Miksi puolisoni aina purkaa pahaa oloaan näin?
Jouluna oli oikein mukavaa yhdessäoloa mökillä ja teimme asioita yhdessä. Sunnuntaina kun kävimme ulkoilemassa hän alkoi puhua miten vaikea vuosi on ollut ja kun oli aika pakata kamppeet, alkoi itkeä miten rankkaa ja kamalaa arki on ollut eikä halua palata siihen.
On tehnyt ennenkin näin juuri kun voisi olla mukavaa ja läheistä. . Itselläni tuo ei lisää läheisyyden tuntua vaan ärsyttää että omaan palautumiseen tarvittava aika menee toisen lohduttamiseen ja minua käytetään pahan olon purkuun.
Ei nuo purkaukset koskaan johda olin tai käytännön tilanteen paranemiseen vaan toistuu taas jonkun ajan päästä. Mitä hyötyä siitä siis on?
Kommentit (41)
No tietäisitpä vaan millaiset sunnuntai-illan ahdistukset täällä oli eilen! Eikä ollut edes ketään, jonka kanssa purkaa asiaa ja ahdistustaan, vaan kaikki tuli kohdata ja käsitellä ypöyksin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti, mikä on tunnetilan oikea purkaminen? Aina puhutaan siitä, että tunteet pitää käydä läpi, näyttää. Milloin se tunnetilan läpikäyminen on liikaa ja milloin ne todelliset tunteet sitten puretaan, jos ei voi muuta tehdä kuin himmentää itseään ja ottaa huomioon sen kuuntelevan? osapuolen olotila?
No milloin on minun tunteiden vuoro sitten? Milloin minä saan parkua 3 tuntia ja toisen pitää vain lohduttaa?
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua tehdä sitä? Et halua näyttää omaa haavoittuvuuttasi, koska tuomitset sellaisen toisissa.
Mitä saisin siitä? Jos ololleni ja sen syille ei voi mitään?
Vierailija kirjoitti:
No milloin on minun tunteiden vuoro sitten? Milloin minä saan parkua 3 tuntia ja toisen pitää vain lohduttaa
Ei naisilla tuota vuoroa ole! Kelvataan vaan hyväntuulisina. Sen ole tähän ikään oppinut.
Mistä te siskot löydätte näitä helmiä?
Itse en katselis tuollaista päivääkään
Puoliso on todennäköisesti nainen ja ap mies, jota harmittaa, kun pildeä ei herunutkaan.
Se on ihan tyypillinen nainen. Kaikilla muillakin on oltava yhtä paha olo kuin naisella
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on todennäköisesti nainen ja ap mies, jota harmittaa, kun pildeä ei herunutkaan.
No en naisena ottaisi tuollaiselta puolisolta pippeliäkään.
Tässä kai kyse osin temperamenttieroista. Toiset ovat herkempiä ja eivät kestä huonoa oloa aiheuttavia tunteita ja toiset taas pystyvät jatkamaan sinnittelyään, saatuaan purettua itselle huonoa fiilistä tuoneet ajatukset.
Huono fiilis tarttuu, kyllä, mutta kukaan ei taida osata ottaa huomioon näitä ihmisiä, jotka reagoivat asioihin negatiivisesti. He ovat hyvin yksin ja jopa häpeissään sen pa*kan reaktionsa kanssa. Yleisesti ottaen negatiivisia tunteita ei ole sallittua näyttää nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti, mikä on tunnetilan oikea purkaminen? Aina puhutaan siitä, että tunteet pitää käydä läpi, näyttää. Milloin se tunnetilan läpikäyminen on liikaa ja milloin ne todelliset tunteet sitten puretaan, jos ei voi muuta tehdä kuin himmentää itseään ja ottaa huomioon sen kuuntelevan? osapuolen olotila?
No milloin on minun tunteiden vuoro sitten? Milloin minä saan parkua 3 tuntia ja toisen pitää vain lohduttaa?
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua tehdä sitä? Et halua näyttää omaa haavoittuvuuttasi, koska tuomitset sellaisen toisissa.
Mitä saisin siitä? Jos ololleni ja sen syille ei voi mitään?
No mitä sä sitten valitat, että milloin muka saisit murtua, koska et sellaiseen edes suostuisi?! 🤦🏻 Ihan sama miten mies toimisi, niin aina on väärinpäin, ja aina vaan valivalivali... 🙄
Ja tämän sanoi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te siskot löydätte näitä helmiä?
Itse en katselis tuollaista päivääkään
Et tietenkään. Miehen pitää olla tunteeton sika.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan tyypillinen nainen. Kaikilla muillakin on oltava yhtä paha olo kuin naisella
Eli pahaa oloa ei saa tuoda ollenkaan esille,
vaan esittää, että kaikki on hyvin? Juuri tämän vuoksi ero tulee usein miehelle yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kai kyse osin temperamenttieroista. Toiset ovat herkempiä ja eivät kestä huonoa oloa aiheuttavia tunteita ja toiset taas pystyvät jatkamaan sinnittelyään, saatuaan purettua itselle huonoa fiilistä tuoneet ajatukset.
Huono fiilis tarttuu, kyllä, mutta kukaan ei taida osata ottaa huomioon näitä ihmisiä, jotka reagoivat asioihin negatiivisesti. He ovat hyvin yksin ja jopa häpeissään sen pa*kan reaktionsa kanssa. Yleisesti ottaen negatiivisia tunteita ei ole sallittua näyttää nykypäivänä.
No ei AP.n kuvaama kolmen tunnin parkuninen ole "normaali reaktio" tai "negatiivisten tunteiden näyttämistä".
Aikuinen, tasapainoinen ihminen ei vain käyttäydy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kai kyse osin temperamenttieroista. Toiset ovat herkempiä ja eivät kestä huonoa oloa aiheuttavia tunteita ja toiset taas pystyvät jatkamaan sinnittelyään, saatuaan purettua itselle huonoa fiilistä tuoneet ajatukset.
Huono fiilis tarttuu, kyllä, mutta kukaan ei taida osata ottaa huomioon näitä ihmisiä, jotka reagoivat asioihin negatiivisesti. He ovat hyvin yksin ja jopa häpeissään sen pa*kan reaktionsa kanssa. Yleisesti ottaen negatiivisia tunteita ei ole sallittua näyttää nykypäivänä.
No ei AP.n kuvaama kolmen tunnin parkuninen ole "normaali reaktio" tai "negatiivisten tunteiden näyttämistä".
Aikuinen, tasapainoinen ihminen ei vain käyttäydy noin.
Ei niin ja sen vuoksi puoliso autetaan avun piiriin, eikä valiteta, miten itsellä meni kaikki pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kai kyse osin temperamenttieroista. Toiset ovat herkempiä ja eivät kestä huonoa oloa aiheuttavia tunteita ja toiset taas pystyvät jatkamaan sinnittelyään, saatuaan purettua itselle huonoa fiilistä tuoneet ajatukset.
Huono fiilis tarttuu, kyllä, mutta kukaan ei taida osata ottaa huomioon näitä ihmisiä, jotka reagoivat asioihin negatiivisesti. He ovat hyvin yksin ja jopa häpeissään sen pa*kan reaktionsa kanssa. Yleisesti ottaen negatiivisia tunteita ei ole sallittua näyttää nykypäivänä.
No ei AP.n kuvaama kolmen tunnin parkuninen ole "normaali reaktio" tai "negatiivisten tunteiden näyttämistä".
Aikuinen, tasapainoinen ihminen ei vain käyttäydy noin.
Tuolta kuulostaa ylikuormittunut ihminen. Se on täysin normaali reaktio silloin.
Miksi se arki on rankkaa? Jotain muutostahan siihen täytyisi keksiä.
Minkälaisia käytännön ehdotuksia puolisollasi on arjen muuttamiseksi vähän mukavammaksi ja siedettävämäksi..?
Miksi puolisosi ei halua sitä yhteistä arkea kanssasi, ap? Oletko kysynyt?
Jos mun puoliso sanoisi noin, ehdottaisin erilleen muuttoa. Parisuhteessa voi olla myös niin, että kummallakin on oma koti. Sitten se arki ei tunnu niin raskaalta vaan kummallakin on oma rauha.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti, mikä on tunnetilan oikea purkaminen? Aina puhutaan siitä, että tunteet pitää käydä läpi, näyttää. Milloin se tunnetilan läpikäyminen on liikaa ja milloin ne todelliset tunteet sitten puretaan, jos ei voi muuta tehdä kuin himmentää itseään ja ottaa huomioon sen kuuntelevan? osapuolen olotila?
No milloin on minun tunteiden vuoro sitten? Milloin minä saan parkua 3 tuntia ja toisen pitää vain lohduttaa?
Saatte itkeä vaikka yhtaikaa toistenne sylissä. Mikä nyt on ongelma?
Arjessa on pahasti pielessä jotain jos lomalla ja poissa kotoa on sitä oikeaa yhdessäoloa ja mukavuutta.
Sitä tulisi olla joka päivä elämässä eikä vain lomalla. Nyt paha sanoa mikä ihme teillä sitten tökkii jos kotona on noin paha olla.
Itse nautin arjesta ja kotona olosta, arkena ja lomilla, ei se loma siinä muuta mitään. Ja näin sen tulee olla.
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua tehdä sitä? Et halua näyttää omaa haavoittuvuuttasi, koska tuomitset sellaisen toisissa.