Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen tuon miehen kanssa? Aivan järjetön riidan pelko, ei millään lailla normaalia, en tiedä mitä tehdä
29.12.2025 |
Olen kirjoittanut joskus ennenkin. Mies valehtelee minulle ihmeellisistä asioista, koska pelkää riitoja. Ja riitojen pelko johtuu siitä, että ahdistuu ihan valtavasti.
Valehtelusta riitaa tuleekin, totuuden puhumisesta ei, ja sen mies tietää. On myöntänytkin sen. Mutta silti valehtelee, ei itsekään osaa sitä selittää.
Nyt mies tuli töistä ja näin hänestä, että jotain on pahasti pielessä, hän oli todella ahdistunut. Ajattelin että joku on kuollut, tai että hän on muokannut jotain todella, todella pahasti. Mutta ei. Töissä oli tapahtunut aivan tavallinen, normaali asia, mutta häntä se oli ahdistanut todella paljon. Ilmeisesti, koska pelkäsi kertoa siitä minulle, ja pelkäsi riitaa.
En tajua enää yhtään mitään. Tuo asia ei missään kohtaa, koskaan, ikinä, meillä riitaa aiheuttaisi. En ole mikään hullu. Muutenkaan meillä ei turhista riidellä. Mies myönsikin sen, että järjellä ajateltuna tietää kyllä ettei riitaa tule. Mutta sanoi olevansa jo itsestään huolissaan, kuin olisi jossain paniikkihäiriössä.
Ja nyt olen minäkin huolissani. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä?? Tuntuu kuin olisin nyt jossain piilokamerassa, ja kirjoitus voi olla sekava, pahoittelut siitä. Selvennän jos tarpeen. Mutta siis, en tajua, mitä tapahtuu.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Mies aikoo soittaa tänään työterveyteen. Jospa tämä tästä, jollain aikavälillä. Kiitos tsempeistä. Ap
Hyvä että hakee apua. Eihän tuo normaalia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti täällä on vielä fiksuja vastaajia paikalla, vaikka yksi trolli ketjua valtasikin.
Itselläni on tämä nyt kääntynyt niin että mietin suhteen järkevyyttä, jos mies pitää minua niin kauheana ihmisenä, että suutun "mistä vaan". Että hän ahdistuu niin valtavasti minun takiani. Täysin aiheetta, kyllä, koska riitaa ei ikinä tällaisesta tulisi, mutta silti.
Mikä tulevaisuus tällaisella suhteella on, tosi ikävä fiilis. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä on vielä fiksuja vastaajia paikalla, vaikka yksi trolli ketjua valtasikin.
Itselläni on tämä nyt kääntynyt niin että mietin suhteen järkevyyttä, jos mies pitää minua niin kauheana ihmisenä, että suutun "mistä vaan". Että hän ahdistuu niin valtavasti minun takiani. Täysin aiheetta, kyllä, koska riitaa ei ikinä tällaisesta tulisi, mutta silti.
Mikä tulevaisuus tällaisella suhteella on, tosi ikävä fiilis. Ap
Olen jo eilen vastaillut (olen se psykoterapiassa ollut alkoholistiperheen lapsi). On ihan ymmärrettävää, että tunnet noin! Yritä kuitenkin muistaa että miehen pelko ei perustu tosiasioille eikä ole kohtuullisen kokoista. Mulla on maailman lempein, ymmärtäväisin ja kärsivällisin mies ja olen pelännyt häntä ja hänen tunteitaan aivan todella pahasti.
Me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja puolet siitä naimisissa. Liittomme on hyvä ja olemme molemmat onnellisia, hänkin kuulemma :D
Ilman terapiaa olisin luultavasti kuitenkin ajanut itseni umpikujaan.
Olen siis tosi iloinen että puolisosi on avoin avun hakemiselle ja voitte ehkä käydä myöhemmin myös yhdessä juttelemassa hänen terapeutilleen. En näe mitään syytä, miksei teillä voisi olla tulevaisuus yhdessä ja hyvä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä on vielä fiksuja vastaajia paikalla, vaikka yksi trolli ketjua valtasikin.
Itselläni on tämä nyt kääntynyt niin että mietin suhteen järkevyyttä, jos mies pitää minua niin kauheana ihmisenä, että suutun "mistä vaan". Että hän ahdistuu niin valtavasti minun takiani. Täysin aiheetta, kyllä, koska riitaa ei ikinä tällaisesta tulisi, mutta silti.
Mikä tulevaisuus tällaisella suhteella on, tosi ikävä fiilis. Ap
Olen jo eilen vastaillut (olen se psykoterapiassa ollut alkoholistiperheen lapsi). On ihan ymmärrettävää, että tunnet noin! Yritä kuitenkin muistaa että miehen pelko ei perustu tosiasioille eikä ole kohtuullisen kokoista. Mulla on maailman lempein, ymmärtäväisin ja kärsivällisin mies ja olen pelännyt häntä ja hänen tunteitaan aivan todella pahasti.
Me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja puolet siitä naimisissa
Kiitos tästä. Meillä on ollut ongelmia aiemmin, paljonkin, ja ne on johtuneet miehen valehtelusta. Ja siis on valehdellut sen riidan pelon takia. On tullut niitä heIvetillisiä riitoja, koska en ole voinut häneen luottaa. On hän silti senkin huomannut vuosien varrella, että jos on kertonut totuuden, ikävänkin, niin olen sen kestänyt. Eli periaatteessa tietää, että totuuden voi kertoa ja se on aina pienempi paha.
Jotenkin nyt vaan jälkikäteen iski tosi pahasti itseeni tämä. Että noinko paljon minä häntä ahdistan ja minut pelkää kohdata. Jo tavallisissakin asioissa.
Tulen lukemaan viestisi vielä monta, monta kertaa 😀 ap
Miksi naisille on niin tärkeää päästä riitelemään? Tämä ei ole minulle koskaan auennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisille on niin tärkeää päästä riitelemään? Tämä ei ole minulle koskaan auennut.
Siis mitä tarkoitat? Tässähän on keskusteltu miehistä jotka valehtelevat välttääkseen riitaa vaikka oikeasti tietävät että nainen ei edes riitelisi vaikka kertoisi totuuden. Miten sinä saat tämän käännettyä naisen riitelyhaluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten hämmästyttävän yleinen miesominaisuus. Jostain syystä monet miehet pelkäävät kuviteltuja riitoja enemmän kuin todellisia seurauksia. He käyvät päässään keskusteluja, joita kukaan nainen ei ole edes aloittanut, ahdistuvat niistä ja päätyvät valehtelemaan ja tadaa, saavat aikaan sen ainoan riidan, jota muka välttelivät.
Naiselle asia on yksinkertainen: kerro totuus asia käsitelty elämä jatkuu. Miehelle sama tilanne on henkinen selviytymispeli, jossa pienikin arkinen asia muuttuu uhaksi koko parisuhteelle. Ja lopulta nainen saa ihmetellä, miksi hänet on nostettu jonkinlaiseksi hirviöksi, vaikka todellisuudessa on vain aikuinen ihminen, joka kestää keskustelun.
Tämän kirjoittaja ei 100% varmuudella ole koskaan seurustellut naisen kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Täällä menee hermot mieheen. Imuroi joka päivä. Tänään kahdesti.
Äsken teki lumityöt, lämmitti saunan, joka kohta valmis ja kuulemma kokkaa illalliseksi fetariisikanapaistosta. Lounaaksi kokkasi keittoa ja sämpylöitä. Koko ajan tekee jotakin, eikä ole pirtissä hetken rauhaa ja hiljaisuutta.
Tosi raskasta tuollainen, jos haluaa vaan maata sohvalla ja kattoo Netflixistä sarjoja. Jos toinen tekee koko ajan jotain. Ja pahimmillaan se imuri häiritsee sarjojen katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisille on niin tärkeää päästä riitelemään? Tämä ei ole minulle koskaan auennut.
Niin. Ja asia voi olla miten mitätön tahansa. Pääasia, että pääsee vääntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Toimii aina!
Miksi olet feminiinin miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten hämmästyttävän yleinen miesominaisuus. Jostain syystä monet miehet pelkäävät kuviteltuja riitoja enemmän kuin todellisia seurauksia. He käyvät päässään keskusteluja, joita kukaan nainen ei ole edes aloittanut, ahdistuvat niistä ja päätyvät valehtelemaan ja tadaa, saavat aikaan sen ainoan riidan, jota muka välttelivät.
Naiselle asia on yksinkertainen: kerro totuus asia käsitelty elämä jatkuu. Miehelle sama tilanne on henkinen selviytymispeli, jossa pienikin arkinen asia muuttuu uhaksi koko parisuhteelle. Ja lopulta nainen saa ihmetellä, miksi hänet on nostettu jonkinlaiseksi hirviöksi, vaikka todellisuudessa on vain aikuinen ihminen, joka kestää keskustelun.
Eli et ole yksin, etkä ole poikkeus. Tämä on sitä kuuluisaa mieslogiikkaa: pelätään riitaa niin paljon, että rakennetaan se itse.
Tuo on kylläkin naisten toimintamalli.
Miehet eivät juurikaan ahdistu, mitä lieneekään.
Exäni oli tuollainen. Ja on vieläkin, sillä ei näe itsessän mitään ongelmaa, toisin kuin ap:n mies.
Päädyin jättämään hänet, lopulta hänen minuun kohdistuvat syytökset olivat niin psykoottisia, etten enää voinut jatkaa ihmisen kanssa, joka ajattelee minun olevan sellainen hirviö, joka pilaa hänen elämänsä. Hän siis raivosi että ajattelen hänen olevan ja tekevän ties mitä sairasta, asioita joita en todellakaan ollut ajatellut.
Ammattiapua hän tarvitsisi, paitsi koska hän "hoitaa" itseään päihteillä, ei hän apua saa, sillä terapiaan vaaditaan päihteettömyys ensin.
Tuosta joka spämmi ketjuun, joudun myöntämään että itsellänikin kun yritin saada jotenkin järkeistettyä sitä järjettömyyttä, sorruin vastaviin ajatusmalleihin. Aloin olla välillä itsekin pahasti sekaisin. Mutta lopulta piti luovuttaa, sekä miehen suhteen että noista selitysyrityksistä, ihan oman mielenterveyteni vuoksi, viha ja katkeruus ei ole hyväksi. Työstämistä itsellänikin on, rakastin sitä miestä todella paljon, ehkä siksikin saadakseni erottua kehitin hänestä hirviötä joka ei ansaitse minua tai jotain sellaista.
Ap, aseta vaikka joku aikaraja, minkä katselet miten miehesi alkaa käsittelemään traumojaan. Joku lyhyt aika, vaikka viikon kerrallaan. Hakeudu myös itse avun piiriin, jotta saat pidettyä rajasi selkeinä, miten sinua on kohdeltava. Ei tällaisesta selviä ilman että omakin mieli järkkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käsitellyt lamauttavaa konfliktinpelkoa kaksi vuotta psykoterapiassa. Intensiivistä työtä, mutta on todella auttanut.
Lisään vielä: tsempit teille molemmille! Varmasti kuormittaa kumppaniakin todella paljon. Mulla on helpottanut paitsi omaa elämää (työelämä mukaan luettuna), myös avioliittoa, kun en enää mene riidan tai konfliktin uhastakin moneksi päiväksi ihan lukkoon.
Itsellä asian on synnyttänyt alkoholistiperheessä kasvaminen ja väkivallan uhka ja turvattomuus.
Miehelläni täysin sama tausta. Lisänä vielä vakavia traumatapahtumia.
Hän muuttuu riidassa sekunnissa aivan kuin toiseksi ihmiseksi, sellaiseksi jota en pitkän suhteen jälkeenkään tunnista. Sekin liittynee tähän? Ap
Tuo muutos on tipahtamista dissosisaatioon, sellaiseen moodiin jolla on vaikeissa olosuhteissa oppinut selviytymään. Asioista kertominen tai niiden paljastuminen vanhemmille on johtanut sellaiseen, jota miehesi ei enää halua kokea. Teidän välillä eteen tulevat tilanteet muistuttavat menneestä, vaikka voivatkin olla aivan mitättömiä sinusta. Mutta silti ne riittävät triggeröimään hänet, ja hänen toimintansa ja reaktionsa tapahtuu siitä käsin.
Hän tarvitsee ammattiapua. Onko hän vastaanottavainen tällaiseen? Alkuun kannattaa tutustua esim igssä tiliin @filiusfila, Jussi Pajuniemi. Kertoo hyviä esimerkkejä, joiden kautta voit ainakin itse ymmärtää häntä paremmin. Kyseessä on siis kehityksellinen trauma, eli pitkään jatkuneet traumaattiset olosuhteet lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Exäni oli tuollainen. Ja on vieläkin, sillä ei näe itsessän mitään ongelmaa, toisin kuin ap:n mies.
Päädyin jättämään hänet, lopulta hänen minuun kohdistuvat syytökset olivat niin psykoottisia, etten enää voinut jatkaa ihmisen kanssa, joka ajattelee minun olevan sellainen hirviö, joka pilaa hänen elämänsä. Hän siis raivosi että ajattelen hänen olevan ja tekevän ties mitä sairasta, asioita joita en todellakaan ollut ajatellut.
Ammattiapua hän tarvitsisi, paitsi koska hän "hoitaa" itseään päihteillä, ei hän apua saa, sillä terapiaan vaaditaan päihteettömyys ensin.
Tuosta joka spämmi ketjuun, joudun myöntämään että itsellänikin kun yritin saada jotenkin järkeistettyä sitä järjettömyyttä, sorruin vastaviin ajatusmalleihin. Aloin olla välillä itsekin pahasti sekaisin. Mutta lopulta piti luovuttaa, sekä miehen suhteen että noista selitysyrityksistä, ihan oman mielenterveyteni v
En ole huomannut, että tänne on tullut lisää vastauksia!
Minulle tuli tuossa edellisen kirjoitukseni aikaan myös tuo vaihe että mietin, mikä järki on suhteessa, jos mieheni ajattelee minua ihan hirviönä. Meni ohi.
Mennään yhdessä eteenpäin, ei tässä hätää ole. Ap
Ja edelliselle. En saa nyt millään tekstiä lainattua.
Mies kävi jo työpsykologilla ja on menossa uudelleen. Ja sitten lyhytpsykoterapiaan. Tietää tarvitsevansa apua, koska ei tuosta tunteesta päässyt yli, vaikka kului useita tunteja. Aiemmin ahdistuskohtaukset ovat olleet lyhyitä ja on järkeilemällä niistä päässyt eroon, nyt ei.
Hän on näiden lapsuuden traumojen vuoksi kärsinyt koko ajan, mutta ollaan pärjätty tavalla tai toisella. Paremmin tai huonommin. Yllättävää on, että tämä nyt pahenee. Ap
Mies aikoo soittaa tänään työterveyteen. Jospa tämä tästä, jollain aikavälillä. Kiitos tsempeistä. Ap