Passiiviset ja ehkäilevät kaverit, mikä avuksi

Te, jotka liittyilette omaan tahtiin ette varmaan ole koskaan järjestänyt mitään vähänkään isommalle porukalle. Luulette, että se rento tarjoilu ja emännöinti tulee ihan tosta vaan taivaista, eikä vaadi keneltäkään mitään. 

TÄMÄ!! Oikeasti rasittaa. Vaikka olisi tarjolla vain ranuja ja makkaraa, kyllä sitäkin täytyy olla tekemässä, koska ei sitä halua mitään kylmää nahistunutta paskaa kenellekään syöttää, jos itse on kutsunut.

Ja sit tää, että me kyllä tuodaan mukana, jos tullaan myöhässä. Aivan, emäntä siinä sitten haeskelee teille lautasia, lämmittää sitä teidän ruokaa, jne. Harvoin juhliin kuitenkaan tyydytte tuomaan kolmioleivät ja syötte nätisti paketista ne.

Mitä iloa olisi kutsua ihmisiä kotiinsa, jos heille ei haluaisi oikeasti tarjota jotain vähän parempaa jne? Jos ajatus on, että kaikki vaan kulkee miten lystää ja juo ja syö omiaan niin tavataan sitten siellä räkälän baaritiskillä, siellä on vapaa meininki.

Mutta jos jotain haluaa järjestää, niin tätä koliikkiaikuisten tahtiin menoa se on nykyään on.

🤣🤣🤣🤣 Annoit mulle justiin uuden sanan sanastoon: koliikkiaikuisten tahtisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti mielestäni yleistymässä, ja mieheni on huomannut saman. Jotkut vastaavat jopa ihan suoraan, että voisihan sitä uutta vuotta teillä viettää, kuulostaa kivalta, ollaan yhteydessä lähempänä ellei muuta ilmaannu.

 

Työkaverini taas järkyttyi ja hermostui tyystin, kun pikkujouluihin piti ilmoittautua kuukautta ennen. En minä voi tietää pääsenkö paikalle! En voi tietää! Miten voisin tietää! Typerää että pitää ilmoittautua!

 

Minä ainakin tiedän niin, että ilmoittaudun saapuvaksi ja merkkaan kalenteriin ajan ja paikan johon olen ilmoittautunut. Sitten menen paikalle ellen sairastu tai tule jotain muuta force majeure-tyyppistä sekoilua (ei ole ikinä tullut).

Niinpä!!! Siis miten ihmiset voi ihan tosissaan kuvitella että se toinen ihminen on vain heitä varten ja heillä on oikeus pidättää toista odot

Tällä tavalla toimi lasteni isä, josta erosin. Hän ei halunnut tapaamissopimusta, sillä "en voi tietää, jos tuleekin joku meno". Pyysin esim. viikkoa ennen, että ottaisi lapset yhdeksi yöksi pe-la, jotta pääsisin kerrankin omille menoilleni niin "en voi luvata, jos joku kaveri vaikka pyytääkin baariin tai tulee joku muu meno". No, eipä ole lapsiaan nähnytkään 15 vuoteen.

FOMO. Se on kaiken takana.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vähän ohi aiheesta, mutta nämä on hauskoja nämä vanhat tutut, joita tapaa "kylillä" sattumanvaraisesti. Olisi pitkästä aikaa hauska tavata. Joo. Koitappa jotain tapaamista sitten järkkäillä, niin ihan turhaa. Vuosien mittaan milloin lapsen luokalla on ollut korona-altistusta, milloin auto rikki ja jostain syystä bussilla ei voi tulla. Tuntia ennen tapaamista huomataan, että on vatsatauti iskenyt tai pitää mennäkin auttamaan anoppia asioilla käynnissä. Ajoin pirukseen ohi ja siellä auto seisoi ihan omassa pihassa.

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit pariin kaveriin jotka tekivät vihjaillen hyvinkin selväksi että seura kelpaa mutta vain jos ei ole parempaakaan. Tulee kamala tunne itselle kun järjestää aikaa, sitoutuu ja sanoo muille asioille ei kun toinen sitten peruukin viime hetkellä vedoten syihin kuten ettei sittenkään jaksa. Kuinka vähäisessä arvossa voikaan toisen ihmisen aikaa ja vaivaa pitää?

Tämä, niiiiiin tämä! Tuo on just tätä nykyajan meininkiä hyvin kiteytettynä. Totaalista itsekkyyttä ja muista piittaamattomuutta. Minä olen myös tuo kaveri jonka seura kyllä kelpaa, mutta vain viimeisenä vaihtoehtona. Kaikki muu menee edelle, jopa sovittu tapaaminen perutaan viime hetkellä jos heille sattuukin yhtäkkiä ilmaantumaan jotain "parempaa" menoa, ja minut jätetään ilmoitusluontoisesti tosta noin vain tyhjän päälle. Aivan sanoinkuvailemattoman raivostuttavaa ja k-päistä käyttäytymistä. Ja lienee sanomattakin selvää, että ainuttakaan anteeksipyyntöä ei ole koskaan kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa sitoa vapaa-aikaa. Maailma on niin sekava.

Ahistaa vapaa-ajan aikataulutus. Työssä on niin toukka aikataulu.

Helpommin lähden lyhyellä varoitusajalla.

Sellainen vapaa kutsu on hieno. Joku valitti, että juhlia järklää ja pitää olla tarkat tiedot ennakkoon.

Entä jos olisi vapaa tulo ja meno ja saa liittyä seuraan. Tarjoilu olisi sellaista ja tekeminen bileissä sellaista, että voi liittyä omaan tahtiin?

Toki ymmärrän Vp:n isoissa juhlissa.

Jää kuule mieluummin kotiin, jos ei kummilapsen ylioppilasjuhlat tai ystävän 50-vuotisjuhlat kiinnosta. Saat järkätä just sellaista tekemistä ja sellaiset tarjoilut kuin haluat.

Minä olen lopettanut juhlien järjestämisen juuri tästä syystä. Järjestämme enää lasten synttärijuhlia.

Sen sijaan kutsumme silloin tällöin kylään rajallisen määrän ihmisiä. Itsenäisyyspäivänä meillä oli vieraana kaksi perhettä ja tänään on tulossa yksi perhe.

Nämä perheet ovat luonnollisesti niitä, jotka ovat aina vastanneet juhlakutsuihin, pääsevätkö tulemaan vai eivät. Empiviä ehkäilijöitä en enää kutsu. Ystäväpiirin koko on pienentynyt, mutta laatu parantanut. 

Tänäänkin varmasti hauska ilta tulossa ja tosi helppo miettiä ruoat kahdelle perheelle, kun on tiedossa tarkka kellonaika, milloin ovat tulossa.

Tuolla kyllä oikeasti kuvattiin hyvin sitä, miksi ei enää jaksa järjestää mitään. Miksi minä varaisin oikeastaan sen ajan, kun päivää ennen käyn kaupassa, siistin kämpän tavallista paremmin, teen tarjottavat, asetan esille juomat...kun hyvin voi olla, että minullakin on ollut pari huonosti nukuttua yötä takana? Ehkä laitankin vain viestin, että ei jaksa tänään alkaa näitä kissanristiäisiä pitämään, palataan joskus asiaan.

Siinähän sitten ihmettelevät ostettuine lahjoineen/tuliaisineen ja silitettyine vaatteineen. Ei tullutkaan juhliin menoa tänään, no oh well, kuka tästä voi suuttua, ei kai kukaan? 

Tai ne, jotka oli rennosti tulossa omassa aikataulussaan, no, he voi mennä vaikka heseen tai nurkkabaariin.

Mulla on muutama sellanen näennäisaktiivinen kaveri tähän liittyen. Aina kyselemässä, ei ikinä järjestämässä. Ja toki jos joku järjestää niin sitten on ihan kolikon heitto saapuuko paikalle vai ei. Viimeisimpään kutsuun ei vastannut, sitä edelliseen oli tulossa mutta perui kaksi päivää ennen koska oli muka vahingossa tuplabookannut päivän. :D

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa sitoa vapaa-aikaa. Maailma on niin sekava.

Ahistaa vapaa-ajan aikataulutus. Työssä on niin toukka aikataulu.

Helpommin lähden lyhyellä varoitusajalla.

Sellainen vapaa kutsu on hieno. Joku valitti, että juhlia järklää ja pitää olla tarkat tiedot ennakkoon.

Entä jos olisi vapaa tulo ja meno ja saa liittyä seuraan. Tarjoilu olisi sellaista ja tekeminen bileissä sellaista, että voi liittyä omaan tahtiin?

Toki ymmärrän Vp:n isoissa juhlissa.

Saat järjestää tuollaisia juhlia niin paljon kuin haluat. Mä tuun jos jaksan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti mielestäni yleistymässä, ja mieheni on huomannut saman. Jotkut vastaavat jopa ihan suoraan, että voisihan sitä uutta vuotta teillä viettää, kuulostaa kivalta, ollaan yhteydessä lähempänä ellei muuta ilmaannu.

 

Työkaverini taas järkyttyi ja hermostui tyystin, kun pikkujouluihin piti ilmoittautua kuukautta ennen. En minä voi tietää pääsenkö paikalle! En voi tietää! Miten voisin tietää! Typerää että pitää ilmoittautua!

 

Minä ainakin tiedän niin, että ilmoittaudun saapuvaksi ja merkkaan kalenteriin ajan ja paikan johon olen ilmoittautunut. Sitten menen paikalle ellen sairastu tai tule jotain muuta force majeure-tyyppistä sekoilua (ei ole ikinä tullut).

 

Ihmiset kuvittelee, että jotain parempaa saaattaa tulla eteen, jonka missaa, jos on sitoutunut jo johonkin. Eivätkä halua kokea sitä epämiellyttävää oloa, jos joutuvat perumaan jotain. Epämukavuuden sietokyky on ihmisillä heikentynyt.

Tuokin, että "tullaan, jos ei muuta ilmaannu". Tulee olo, että olen jotenkin toissijainen jollekkin muulle toiminnalle, ilmestytään paikalle, jos ei parempaakaan tule. Mietin, että alan sanomaan tällaisille ihmisille, että järjestän esim. tarjoilut sillä oletuksella, että ette ole tulossa. Mikäli tulette, ottakaa omat eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläily ja turhanpäiväiset juhlat on niin nähty. Pelkkää ekstroverttien huomionhakuisuutta. Korona-aika oli ihanaa kun ei tarvinnut koko ajan kieltäytyä mistään ja keksiä tekosyitä, aina oli hyvä peruste.

 

Normaali ihminen kaipaa toisten ihmisten seuraa. Ilmeisesti se on sinulle huomion hakemista.

Sitä seuraa saa aivan liikaa jo ylisosiaalisessa työssä. Vapaalla en todellakaan kaipaa seuraa. Läheiset ystävät asia erikseen, mutta diipadaapatutut ei kiinnosta.

 

 

Me kaikki ei olla ylisosiaalisessa työssä. 

Nimim. toimistolla ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ilmaiset sen, että odotat vastausta? 
 

Itse riitelin kaverin kanssa ilmaisusta, ilmoitathan tulostasi. Itse käsitin tuon, että pitää ilmoittaa, jos tulee. Hänestä olisi pitänyt ilmoittaa myös, jos ei ole tulossa. 

Kohteliasta ilmoittaa myös ettei tule, ei jää mitään epäselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

"Voisipa ihmisille antaa tähtiarvostelut sen perusteella kuka sopii asioita mutta peruu viime tinkaan, ei vastaa kutsuun juuta eikä jaata, sanoo tulevansa mutta ei tulekaan, sanoo että ei tule mutta ilmaantuu paikalle ja odottaa lautasta eteensä yms"

Eli ainoa oikea vaihtoehto on joko tietää saman tien että kyllä tai saman tien ei? Elämän on oltava kaikilla ennustettavaa ja tiedossa että milloin on töitä viikkoja etukäteen ja milloin on sairaana jne.

Mitäpä jos tekisit niin, että kutsut ketä kutsut, ja varaudut vain juuri ja juuri siihen että ihan kaikki tulee paikalle. Mutta oletuksena ja 80% varmaa on, että kaikki ei tule kuitenkaan, mutta yli puolet tulee silti.

Ja jos ei usein tule puoliakaan, niin sitten voit vetää johtopäätöksiä joko vieraista tai itsestäsi.

Ei tarvitse tietää saman tien, mutta kyllä mieluummin aiemmin, kuin paria päivää ennen. Ja onhan se nyt selvää kaikille, että jos sairastuu, ei voi mitään. Siihen on sellainen käytäntö, että peruu tulonsa. Kuten muussakin force majeure- tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kutsuttu sanoo, että ei tiedä vielä, niin vastaan, että merkitsen tänne mun listalle, että et pääse paikalle. Jos siihen intetään, että voi olla, että tulenkin, niin jatkan, että ovesta muuten pääsee vain kolme päivää ennen saatavalla erilliskutsulla, joten ei se onnistu.

 

 

 

Mulle ei ole ongelma, jos joku vastaan kutsuun, ettei vielä tiedä JOS hän ilmoittaa selkeästi milloin tietää. Ja sitten oikeasti ilmoittaa tuleeko vai ei.  Onhan se nyt ymmärrettävää, että jos vaikka puoliso on sopinut samoihin aikoihin jotain omaa menoa ja lapsille pitää saada hoitajaa, että ei ole heti selvää onnistuuko. Tai jos ei ole työvuorot vielä selvillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestätkö oikeasti aikuisena jotain omia synttäreitäsi vai oletko kymmenvuotias? En todellakaan viitsi enää mennä mihinkään aikuisten synttärikekkereihin, ne on lasten juttuja.

Älä itke sitten yksinäisyyttäsi täällä tai missään muuallakaan 😗

Liian moni on viime sekunnilla poisjääviä ja sosiaalisissa tilanteissa murjottavia aikuislapsia nykyään. Ei kysy ikää, vanhat ovat yhtä hirveitä kuin nuoret.

Näinhän ne ekstrovertit introvertteja aina uhkailevat. Yksin jäät mokoma mulkero. 

No elämä ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa. Joskus se koittaa yksinäisyys ekstrovertillekin ja siinä sitä sitten kiukutellaan, kun kukaan ei lähde minnekään. 

Kai tiedät että introvertti ja erakko ei ole synonyymejä? Tai introvertti ja ihmisvihaaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisipa ihmisille antaa tähtiarvostelut sen perusteella kuka sopii asioita mutta peruu viime tinkaan, ei vastaa kutsuun juuta eikä jaata, sanoo tulevansa mutta ei tulekaan, sanoo että ei tule mutta ilmaantuu paikalle ja odottaa lautasta eteensä yms"

Eli ainoa oikea vaihtoehto on joko tietää saman tien että kyllä tai saman tien ei? Elämän on oltava kaikilla ennustettavaa ja tiedossa että milloin on töitä viikkoja etukäteen ja milloin on sairaana jne.

Mitäpä jos tekisit niin, että kutsut ketä kutsut, ja varaudut vain juuri ja juuri siihen että ihan kaikki tulee paikalle. Mutta oletuksena ja 80% varmaa on, että kaikki ei tule kuitenkaan, mutta yli puolet tulee silti.

Ja jos ei usein tule puoliakaan, niin sitten voit vetää johtopäätöksiä joko vieraista tai itsestäsi.

Mikä näissä ohjeissa on noin alapeukutuksen arvoisia?

Kannattaa sitten varautua että sosiaalielämä on pelkkää pettymystä ja kiukuttelua ja suuttumista ystäväpiiriin, jos ei minkäänlaista siimaa anneta ja joko tullaan paikalle tai itketään ja tullaan. Ihmisillä on oikeasti muutakin elämää kuin juuri teidän juhliin tuleminen. Voisiko ajatella että ystäviin suhtautuu rennosti, sillä tavalla että antaa muille tilaa, eikä syyllistämisen kautta pakota pönkittämään itsetuntoanne?

 

 

 

Tiiätkö, mullakin on muutakin elämää ja ikinä se muu elämä ei ole estänyt ilmoittamasta pääsenko ajankohta x paikalle vai en. Joskus se muu elämä on estänyt osallistumisen ja silloin olen ilmoittanut, että valitettavasti en nyt pääse paikalle/ko. ajankohta ei sovi. Onpa tullut yllättäviäkin esteitä, jolloin olen joutunut ilmoittamaan jopa samana päivänä, että nyt kävi näin, ei pääse. Mutta ikinä ei ole tarvinnut ystäviä jättää roikkumaan.

Näinhän ne ekstrovertit introvertteja aina uhkailevat. Yksin jäät mokoma mulkero. 

No elämä ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa. Joskus se koittaa yksinäisyys ekstrovertillekin ja siinä sitä sitten kiukutellaan, kun kukaan ei lähde minnekään. 

Ihan sama, mikä vertti on, niin mulkerot jäävät yksin. Ihmiset, jotka eivät kunnioita toisen aikaa ja vaivaa yhtään, jäävät yksin. Ihmiset, joita kiinnosta toisen tunteet, jäävät yksin. Ennen pitkää. Usein vain se toisten juhlia kissanristiäisiä pitävä jää nopeammin yksin.

Tosi hyvin kirjoitettu tuo, että voihan ne järjestävät alkaa ihan samalla tuulella käyviksi kuin vieraat. Ilmoitella aamupäivällä, että päätä alkoikin särkeä, en nyt jaksakaan juhlia pitää. Tai olla ilmoittamatta ollenkaan, kun vieraat saapuu, niin ovet on säpissä ja puhelimeen ei vastata.