Alkkisperheen lapsesta hyväosaiseksi
Taustana se perinteinen alkkisperheen ainut lapsi, 11-vuotiaasta hoidin molemmat vanhemmat, koirat, kodin. Isä ryyppäsi itsensä hengiltä viinan kanssa, äiti avuton reppana - nyt aikuisena ymmärrän, että ei ihan parhaimmilla älynlahjoilla siunattu.
Olen rakentanut tämän kaiken itse, ilman suhteita, ilman (vanhaa) rahaa, on lapset, perhe ja velaton asunto pääkaupunkiseudulla. Hyvä työ, pomo suuressa suomalaisessa pörssiyhtiössä juuri tarjosi ylennyksen isoksi johtajaksi. Olen toki iloinen. Tietysti.
Miksi minusta silti tuntuu huijarilta? Niin kuin en ansaitsisi tätä mitään ja olen vaan kusettanut itseni nykyiseen asemaan? Huoh
Onko muita olemassakaan samassa?
Kommentit (11)
Ei minusta tunnu huijarilta, toki usein erittäin epätodelliselta nousta niistä lähtökohdista, joista nousin. En ole koskaan ajatellut, että olisin rakentanut tätä itse vaan olen täysin tietoinen siitä, että kaikki saavutettu on monien asioiden summa, toki myös oman työn. Mutta se suurin työ tuli siitä, että sain hyvän terapeutin avulla pääni kasaan ja lisäksi tukea ja hoitoa toiseen sairauteeni. Olin siis erittäin onnekas saadessani ylipäänsä apua. Lisäksi minulla ei ole esimerkiksi oppimisvaikeuksia vaan olen normaaliälyinen.
Hyvä kysymys. Viime aikoina olen karvan liikaa lipittänyt punaviiniä. Hävettää. // ap
En ole ikinä käynyt terapiassa.
Äiti aikanaan takoi päähän, että kaikesta jää aina jälki. Olisi kyllä syytä köydä juttelenassa kaikki se häpeä, tuska ja alakulo läpi. Ystäviä en uskaltanut kotiin tuoda, koska isä ja viina. Ja nyt koen olevani jo liian vanha (40v.). Ollutta mikä ollutta.
Jaa. Eipä kukaannole ihan itse tehnyt kaikkea
Aika samanlainen lapsuus minullakin. Isä joi ja äiti oli muuten vain tyhmä, mitä en tietenkään silloin lapsena vielä nähnyt. Meillä oli useampi sisarus ja olin vanhin, joka huolehti kaikista. Johtuuko lapsuudesta, en tiedä, mutta jokin kasvatti suorittamaan ja yrittämään kovasti. En ole saanut terapiaa, vaikka varmasti olisi hyötyä. On ollut joskus nuorempana myös epätodellinen olo, etenkin opiskeluaikoina kun olin vasta muuttanut kotoa opiskelemaan. Muistan, että ensimmäisessä esimiespestissä oli huijariolo. Siitä on jo kymmenen vuotta. Hyvässä asemassa olen nykyään, eikä enää ole tuota huijarioloakaan.
Myös hyväosaisilla on alkoholismia. Se on vain helpompi piilottaa. Toim. huom.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Eipä kukaannole ihan itse tehnyt kaikkea
Ei, mutta jotkut ovat tehneet enemmän kuin toiset. Hyvä, ap! Onneksi olkoon!
Näin ystävän perheessä kun päivä alkoi tupakalla ja viinapullolla. Varallisuutta oli ja lapsilla hienot harrastukset. Hirveä arki ja yöllä remuttiin juopporemmin kanssa. Rai rai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Eipä kukaannole ihan itse tehnyt kaikkea
Ei, mutta jotkut ovat tehneet enemmän kuin toiset. Hyvä, ap! Onneksi olkoon!
En missään nimessä halua vähätellä aapeen saavutuksia, mutta alkkisperheen tausta ei itsessään kerro mitään. Kenellekään ei ole samanlaista taustaa, ei edes saman perheen lapsilla. Onko sellainen tehnyt enemmän, joka on onnistunut säilyttämään terveyden ja on pystynyt opiskelemaan, saanut töitä (vaatii aina myös tuuria) ja löytänyt puolison, mutta kittaa jouluna viinaa ja kantaa mukanaan lapsuuden haavoja vai onko lopulta sellainen tehnyt enemmän, joka on onnistunut saavuttamaan mielenrauhan ja mielen tasapainon, mutta vähemmän materiaa? Jos ei ole terapiaa tarvinnut, ei ole täysin pohjalla käynytkään.
Ymmärrän sinua, ap. Ja arvostan kyllä todella kun olet kaikesta huolimatta käyttänyt mahdollisuutesi. Minä kasvoin väheksyvässä ja huonossa ympäristössä ja siitä jäänyt itse-epäily on saanut minut myös perääntymään mahdollisuuksista tai yrittämään liian vähn. En ole uskonut itseeni silloin kun olisin saanut lainata uskoa muualta. Koska se mielikuva itsestä huonona ja turhana oli liian vahva. Toivon että opit iloitsemaan ja nauttimaan menestyksestäsi! Vaikka askel kerrallaan. On niin suuri voitto kasvaa itsensä mittaiseksi kun tausta ei arvosta ja tue.
Näytätkö alkkikselta?