Kertokaa masennuksesta. Millaista se on, kun ei jaksa mitään?
Tuli mieleen tuosta tekstariketjusta. Siis onko se sitä, että pystyisi tekemään asioita jos jaksaisi yrittää? Vai sitä, ettei pysty vaikka kuinka yrittäisi? Otetaan nyt joku konkreettinen asia, kuten vaikka tavaran vieminen lattialta kaappiin. Mitä ihmisen mielessä liikkuu silloin, kun hän tiedostaa tavaran lojumisen, mutta ei jaksa siirtää sitä?
Entä mitä tapahtuisi, jos sen tavaran kuitenkin siirtäisi, vaikka viimeisillä voimillaan? Olisiko rutistuksen jälkeen entistä uupuneempi? Vai tuntisiko onnistumista, että sai kuin saikin siirrettyä tavaran?
Ihan ystävällisesti ja mielenkiinnosta kysyn.
Kommentit (16)
kaikki muut nostettavat tavarat ja tekemättömät ikkunanpesut, ja se on vaan niin liikaa, että mieluimmin on ajattelematta sitä yhtä tavaraakaan.
Miksi nostaisin tavaran, kun on tiskivuorikin? Miksi nostaisin tavaran, kun olo ei siitä parane? Miksi nostaisin nyt tavaran kun voin tehdä sen huomenna tai ensi vuonna? Tai kun joku muu nostaa sen kuitenkin?
Masentunut ihminen on ennen kaikkea välinpitämätön, mutta ei itsekkäässä mielessä. Asioilla vain ei ole merkitystä.
10
Noi tekemättömien töiden pelot tulee sitten vasta, kun voi jo paremmin.
Ne ovat nimittäin aivan eri asioita. Mulla on ollut molempia, onneksi (ehkä) masennusajoilta on mennyt muisti. Sen muistan, etten voinut poistua asunnostani kuin pimeällä. En voinut mennä ulos päivällä, sillä silloin kaikki ihmiset ois nähny, millainen paska olen. Tajusin hakea apua siinä vaiheessa, kun mietin, olisiko kaikille parempaa, jos en enää olisi olemassa. Ja onneksi sain sitä YTHS:stä. Nyt osaan jo antaa enemmän itselleni anteeksi. Ja lattialla olevat tavarat ei kiinnostaneet pätkän vertaa masentuneena, eikä kyllä nytkään. Paha olo oli niin suuri, että kaikki arkipäiväinen menetti merkityksen. Sen takia kai muistikin menee, kun mikään ei kiinnosta eikä millään ole mitään väliä.
lysähdin lattialle itkemään, jos jokin esine putosi lattialle. Vaikka kynä, joka ei olisi vaatinut sen kummempaa kuin ylös nostamisen. Se kuulostaa ihan uskomattomalta, jos sitä ei ole itse kokenut.
käteeni, poikani maksoi velkansa, itsellänkin tiukkaa, niin kerta kaikkiaan en todellakaan jaksanut sitä laittta edes kukkaroon, jätin johonkin lojumaan, onneksi löytyi myöhemmin, tämä siis esimerkki,
masentuneen ei kiinnosta tavalliset asiat eikä koe todellakaan mitään iloa mistään, fyysisestikkin on niin väsynyt, että hyvä jos jaksaa vessaan mennä
tiedostan kyllä asian mutta paiskaan oven äkkiä kiinni ja asia unohtuu taas hetkeksi. ajattelen että sitte myöhemmin. mulla pätee sanonta ..... älä tee sitä tänään minkä voit jättää huomennakin tekemättä HIH :)
Vierailija:
Entä mitä tapahtuisi, jos sen tavaran kuitenkin siirtäisi, vaikka viimeisillä voimillaan? Olisiko rutistuksen jälkeen entistä uupuneempi? Vai tuntisiko onnistumista, että sai kuin saikin siirrettyä tavaran?
Ihan ystävällisesti ja mielenkiinnosta kysyn.
sen tiedostaa, että pitäis jotain tehdä, mutta se vaan ahdistaa entistä enemmän, kun ei jaksa sitä tehdä
edes lintujen laulua en kuullut. en muista tuosta ajasta muuta kuin sen pimeyden ja ahdistuksen, tuntui että ei jaksa edes hengittää
Sellainen tunne oli että tästä en selviä hengissä. Ahdistus oli aivan kauhea. Se tuntui ihan fyysisenä kipuna rinnassa. Olisin voinut nukkua koko ajan. Mikään ei kiinnostanut. Masennus on kauhea tauti. Minulla oli siihen päälle vielä paniikkikohtauksia. Onneksi ne on jo taakse jäänyttä elämää.
Mä olen ollut myös masentunut ja täytyy sanoa että onnistumisen ilo oli aivan tuntematon käsite. Olo oli todella voimaton ja uupunut, voisi verrata että ihan kuin olisi ollut koko ajan 40 asteen kuumeessa. Kyllä sen lojuvan tavaran voisi sieltä maasta nostaa, mutta kyllä kuumeinenkin ihminen yleensä sen ohi kävelee. Ei ole voimia eikä välitä.
siirrettyä, olo ei siitä paranis. Ehkä lähinnnä ajattelisin " jaa no se on siirretty, ihan sama, ei kiinnosta"
Siinä ei välitä omasta tilastansa eikä siksi monikaan edes halua apua. Haluaa vaan olla omissa oloissaan, omassa mustassa maailmassaan. On todellakin sellainen olo että on todella sairas. Että jokin syö sisältäpäin.
kaapit yhtä sekaisin kuin pää.
tavara päätyisi toiseen kohtaan.
tai löytyisi aina toinen tavara ja se olisi yhtä kauan lattialla.
miksi vaivautua?
mutta mäkään en jaksa välillä nostaa...