tietenkin kuka, mutta olisi tosi mahtavaa. Siellä on monta jonka viestin seurauksena menisin katon läpi onnesta. -M45-
Just tämä, niin minäkin, N 50
Vierailija kirjoitti:
Sitä kiinnostaa ne 20v opiskelijatyttöset, aivan kuten kiinnosti 20v sitten.
Usko tai älä, osa miehistä kasvaa tuon vaiheen yli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulis mieleen että kuinka epätoivonen se mahtaa olla
Ei tässä ole mitään epätoivoa, tuo mies vain on jäänyt jotenkin kaihertamaan mieltä kun ei koskaan annettu tilaisuutta toisillemme.
Mirkku
siis sinä et antanut, kun ei ollut tarpeeksi jännä, mutta nyt ilmeisesti taloudelliesti menestynyt
Olin kihloissa ja avoliitossa. Ei tuossa miehessä ollut mitään vikaa, olin vain jo "lupautunut" toiselle.
Mirkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin vastata kohteliaasti, mutta jos ihminen on torjunut minut kaksikymmentä vuotta sitten, niin antaa asioiden jäädä ennalleen.
En olisi torjunut jos olisin ollut tuolloin vapaa.
Mirkku
No, joka tapauksessa, kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, sinä aikana on voinut tapahtua paljon, eikä mies ole välttämättä enää se sama ihminen, jonka aiemmin tunsit.
Kyllä kävisin ainakin tervehtimässä ja ehkä jotain muutakin. Oli mukavia nättejä mimmejä aikanaan ympärillä pyörimässä ja silloin tällöin mietiskelenkin ja muistelen heitä, mutta en ole stalkannut kuin kerran ensimmäistä tyttöystävväni ehkä kymmenen vuotta sitten. Menisin vaikka kahville tai keittäisin kahvit, jos nainen pyytäisi ja vaihdettaisiin kuulumisia. Oishan se ihan siistii, vuosia kuitenkin rutkasti kulunut opiskeluajoista.
M50
Opiskeluaikaiset ihastuksetkin ovat nykyään turvahtaneita av-mammoja joita en taatusti edes tuntisi vaikka tulisivat kadulla vastaan joten tuosta ei syntyisi mitään mutta kuin vanhojen aikojen muistelua kahvikupin ääressä. Olisi tietty kiva kuulla miten elämä on mennyt ei siinä mitään.
No eivät ihan kaikki, yksi luonnostaan anorektisen hoikka vegaani-tyttö jolle elävä liha kyllä kelpasi joka reikään olisi poikkeus säännöstä. Sellaisessa ammatissa että siitä näkee joskus kuvia netissä ja edelleen ikäisekseen niin tiukassa kunnossa että nam!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin vastata kohteliaasti, mutta jos ihminen on torjunut minut kaksikymmentä vuotta sitten, niin antaa asioiden jäädä ennalleen.
En olisi torjunut jos olisin ollut tuolloin vapaa.
Mirkku
No, joka tapauksessa, kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, sinä aikana on voinut tapahtua paljon, eikä mies ole välttämättä enää se sama ihminen, jonka aiemmin tunsit.
AP ei ainakaan ole enää se hoikka, kiihottava opiskelijatyttö kuin 20v sitten joten tiedä vaikka sopisivat taas hyvin yhteen kun kumpikin on kasvanut ihmisenä tässä välissä. Useammassakin mielessä.
Liian vähän liian myöhään, olen jo katkeroitunut inkkeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulis mieleen että kuinka epätoivonen se mahtaa olla
Ei tässä ole mitään epätoivoa, tuo mies vain on jäänyt jotenkin kaihertamaan mieltä kun ei koskaan annettu tilaisuutta toisillemme.
Mirkku
Kysymys onkin siitä mitä minä ajattelisin
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä kyselen kevyesti kuulumisia. Katsotaan...
Mirkku
Juu kysele vaan. Ihme nillittäjän tässä ketjussa
T: mies 61v
Toivoisin hänen tajuavan että en o enää opiskeluaikainen minä.
Ettei tarvi harhaa jahdata.
En ole koskaan stalkannut nuoruuden ihastuksia. Ne oli kauniita naisia silloin, ja sellaisina haluan muistojen heistä pysyvän. En halua "päivittää" näitä naisia nelivitosiksi.
Näin yhden naisen kesällä baarissa ja se tuli juttelee ja olimme olleet samalla luokalla. Päädyimme sänkyyn yön aikana. En ollut tuntea sitä naista heti mutta meillä oli suhde 9 luokalla ja harrastimme seksiä luokkaretkellä ruotsin laivalla.
Ajan hammas on armoton. Kymmenen vuotta on vielä menettelee, mutta 20 vuotta on liikaa. Siinä nuorikin on muuttunut jo keski-ikäiseksi.
Kyllä siinä Mirkku käy niin, että kun se mies hoksaa ja muistaa sinut, niin se menee suoraan työpaikan vaatekomeroon muistelemaan sinua ja vetämään käteen.
Sen vielä tässä sanon, että kun kohtaatte, annat sille ekaks perspanon.
Varmaan autistina menisi kaikki vihjailut ohi (kuten myös silloin aikoinaan).
Miksi ihmeessä olisin? Olemme samalla alalla, todennäköisesti tulotkin samaa luokkaa. Olen asuntonikin jo maksanut.
Mirkku