Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde hankalan ihmisen kanssa
29.12.2025 |
Tuntuu että olen vähän hukassa siinä miten tulisi menetellä. Itse olen melko joustava ja tarpeen tullen mukautuvainenkin, mutta ilmoitan selkeästi myös tarpeistani tai tunteistani. Voisin kuvitella että kanssani on helppoa ja turvallista olla. Pystyn tsemppaamaan itseni paremmalle/siedettävälle tuulelle vaikka heräisin väärällä jalalla, ja voin olostani toista myös informoida. Seurustelukumppanissani on valtavasti hyviä puolia, mutta hän on myös hyvin hankala. Hänestä ei ota kunnolla selvää mitä hän haluaa tai edes millä tuulella hän on. En tykkäisi kaivella ja tentata, mutten myöskään olla se jonka mukaan aina mennään (hän siis saattaa ehdottaa jotain ja jälkikäteen selviää ettei oikeadti halunnut sitä). Tiedän että hän on vähän ailahteleva ja ehkä häpeilee sitä, eikä esim. siksi kerro aina mistä tuulee. Hän myös tekee monesti viime hetken peruutuksia selkeästi vain mielialansa takia. Mutta tämä epämääräisyys saa minut olemaan varpaillani, enkä koe oloani luottavaiseksi sillä tavalla henkisesti, että en voi luottaa että hän oikeasti haluaisi niitä asioita mitä teemme, enkä edes oikeastaan siihen mitä hän tuntee minua kohtaan. Alan olla aika poikki tähän. Onko kokemuksia, mitään keinoja pelastaa tätä, auttaa ymmärtämään tmv, vai kannattaako vain luovuttaa? Kun yritän puhua, hän vastaa kierrellen ja kaarrellen.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
Pelkää että tulee ero kun tunnustaa että ei oikeasti pidä kesäteatterista? Vai millaisia asioita pelkää sanoa ääneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olin silloin niin ihastunut ja hän näytti vielä hyviä puoliaan runsaasti, tarkoituksella oletan nyt. "
Ihan jokainen ihminen toimii näin, eli suhteen alussa näyttää parhaita puolia itsestään. Ja jokainen on vähän sokea kun on ihastunut. Täysin normaaleja asioita nämä siis.
Itse kahdessa pitkässä suhteessa olleena tunnistan aika paljon omia heikkouksiani, ja pyrin ne kyllä tuomaan ilmi uudelle kumppanille ihan siksikin että ei väkisin väännetä ja tuhlata aikaa vääränlaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
Mistä viestistä (numero) olet saanut käsityksen, että "täällä luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta."? En ole sellaista viestiä nähnyt....
Mutta vastapallo: mistä parisuhteessa ei sinun mielestäsi voi puhua?
No ainakin ihastumiset ulkopuolisiin kannattaa pitää omana tietonaan. Harva näitä haluaa kuulla. Samoin jotkin fantasiat, tai oudot tavat, minkä kertominen puolisolle ei edes ole olennaista. Oman tilan tarve johtaa useimmiten riitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
Mistä viestistä (numero) olet saanut käsityksen, että "täällä luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta."? En ole sellaista viestiä nähnyt....
Mutta vastapallo: mistä parisuhteessa ei sinun mielestäsi voi puhua?
No ainakin ihastumiset ulkopuolisiin kannattaa pitää omana tietonaan. Harva näitä haluaa kuulla. Samoin jotkin fantasiat, tai oudot tavat, minkä kertominen puolisolle ei edes ole olennaista. Oman tilan tarve johtaa useimmiten riitaan.
Ja aloittajan mies tekee oharit fantasian takia? Varmaan tässä ketjussa on kyse nyt ulospäin näkyvästä käytöksestä ilman selityksiä.
En ottaisi tätä henkilökohtaisesti, jos tekee samanlaisia ohareita äidilleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
Mistä viestistä (numero) olet saanut käsityksen, että "täällä luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta."? En ole sellaista viestiä nähnyt....
Mutta vastapallo: mistä parisuhteessa ei sinun mielestäsi voi puhua?
No ainakin ihastumiset ulkopuolisiin kannattaa pitää omana tietonaan. Harva näitä haluaa kuulla. Samoin jotkin fantasiat, tai oudot tavat, minkä kertominen puolisolle ei edes ole olennaista. Oman tilan tarve johtaa useimmiten riitaan.
Totta että aina ihastumisia ei kannata kertoa. Me kyllä ollaan niistäkin kerrottu, ainakin enimmät.
Mutta vika lause, tämä on kyllä yksi tyhmimmistä syistä riidellä. Toivoisi että ihmiset lukisivat psykologisia perusteita, silloin ei tarvitsisi tällaisista niin riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olin silloin niin ihastunut ja hän näytti vielä hyviä puoliaan runsaasti, tarkoituksella oletan nyt. "
Ihan jokainen ihminen toimii näin, eli suhteen alussa näyttää parhaita puolia itsestään. Ja jokainen on vähän sokea kun on ihastunut. Täysin normaaleja asioita nämä siis.
Itse kahdessa pitkässä suhteessa olleena tunnistan aika paljon omia heikkouksiani, ja pyrin ne kyllä tuomaan ilmi uudelle kumppanille ihan siksikin että ei väkisin väännetä ja tuhlata aikaa vääränlaisen ihmisen kanssa.
Kuulostat järkevältä ihmiseltä. Nyt olikin puhe siitä, kun ihastuu ja endorfiinihumussa ei ihan ole oma itsensä. Ehkä keski-ikäiset toimii keskimäärin eri tavalla kuin teinit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olin silloin niin ihastunut ja hän näytti vielä hyviä puoliaan runsaasti, tarkoituksella oletan nyt. "
Ihan jokainen ihminen toimii näin, eli suhteen alussa näyttää parhaita puolia itsestään. Ja jokainen on vähän sokea kun on ihastunut. Täysin normaaleja asioita nämä siis.
Itse kahdessa pitkässä suhteessa olleena tunnistan aika paljon omia heikkouksiani, ja pyrin ne kyllä tuomaan ilmi uudelle kumppanille ihan siksikin että ei väkisin väännetä ja tuhlata aikaa vääränlaisen ihmisen kanssa.
Kuulostat järkevältä ihmiseltä. Nyt olikin puhe siitä, kun ihastuu ja endorfiinihumussa ei ihan ole oma itsensä. Ehkä keski-ikäiset toimii keskimäärin eri tavalla kuin teinit?
Ei se keski-ikäisyys poissulje vahvaa ihastumista ja endorfiinihuuruja. Eikä em. tuntemukset poissulje rehellisyyttä.
"Ei se keski-ikäisyys poissulje vahvaa ihastumista ja endorfiinihuuruja. Eikä em. tuntemukset poissulje rehellisyyttä."
Ei toki poissulje.
Silti en usko, että ihan raatorehelliseksi alat heti sinäkään, vai? Tai onhan sekin yksi psykologinen taktiikka, katsoa lähteekö toinen pois jos on kauhein versio itsestään.
Eihän se epärehellisyyttä ole, jos on vähän vieraskorea alussa. Täysin normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat kuulla olevasi maailman kaunein prinsessa, jonka kanssa kumppanin elämä on pelkkää auvoa. Kumppanisi ei kuitenkaan rehtinä suomalaisena osaa valehdella.
Ei tuosta mitään tule. Rikot itsesi.
Rehtiä ei tuo ole nähnytkään, päinvastoin, kieroa touhua on ensin väittää (=valehdella) että joku asia on ok, ja sitten jälkikäteen riidellessä paljastaa ettei ollutkaan. Kyllä se nakertaa luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Älä jatka hankalan ihmisen kanssa, väsytät vain itsesi ja ajan myötä hukkaat lopulta. Itse olin liian pitkään hankalan ihmisen kanssa, joka oli hyvin ehdoton, ei ikinä sopeutunut ja joustanut missään, ei pystynyt keskustelemaan mistään vakavammasta tai isommasta asiasta... Yritin, sovittelin ja sopeuduin liian pitkään. Nyttemmin olemme eronneet onneksi.
Parisuhteessa voi joustaa jostain leffavalinnasta. Kun kyse on isoista asioista, näistä ei yleensä voi joustaa tai silloin oma hyvinvointi kärsii. Esimerkiksi lasta ei voi tehdä vain toisen mieliksi. Ihmisen täytyy jo tapailuvaiheessa löytää itselleen mahdollisimman sopiva kumppani.
Toki rakkaushuumassa nämä asiat monesti unohtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä näkyy, mitä tarkoittaa, että pariutuu eri tasolla olevan ihmisen kanssa. Kun toinen on tunneälykäs, tuntee itsensä ja ilmaisee itseään selkeästi ja toinen ei, niin pidemmän päälle se vaan ei toimi. Sama kuin olisi tandemp-pyörä, jossa toinen vaan polkee. Toinen polkee sitten kahden edestä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy, mitä tarkoittaa, että pariutuu eri tasolla olevan ihmisen kanssa. Kun toinen on tunneälykäs, tuntee itsensä ja ilmaisee itseään selkeästi ja toinen ei, niin pidemmän päälle se vaan ei toimi. Sama kuin olisi tandemp-pyörä, jossa toinen vaan polkee. Toinen polkee sitten kahden edestä.
Meinaatko että kaksi tunneälytöntä sopii yhteen? Kumpikaan ei ilmaise itseään niin onko sopuisampaa?
Itse ajattelen, että taitavampi voi auttaa, jos toinen on oppimiskykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlasin melkein koko parikymppiseni tällaiseen mieheen. Ystävänä on ollut myös yksi pahemman luokan valehteleva mielistelijä. Se voi mennä pahimmillaan aivan todella rumaksi parisuhteessa kun toinen valehtelee jopa aktiivisesti, ehdottaa ja suunnittelee mitä tehdään ja sitten saat yhtäkkiä huutoraivarit joku päivä miten olet "painostanut ja pakottanut" hänet jonnekin lomalle tai jopa koko suhteeseen?? Ja sitten vasta sekoaminen tapahtuukin kun lopulta kerrot että ero on ainoa vaihtoehto kun kerran "tuhoat hänen mielenterveytensä".
Olin oikeasti jo itsekin aivan sekaisin ja loppu kun sain suhteen viimein katki. Aivan kaikki mieheni työttömyydestä, ylipainosta ja hoitamattomista hampaista lähtien oli lopulta minun syytäni.
Hän joskus hyvänä hetkenä myönsi, ettei oikeasti edes itse usko syytöksiinsä, mutta syyttää minua koska vihaa itseään niin paljon eikä osaa muuttua. Yritin monta kertaa auttaa häntä ja saada hänet hakemaan apua. Turhaan.
Nykyään normaalissa suhteessa jo 5v 🙏
Vierailija kirjoitti:
"Ei se keski-ikäisyys poissulje vahvaa ihastumista ja endorfiinihuuruja. Eikä em. tuntemukset poissulje rehellisyyttä."
Ei toki poissulje.
Silti en usko, että ihan raatorehelliseksi alat heti sinäkään, vai? Tai onhan sekin yksi psykologinen taktiikka, katsoa lähteekö toinen pois jos on kauhein versio itsestään.
Eihän se epärehellisyyttä ole, jos on vähän vieraskorea alussa. Täysin normaalia.
Ei ole normaalia tehdä vieraskoreaa versiota itsestään. On normaalia omata käytöstavat ja olla rehellinen.
Mitä hyödyt vieraskoreudesta? Sarjasuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy, mitä tarkoittaa, että pariutuu eri tasolla olevan ihmisen kanssa. Kun toinen on tunneälykäs, tuntee itsensä ja ilmaisee itseään selkeästi ja toinen ei, niin pidemmän päälle se vaan ei toimi. Sama kuin olisi tandemp-pyörä, jossa toinen vaan polkee. Toinen polkee sitten kahden edestä.
Meinaatko että kaksi tunneälytöntä sopii yhteen? Kumpikaan ei ilmaise itseään niin onko sopuisampaa?
Itse ajattelen, että taitavampi voi auttaa, jos toinen on oppimiskykyinen.
Kyllä ne paremmin sopii yhteen kuin rääkötä sitä tunneälykästä. Tosin hän tunneälykkäänä valitsee tunneälykkään puolison. Niitä oppimishaluisia ihmisiä on prosentti.
Minä aloin jo suhteen alkumetreillä ahdistumaan, kun toinen suutahteli vähän väliä milloin mistäkin ja aloin pelkäämään että en enää kelpaa ja kohta loppuu suhde. Suhde ei saanut sitä kaikista turvallisimman oloista alkua vaikka varmasti omiakin traumoja oli taustalla. Sitäkään en käsittänyt kun itse halusin olla vain hyvä enkä koskaan suuttunut ja toinen käyttäytyi kuin olisi vihannut minua.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
En nyt yhtäkkiä ymmärrä, mikä olisi sellaista, mistä ei voi puhua. Melkein kaikesta voi, kunhan hiukan miettii, että miten. Mitä enemmän on näitä "tästä ei voi puhua"-asioita, sitä yksinäisemmäksi suhteessa jää.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin jo suhteen alkumetreillä ahdistumaan, kun toinen suutahteli vähän väliä milloin mistäkin ja aloin pelkäämään että en enää kelpaa ja kohta loppuu suhde. Suhde ei saanut sitä kaikista turvallisimman oloista alkua vaikka varmasti omiakin traumoja oli taustalla. Sitäkään en käsittänyt kun itse halusin olla vain hyvä enkä koskaan suuttunut ja toinen käyttäytyi kuin olisi vihannut minua.
Tässä on ihan oleellinen asia, mitä terapiassa hoidettaisiin. Toisen käytös ei johdu sinusta vaan hänen luonteestaan. Eikä kannata ikinä olla suhteessa siinä tilassa, että pelkää ettei kelpaa (jos siis ihan oikeasti pelkää) vaan ensisijaisesti keskittyy pitämään oman käytöksen normaalina ja selvittää, kelpaako toinen itsen kanssa toivotunlaiseen suhteeseen.
Ja jos joku käyttäytyy kuin vihaisi sinua, hän luultavasti vihaa sinua. YouTube on täynnä videoita "men who hate their wifes".
Alue: Aihe vapaa
Älä jatka hankalan ihmisen kanssa, väsytät vain itsesi ja ajan myötä hukkaat lopulta. Itse olin liian pitkään hankalan ihmisen kanssa, joka oli hyvin ehdoton, ei ikinä sopeutunut ja joustanut missään, ei pystynyt keskustelemaan mistään vakavammasta tai isommasta asiasta... Yritin, sovittelin ja sopeuduin liian pitkään. Nyttemmin olemme eronneet onneksi.