Lue keskustelun säännöt.
Tukehdun tähän yksinäisyyteen
26.12.2025 |
Asun pienellä paikkakunnalla. Olen yksinäinen kaikin tavoin. Miesystävän kanssa loppui suhde viitisen vuotta sitten. Omasta syystäni varmaan olen erakoitunut. Työtkin loppumassa kohta. Tunnen että sekoan tähän olotilaan. Mistä saan apua? Ei kukaan edes soita.
Kommentit (16)
Hakeudu harrastukseen esim nyt alkaa kansalaisopiston kursseja ym. Itse löysin ystävän frendien kautta. Sinne vain rohkeasti oma ilmoitus ja ota yhteyttä muihin. Itsekin vain päätin olla rohkea ja hyvin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Ei kai sitten mikään pidättele siellä pikku paikassa? Jos ensi vuonna muuttaisit isompiin ympyröihin?
En syyllistä, mutta miksi sinä et soita kenellekään? Kai sullakin on jotain ihmisiä puhelimesi yhteystiedoissa joille soittaa?
Yksin olen minäkin,asun kaupungissa jota vihaan ja parisuhde on huono.
Poikkeuksetta yksinäisyysketjujen aloittajat ihmettelevät miksi kukaan ei soita, miksi kukaan ei kutsu juhliin, miksi kukaan ei pyydä kahville.
Poikkeuksetta yksinäisyysketjuista puuttuu se, että aloittaja itse soittaisi, pyytäisi, ehdottaisi.
Tämä on toistuva kuvio, ja se toistuu samanlaisena ketju toisensa jälkeen. Jos haluaa muutosta, niin tämä kuvio pitäisi purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystävä, joka valitteli yksinäisyyttään.
Hän ei vuosien aikana ikinä laittanut viestiä ensin, saati soittanut. Jos minä soitin, hän saattoi olla vihamielinen. Jos ei ollut vihamielinen, niin passiivinen aina mykkäkouluun asti.
Aikani ymmärsin, mutta se ei tuonut ajan kanssa parempaa kommunikaatiota.
Yhteydenpito loppui siihen, kun vihamielisyys vain paheni. Silti hän edelleen valitti yksinäisyyttään. Valitettavasti koko vuosien mittainen kokemus oli sellainen, etten enää tunne empatiaa yksinäisyydestä valittavia kohtaan. Vaan uskon, että yksinäisyyteen on todennäköisesti hyvä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta syystä, toisten syystä vai elämäkö meni niin? Syillä ei ole väliä. Todella moni muukin on yksinäinen. Älä ainakaan häpeä yksinäisyyttäsi. Mielenterveystalo.fi:ssä on yksinäisyyden omahoito-ohjelma.
Itsekin olen yksinäinen. Osa läheisistä sukulaisista ja ystävistä on kuollut. Iso osa ystävistä elää tällä hetkellä kuormittavaa elämänvaihetta esim. omaishoitajana, joten seuraa en saa sieltä. Itsellä on tiettyjä sairauksia, jotka vaikuttavat liikuntakykyyni. Olen huomannut, että sekin vaikuttaa. En esim. voi lähteä kövelyseuraksi.
Tänä syksynä tein ihan päätöksen, että nyt taistelen tätä vastaan. Liityin Marttoihin ja pariin lukupiiriin, käyn seurakunnan tilaisuuksissa. Yritän joka viikko soittaa/viestittää jollekulle. Ihan jopa valitsen sellaisen kaupan kassan, jonka tiedän vaihtavan jokaisen asiakkaan kanssa pari sanaa.
Miten pitäisitkö kansantanhuista, tai lavatansseista? Onko kansalaisopistossa jotakin kurssia? Pidätkö lukemisesta? Itse huomasin, että lukupiirit helpottavat, koska niissä saa ( ei ole pakko) keskustella.
Ota diakoniin yhteyttä, ja pyydä häntä kartoittamaan kanssasi, että minne voit mennä ihmisten pariin. Monilla isommilla seurakunnille on myös yksinasuville omaa toimintaa. Tarkoituksena on viettää yhdessä aikaa, eikä niinkään käydä kristinasioita läpi.
Vierailija kirjoitti:
Poikkeuksetta yksinäisyysketjujen aloittajat ihmettelevät miksi kukaan ei soita, miksi kukaan ei kutsu juhliin, miksi kukaan ei pyydä kahville.
Poikkeuksetta yksinäisyysketjuista puuttuu se, että aloittaja itse soittaisi, pyytäisi, ehdottaisi.
Tämä on toistuva kuvio, ja se toistuu samanlaisena ketju toisensa jälkeen. Jos haluaa muutosta, niin tämä kuvio pitäisi purkaa.
Mistä sinä mitään tiedät,vedä vttu päähäs vtun juntti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En syyllistä, mutta miksi sinä et soita kenellekään? Kai sullakin on jotain ihmisiä puhelimesi yhteystiedoissa joille soittaa?
En oikein uskalla. Kaipaan jotain syvllisempää yhteyttä kuin ihmisiä vaikka harrastuksesta. En pysty kertomaan heille avoimesti olotilastani. Ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Intersektionaalinen ideologia ajaa meidät yksinäisyyteen. Kuka voi luottaa sortajaan ja kaikki on valtapeliä, vastakkainasettelua ja epätasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyllistä, mutta miksi sinä et soita kenellekään? Kai sullakin on jotain ihmisiä puhelimesi yhteystiedoissa joille soittaa?
En oikein uskalla. Kaipaan jotain syvllisempää yhteyttä kuin ihmisiä vaikka harrastuksesta. En pysty kertomaan heille avoimesti olotilastani. Ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Rohkeasti soita ja tutustu paremmin, muuten et ikinä pääse siihen tilanteeseen että ystävyys syvenee, sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyllistä, mutta miksi sinä et soita kenellekään? Kai sullakin on jotain ihmisiä puhelimesi yhteystiedoissa joille soittaa?
En oikein uskalla. Kaipaan jotain syvllisempää yhteyttä kuin ihmisiä vaikka harrastuksesta. En pysty kertomaan heille avoimesti olotilastani. Ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Olen se, joka kertoi tästä syksystä. Ymmärrän mitä ajat takaa. Itsekin haluaisin läheisiä ystäviä, joiden kanssa jakaa elämää. Ajattelen kuitenkin niin, että läheisiä ystäviä en saa, jollen ensin saa tuttavia ja sitä myötä kavereita. Ja minulla ainakin pahin terä yksinäisyyden tunteesta lähti pois, kun on jotain minne mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti:
Asun pienellä paikkakunnalla. Olen yksinäinen kaikin tavoin. Miesystävän kanssa loppui suhde viitisen vuotta sitten. Omasta syystäni varmaan olen erakoitunut. Työtkin loppumassa kohta. Tunnen että sekoan tähän olotilaan. Mistä saan apua? Ei kukaan edes soita.
Kriisipuhelimessa käydyt keskustelut lievittävät yksinäisyyttä
Kriisipuhelimessa käydään vuosittain tuhansia keskusteluja, joihin liittyy yksinäisyys. Erot ja vaikeudet lähisuhteissa lisäävät miesten yksinäisyyttä. Yli 51-vuotiaat naiset puhuvat enemmän yksinäisyydestä. Myös ihmissuhteessa voi tuntea yksinäisyyttä, jos kokee itsensä siinä erilaiseksi tai ulkopuoliseksi.
Kriisipuhelimeen soittava yksinäinen on usein sairastunut, jäänyt työttömäksi ja pudonnut sosiaalisten kontaktien ulkopuolelle. Osalle yksinäisyys on uusi tilanne läheisen kuoleman jälkeen. Arabian- ja englanninkielisissä puheluissa kuuluu se, miten rasistiset kokemukset lisäävät yksinäisyyden tunnetta.
Kriisipuhelin voi olla ainoa paikka, jossa purkaa tunteita. Kriisissä yksinäisyyden kokemusta syventää se, että tuntee olevansa maailmasta erillään. Puhelussa hyväksyvä, aito kuuntelu sekä kokemusten normalisointi lievittävät.
Pienessä paikassa se ehkä korostuu ja talvella viileää. Lemmikki? Luonto? Suku? Some? Messut? Uusia suunnitelmia..? Kaupungissa taas ongelmana kun väki pursuaa, muttei ole sopivaa kaikille.
Tuu mun torppaan avuksi ja seuraksi?