50- ja 60-luvulla syntyneiden laihuusihanne

Vierailija kirjoitti:

Totta. Itse olen juuri kuuskytluvulla syntynyt. Tunnistan ajatuksen hyvin. Omassa nuoruudessa oli kolmekymmentä oppilasta koululuokassa, ja se yksi lihava poika, joka sai vapautuksen liikunnasta kun sillä oli astma. Muut oltiin tikkulaihoja. Itselläkin rippikouluiässä 28 tuuman beavers farkut. Intissä painoa tuli lisää kymmenen kiloa, mut silti olin ihan hoikkis.

 

Omalta osaltani kuuskytlukulaisena vahvistan tämän. Minusta ei löytynyt yli 20-vuotiaaksi asti tippaakaan näkyvää rasvaa.

Kohtuullinen määrä ravintoa ja minimimäärä herkkuja yhdistettynä kokoaikaisen puuhasteluun ulkona tämän takasivat. Ei sipsejä, ei limskaa( pieni pullo viikossa saunan jälkeen satunnaisesti), karkkeja kohtuullisesti ainoastaan karkkipäivänä, ei prosessoitua paskaruokaa jne...

Ja ne joita silloin kutsuttiin läskeiksi olisivat nykyisin normaaleja tai jopa hoikkia.

 

Entäs sitten 40-luvulla syntyneet! Sairasta!

Elät aivan eri todellisuudessa kuin minä.  Nuoruudessani opittiin hienotunteisuutta. Oletko lähtöisin perheestä joka ei ymmärtänyt käytöstapoja tai sivistystä?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tuossa ajassa oli? Siis luulisi silloin olleen muutakin mietittävää kuin ulkonäkö. Mun mummo ei vain voinut pitää turpaansa kiinni mun tai toistenkaan painosta.

 

Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä ettei nykyaika ole erityisen ulkonäkökeskeinen. Kiinassa on vieläkin elossa naisia joiden jalat on sidottu ja länsimaissakin tyttärille sanottiin ettet saa miestä jos olet ruma. 

Olisihan se mielenkiintoista mitä esim omilla vanhemmillani olisi kerrottavana terapeutin nojatuoleissa. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuoruudessa lihavia oli korkeintaan yksi luokalla, itse en muista kuin yhden koko yläkoulusta. En edes ymmärrä miten siihen aikaan voi olla lihava, epäilen että hänellä oli joku  sairaus., kuoli ainakin nuorena.

Ei ollut sipsejä, hampurilaisia, karkkeja sai lauantaisin tikkarin tai pienen hedelmä askin .  Turhia ei syöty, ruoka oli välttämätön paha.

Laihuus oli normaalia, ei sitä erityisesti korostettu. 

 

Elit tuollaisessa todeliisuudessa. Omassani oli 70-luvulla todella paljon leipomista ja herkkujen tekemistä sekä mummolassa että kotona. Kauppoihinkin alkoi tulla herkkuja ja karkkeja oli jos jonkinlaisia myynnissä. 

Meilläkin syötiin herkkuja. Äiti ja minä pidimme jäätelöstä, karkeista ja leivonnaisista. Mutta olimme silti hoikkia. Ruoathan eivät olleet siihen aikaan mitenkään erityisen herkullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisikohan sen ajan missi-ihanteista? Missikisat olivat silloin iso spektaakkeli ja niissä pärjättiin myös kansainvälisesti. Plus tuohon aikaan naisvartalon arvostelu oli ihan päivänvaloa kestävää ja sallittua.

Really? Voisikohan tämä tosiaan johtua eri ajan vaikutuksesta, ajan jolloin he ovat kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan?

Mitä sä mulle vittuilet, just tota tarkoitin 

Se luokan läski kuuluisi nyt luokan täysin normaalipainoisiin, ellei niihin hoikempiin. Mutta tikkulaihoihin verrattuna oli ns läski. 

Mun kaveri kuului tikkulaihoihin, kuten itsekin. Nyt hänen kaokki kolme alle 30-vuotiasta lastaan ovat n. 100-kiloisia. Tällaista ei silloin ollut. Naapurissamme on 4-lapsinen perhe, kaikki todella ylipainoisia. Ja se että kirjoitan tätä kertoo jo painokeskeisestä ajattelustani. Sitten vielä muka kauhistelemme ulkonäkökeskeistä nykymaailmaa. 

Minun 70-luvun alussa syntynyt työkaverini oli jotenkin aivan marinoitunut laihuus- ja laihdutusihanteissa. Se, että onnistuu laihduttamaan, oli suuri saavutus jota täytyy tavoitella. Tästä esimerkkinä mm tämä; minä olen aina ollut alipainoinen ja paino on sahannut edestakaisin lievän ja merkittävän alipainon välillä. Ja olen ihan näkyvästi hyvin hoikka. No kerranpa tämä työkaveri huomasi että minulla oli taas paino hiukan tippunut ja alkoi vuolaasti kehumaan kuinka olen onnistunut laihtumaan, hyvin tehty ja siitä se lähtee. Ja minä kun olen epätoivoisesti koettanut pitää kiinni vähäisistä kiloistani, ihan terveyden tähden :D hänelle se sairalloisuus oli siis ilmeisesti tavoiteltavaa

Oli niitä roteviakin missejä esim Satu Östring ja Leena Brusiin. Oli laihdutuspillereitä, kun tuli e-e-pillerit, niin tytöt alkoivat lihoa. Sitten vetelivät posket lommossa tupakkaa, että laihtuisivat.

Nykyinen lihavuus taasen johtuu siitä, kun syödään hormoneilla paisutettua lihaa esim kanaa ja broilereita.

En ole huomannut sellaista. 
T. 60-luvulla syntynyt

Ompa hassu aloitus, se on kyllä täyttä puppua.

On se silmiinpistävää miten nykynuoriso lihoo, etenkin murrosikää lähenevät pojat pulleita, ei 70-luvulla pidetty hyväksyttävänä, sitä naurettiin jos joku aikuinen ei piitannut kiloistaan, eikä lapsissa edes ollut.

Olen itse syntynyt 60-luvulla ja ei olisi ikinä tullut mieleen arvioida ketään painon perusteella. Jos olen itse kohtelias ja ystävällinen toisia kohtaan, niin toki odotan sitä myös muilta. Mutta tämä yhteiskunnan pahoinvointi mennyt todella oudoksi, että otetaan ketä tahansa syytteeseen ja kaikki heidän syytään? Miksi vain 60- ja 70-luvulla syntyneet aloittajan mielestä? Eikö tähän syyllisty jotkin ihmiset aina haukkumaan toisiaan, niin vanhat kuin nuoret. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Itse olen juuri kuuskytluvulla syntynyt. Tunnistan ajatuksen hyvin. Omassa nuoruudessa oli kolmekymmentä oppilasta koululuokassa, ja se yksi lihava poika, joka sai vapautuksen liikunnasta kun sillä oli astma. Muut oltiin tikkulaihoja. Itselläkin rippikouluiässä 28 tuuman beavers farkut. Intissä painoa tuli lisää kymmenen kiloa, mut silti olin ihan hoikkis.

 

 

Ja minä 50-luvun lopulla syntyneenä sain koulussa haukkuja koska olin laiha.Laihuutta ei ihannoitu kuten nyt.

Vähänpä tuo. Ikäisissä mitään ees normaalipainoisia on ja terveellisempääkin vanhana olla lievä ylipaino.

Ettet vaan omaa ahdistustasi  laita isoäitisi syyksi?   Missitkin oli normaalipainoisia heidän nuoruudessaan päinvastoin kuin nykyiset laiheliinit.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Itse olen juuri kuuskytluvulla syntynyt. Tunnistan ajatuksen hyvin. Omassa nuoruudessa oli kolmekymmentä oppilasta koululuokassa, ja se yksi lihava poika, joka sai vapautuksen liikunnasta kun sillä oli astma. Muut oltiin tikkulaihoja. Itselläkin rippikouluiässä 28 tuuman beavers farkut. Intissä painoa tuli lisää kymmenen kiloa, mut silti olin ihan hoikkis.

Jos olet 60-luvulla syntynyt kerrot nyt 80-luvusta 

Olen syntynyt 1965, löysin herkuttelun, kun vanhempani yllättäen erosivat. Olin yhdeksän, mielestäni kaikki oli hyvin, mutta äiti jätti isän ja meni naimisiin 20 vuotta itseään vanhemman kääkän kanssa, joka hylkäsi vaimonsa. Yök.

Olen kuunnellut ylipainoisena lukemattomia  läskikommentteja. 

Onneksi (?) olin kuolemassa syöpään, niin läskit sulivat, koska kaikki oli pahaa tai löyhkäsi hirveälle. 

En suosittele muille.