Sano yksi asia, joka lapsuudenkodissasi oli pielessä

Keskiluokan esittäminen, vaikka rahatilanne oli duunaria.

Vierailija kirjoitti:

Emme olleet tekemisissä kuin sukulaisten kanssa. Emme saaneet nähdä muunlaisia perheitä ollenkaan ja tästä jäi yksipuolinen kuva, millaisia perheitä ja perheiden sisäisiä dynamiikkoja on. Vasta aikuisena tajusin, että sisarsuhteeni oli aivan sairas! Että niitä elokuvissa näkyviä kaverillisia sisarsuhteita on oikeasti olemassa, eikä sellaista olisi tarvinnut yrittää esittää. Luulin aina, että kaikkien siskot ja veljet on ihan yhtä perseestä kuin omani ja siksi siedin sen kaiken.

Tajusin tämän itsekin vasta kakskymppisenä, kun huomasin kuinka veljeni lapset tukivat toisiaan, pitivät toistensa puolta ja tsemppasivat. Ihmettelin että mitä hittoa nuo esittää?!

Itse elin lapsuuteni sisarussuhteessa missä isosiskoni kiusasi, alisti, uhkaili, kiristi ja kaikin muin tavoin oli todella ikävä minulle. Elämäni paras päivä oli kun olin 13 vuotias ja sisko muutti kotoa pois.

Vanhempieni luusetialholismi. Ties luinka monta kertaa alle yläasteikäisenä raahasin jomman kumman sisälle kun oli sammunut pihalle, myös pakkasessa.

"Jostain syystä" lapseni eivät ole koskaan nähneet minua edes pienessä hönössä, vaikka ovat jo parikymppisiä.

Äiti. Karmee tapaus

Vierailija kirjoitti:

 sairas Narsistinen äiti. Tajuisn tämän vasta aikuisena. On se vieläkin elossa, mutta muuttunut vain pahemmaksi. Kaikki narsistisen ihmisen piirteet.

Sama.

Pielessä oli alkoholinkäytön epätasainen jakautumi

nen.

Äiti oli ei-koskaan-alkoholia ja elämä on muutenkin synkkää ja ikävää. Faija oli muuten samanlainen paitsi, että perjantaina avattiin kosapullo ja lauantaina kuunneltiin kalpeena hiljaa äidin motkotusta.

Olisivat avanneet yhdessä viinipullon perjantaina ja nauttineet hyvän päivällisen koko perheen kanssa. 

Talous. 

Kaikki oli pielessä, Mutta onneksi oi maailman ihanin äiti!

Kulissit.

 Aina se tärkein asia. Vanhemmille oli aina tärkeää, että oli enemmän kuin sukulaisilla ja isompaa kuin naapurissa. Kaikiesta piti kilpailla. Milloin oli komeimmat jouluvalot tai hienoin auto. Tajusin tuon jo pikkulapsena. Ei saanut puhua, että oikeesti menee huonommin, miltä näyttää. 

Nyt olen aikuinen ja sama meno jatkuu. Siis heillä. Itse en jaksa tuollaista typerää näytelmää ja muiden mielyttämistä. Huonosti menee mutta menkööt. 

Yksityisyyden puute.

Ollessani teini 90 luvulla, siskoni ja äitini avasivat kaikki kirjepostit mitä minulle tuli, jos käsiinsä saivat ja heidän mielestä siinä ei ollut mitään outoa.

Oli melkoisen epämieluisaa mm. siitä syystä kun harrastin kirjeenvaihtoa tuohon aikaan, kiva kuulla kun sisko kertoo mitä kirjekaverini on mulle kirjoittanut ....

Lestadiolaisuus, henkinen väkivalta helvetillä pelottelulla. Kaikki kiva oli syntiä. Värikäs vaatekin.

Vierailija kirjoitti:

Ihannoitiin " vanhojen hyvien aikojen " kurjuutta ja homeisen leivän syöjiä.

Samaa myös meillä. 

Yksikös vain ? Niitä oli monia. Äitikään ei enää asu siellä. Meillä oli mukamas aina pulaa rahasta. Mut isä osti usein uuden polkupyörän, taisi olla parin vuoden välein..........ja äitikin kävi mukamas kampaamossa usein................sekin oli valhetta.......tai kaupassa........ Mut silloin ennen katsottiin aina se Samu Sirkan joulutervehdys. Ja joulurauhan julistus. Viimeksi eilen katsoin ssjt ja jr julistus ke. Piiiitkäästääääää aikaa kumpikin........ainakin toi jälkimmäinen. Sitä en oo jaksanut katsoo moneen vuoteen, ku teksti on aina sama, ja siitä ei ole mitään hyötyä, se rikotaan aina ennemmin tai myöhemmin jossakin......jollakin tavalla.........ja se ikuinen aikuisten alkoholin käyttö.......kyllä sai ja saa edelleen hävetä !!! Kaikki alkoholi tulee nyt kieltää koko Suomessa kokonaan ! Ja mistään ei saa tilata mitään. Koskaan. 

Isä "rentoutui" dokaamalla jouluaatosta uuteen vuoteen

Meillä myös melko äärimmäistä uskonnollisuutta. Ei oikein itse osattu elää niin sitten naapureiden tms elämäniloa piti haukkua.  Lapsilta kielletty kaikki vaan perheenpää ite sai tehdä, mitä huvitti.

Tasa-arvo. Kaksi sisarusta ja minä olen se nuorin. Ja olin aina se hierarkian alimmainen. Sekä vanhempani, että sisarukseni kohtelivat ja kohtelevat edelleen alimmaisena ihmisenä. Nykyään Olen niin vähän tekemisissä, kuin ikinä vaan pystyy. Jouluna oli "pakko" mennä. Äiti on todella vaikea ja veemäinen ja kitisee puhelimessa, niin kauan että suostun menenmään. Ikinä en soita heille ja kysy kuulumisia enkä mitään. Voin mennä kyllä pakottamalla käymään, mutta paikalle menee vain pelkkä kuori. Ei kiinnosta nuo ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Mentaliteetti oli vähän sellainen että "turha yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu". joka jatkui siihen asti kun olin reilu 40v.

Ikäänkuin alistuttiin siihen vähäosaisen rooliin missä oltiin 

 

Kannattaako hakea sinne kouluun, et sinne kuitenkaan pääse, pitää olla tosi fiksu. (Pääsin)

Kannattaako hakea tonne töihin, et kuitenkaan pääse, sinne hakee miljoona muutakin. (Pääsin)

Kannattaako sitä kämppää myydä, jos siitä 250 tonnia pyydät niin ei kai kukaan maksa ku 200 ihan Max. (Myin ja sain korona-ajan huumassa huutokaupan jälkeen 285)

Ei kannata missään nimessä taloa rakennuttaa, ei siitä mitään tule ja budjettiin pitää varata +50% siitä mitä ajattelet. (Rakennutin, eikä budjettikaan venynyt kuin +4%).

Tämä maailmanlopun meininki ja alisuoriutuminen. Kallista, harvinaista, vaikeaa. Meillä kesti 30 vuotta päästä siitä täysin eroon. 

Monikin, mutta mainitaan nyt alkoholismi. Se on jättänyt syvimmät arvet.

Se että toisella vanhemmalla oli persoonallisuushäiriö ja toisella päihdeongelma. Turvaton olo koko lapsuuden, muutin omaan kotiin heti kuin mahdollista.

Tekopyhiä kokoomukselaisia jotka pitivät itseään " parempina ihmisina" joiden verorahat annettiin " laiskalle rupusakille, niille työttömille. "