Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaisitte nykypäivänä pojan?
Pojat, ei toki kaikki, mutta osa, tuntuvat olevan tässä ajassa vähän hukassa. Miten vauvafoorumin parviäly kasvattaisi tähän aikaan sopivan ja elämässä tulevaisuudessa menestyvän miehen aikuiseksi?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme poikaa, 5-7 vuotiaita.
Kasvatan heitä kurilla ja keskustelulla. Käytöstavat kunniaan ja niitä ihmisiä kunnioitetaan, jotka ansaitsevat kunnioituksen.
Asioista ja tunteista pitää puhua. Asiat käsitellään ensisijaisesti puhumalla. Jos perseilee, sillä on seuraukset.
M43"
Meillä muuten sama, mut kuria ei olla vielä tarvittu. Keskustelulla pääsee pitkälle. Ja keskustelu tarkoittaa molemmin puolista. Lapset voi laittaa miettimään ja pähkimään itse ratkaisuja. Tietty auton alle tai ohuelle jäälle ei mennä. Jos niissä tilanteissa ei uskota, voi ehkä kuriakin tarvita. Meillä ei vielä ole tarvittu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika pitää kasvattaa luottamaan itseensä ja kykyihinsä. Rohkeutta ja pelottomuutta. Ketään kumartelemattomaksi maailmanvalloittajaksi. Ja hänen täytyy ymmärtää, että oma paikka on ansaittava
Mutta jos lapsi on syntyjään maailmanvalloittaja, niin kasvatuksessa sitä ei tarvi enää tehdä. Jos vain vahvistaa niitä piirteitä lisää, voi kasvattaa aikamoisen piittaamattoman assholen.On sekin kasvatusvalinta, että antaa toisen kasvaa potentiaaliinsa eikä riko pojan itsetuntoa esimerkiksi nöyryyttämällä ja arvostelemalla niinkuin nykyinen feministinen kulttuuri tekee kouluissa'
Mitähän kaikkea sairasta jotkut luulee feminismin sisältävän? Usein haukutaan samaan syssyyn kaikki vassarit (joillekin nämäkin tarkoittavat samaa). Vasemmistolaisuuteen kuitenkin kuuluu empatia huonompiosaisia kohtaan (toisin kuin esim. perussuomalaisilla). Vähän ristiriitaisia väitteitä.
Hellyydellä ja rajoilla. Jälkimmäinen tarkoittaa myös tunnollisuusvaatimusta esim. läksyjen suhteen. En lähtisi eriytyisesti rajoittamaan mitään ns. poikien leluja enkä tyrkyttämään ns. tyttöjen. En siis yrittäisi tällä tavalla kasvatata mihinkään sukupuolineutraaliuteen tai -sokeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei puhu miten poika pitäisi kasvattaa hyväksi aviomieheksi.
Mieheksi joka osaa ilmaista tunteitaan, kantaa vastuunsa ja kohtelee vaimoaan kauniisti.
Herrasmieheksi - ei siis äidin pojaksi vaan miniän mieheksi.
Siinä vinkkiä poikien äidille. Voi kun olisi anoppi keskittynyt tähän eikä siihen että mitä hyötyä tästä pojasta tulee olemaan minulle ja miehelleni kun on vähän kuin meidän omaisuutta."
Mieheni kodissa aina sanoivat, et lasten tehtävä on auttaa vanhempiaan. Niimpä olivat sellaisia pikku apulaisia sit. Kun mieheni aikuistui ja muutti omilleen, hän vähäksi aikaa sulki vanhempansa kokonaan elämästään. Minun myötä tuli sit säännölliset tapaamiset ym. perinteet. Kun anoppini kiukustui minuun ( mm. lähetti haukkumakirjeen, kun en osoittanut heille riittävästi kiitollisuutta/siivonnut riittävästi ym.), mieheni kysyi, laittaako välit kokonaan poikki. No en siihen tietenkään suostunut, kun mielestäni oli tärkeää säilyttää välit jo lastenkin takia.
Meidän nyt aikuiset lapset ovat aina valmiita auttamaan kaikessa. Minun asia on olla siinä vartijana. Mutta kun esim. sairastuin syöpään, tekivät keskenään vuorot minua auttamaan hoitojen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on kaikki helpompaa, joten kannattaa vaan kasvattaa tyttönä. Pää menee toki sekaisin, mutta nykyään siitä on vain hyötyä kun yhteiskunta ja punavihreät selittävät päähän ja elättävät muiden rahoilla.
Ei lapsia kasvateta mitenkään eri tavalla sukupuolesta riippuen. Ei ainakaan normaalisti nykyaikana. Saavat olla kyllä tyttöjä ja poikia jos heistä siltä tuntuu, en nyt sitä tarkoita. Mutta että ei ole mitään eri tapaa kasvattaa eri sukupuolia.
Kyllä pojat ja tytöt pitää mielestäni kasvattaa hieman eri tavalla. Mielestäni poikalapsille kurin pitäminen on tärkeämpää kuin tytöille. On ihan ok vaatia pojilta koulun hoitamista kunnolla, sillä se ei yleensä luonnistu pojilta luonnostaan itseohjautuvasti. Auktoriteettejä teinipojat ei usein kunnioita yhtä paljon kuin tytöt. Tällöin pitä"
Riippuu täysin lapsen luonteesta. Minun poika oli niin ankara itseään kohtaan, että piti höllätä sitä ankaruutta. Hieno hänestä tuli. Tyttärelle piti laittaa vähän rajoja. Hieno tuli hänestäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseksi, joka kunnioittaa kaikkia muita ihmisiä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.
Vieraille ihmisille ei huudella julkisilla paikoilla oli syy mikä tahansa. Jos kaveri huutelee sille pitää voida uskaltaa sanoa ole hiljaa. Jos joku asia ihmetyttää siitä pitää voida sitten jutella kotona. Tässä ovat monet vanhemmat täysin hukassa ja lamaantuneita lampaita kun ei osata komentaa lapsia käyttäytymään ja kunnioittamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika pitää kasvattaa luottamaan itseensä ja kykyihinsä. Rohkeutta ja pelottomuutta. Ketään kumartelemattomaksi maailmanvalloittajaksi. Ja hänen täytyy ymmärtää, että oma paikka on ansaittava
Maailmanvalloittajaksi, ketään kumartelemattomaksi/ voi äly sentään!
Noin kasvatettu kloppi on ylimielinen, itsekeskeinen rääväsuu, jota ei edes kannata harkita aviomieheksi, tai lastensa isäksi. Karkuun vaan ja kauas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei puhu miten poika pitäisi kasvattaa hyväksi aviomieheksi.
Mieheksi joka osaa ilmaista tunteitaan, kantaa vastuunsa ja kohtelee vaimoaan kauniisti.
Herrasmieheksi - ei siis äidin pojaksi vaan miniän mieheksi.
Siinä vinkkiä poikien äidille. Voi kun olisi anoppi keskittynyt tähän eikä siihen että mitä hyötyä tästä pojasta tulee olemaan minulle ja miehelleni kun on vähän kuin meidän omaisuutta.
Minä ajattelisin, että poikani tulevat kuulumaan aikuisina itselleen, eivät minulle mutta eivät sen enempää miniöillekään.
Väärin, paitsi tietenkin jos jää vanhaksipojaksi, mitä väliä! Eikö avioparien kuulunut tulla ns. Yhdeksi lihaksi? Ja mitähän se pitää sisällään, ei ainakaan sitä, että ollaan minäminäminä ja näin voi liian helposti käydä jos tämä minä kuuluu vain itselleen!
Mieti nyt mami vähän, haluaisitko tyttärellesi sellaisen miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaisin siitä, että en ostaisi pelikonsolia
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikkein tärkein juttu pojan kasvattamisessa on isällä. Isän tulee "pelastaa" poika omalta äidiltään. Äidin tulee osoittaa pojalle että on ehdottomasti rakastettu ja isän tulee kertoa pojalle että niin muuten ovat sitten kaikki muutkin.
Isän tulee vetää poika äidin helmoista miesten maailmaan ja kaikella rakkaudella "kolhia" poika mieheksi.
Yh "perheiden" maailmassa pojista ei kasva miehiä kun ei ole ketään suojelemassa ja pelastamassa poikia omilta äideiltään.. Yh äiti on yksi pahimpia rikoksia poikaa kohtaan..
Sekä isäni että appiukkoni ovat yh-äidin kasvattamia. Molemmat ovat hienoja miehiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Yrittäisin opettaa pojan laittamaan rajoja tyttöjen vaatimuksille. Näyttää nimittäin aika raa'alta tuo kolmikymppisten seurusteluskene. Tytöt pompottaa miehiä miten huvittaa, ensin esim. kutsutaan poikaystävä käymään ja sitten aletaan tuskailla, miten oma tila pienenee, että tarvii sitä. Mennään puhelimelle. Ihan kummallista käytöstä.
Myös opettaisin pojalle, että rakkaussuhteessa draama ei ole välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunneälykkääksi. Opettaisin tunnistamaan ja sanoittamaan tunteita, opettaisin tekemään kotitöitä ja muitakin käytännön hommia. Kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, olemaan herrasmies ja kohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Tuon takia en ole kiinnostunut lihaksikkaista miehistä: sen ajan, jonka he olisivat voineet käyttää sivistääkseen itseään esim. lukemalla filosofiaa tms. he kuluttavat salilla rautaa nostellen. Ei vaan kiinnosta ulkokuori, vaan ajatusmaailma ja tunne-elämä. Jos tunne-elämä on siinä pisteessä, että haluaa tulla katsotuksi, ei kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme poikaa, 5-7 vuotiaita.
Kasvatan heitä kurilla ja keskustelulla. Käytöstavat kunniaan ja niitä ihmisiä kunnioitetaan, jotka ansaitsevat kunnioituksen.
Asioista ja tunteista pitää puhua. Asiat käsitellään ensisijaisesti puhumalla. Jos perseilee, sillä on seuraukset.
M43"
Meillä muuten sama, mut kuria ei olla vielä tarvittu. Keskustelulla pääsee pitkälle. Ja keskustelu tarkoittaa molemmin puolista. Lapset voi laittaa miettimään ja pähkimään itse ratkaisuja. Tietty auton alle tai ohuelle jäälle ei mennä. Jos niissä tilanteissa ei uskota, voi ehkä kuriakin tarvita. Meillä ei vielä ole tarvittu...
Vähän nyt vippaa, eli miten kartoitat sen, jotka ansaitsevat kunnioituksen? Katsotteko kenties ensin vaatetuksen, auton, talon, koulutuksen.?Ystäväni kasvatti niin, että kaikkia ihmisiä kohdellaan asiallisen tasavertaisesti ja ystävällisesti. Tulikin aika menestyviä aikuisia, joilla myös hienoja ystäviä eri sosiaaliluokista!!!
Oikeat käytöstavat ovat portti moneen
Meillä on kuviona ex ja nyx miehet ja minä kasvattamassa teinipoikaa. Se on sikäli hankalaa, että ex on myöntyväisyysmiehiä, ja nyx taas kokee olevansa niin sivuraiteella ettei hänen kannata edes alkaa yrittää mitään tehdä asialle, kun se voi vain pahentaa asioita. Joten jokainen nojaa siihen, että minä itse liian tiukoilla pitkään kituneena naisena kasvatan pojan. Kun valitsen taisteluani, äijät katselee muualle ja viheltelee. Saattavat jopa miettiä, että olenko vähän pahis. Kun sitten onnistun ja poika vaikuttaa tyytyväiseltä hävittyään, äijät taputtavat selkään. No, käy se näinkin. Itse asiassa poika olisi varmaan hunningolla jos olisin yhtään vähemmän sitkeä pirulainen. Ja uuden miehen tilanne olisi karmea, kun en itsekään ole jaksanut poikaa joka hetki katsella. Olemme kumpikin sitä mieltä, että poika on ollut ajamassa meitä puun ja kuoren väliin ja hänestä on ollut kasvamassa aika hemmoteltu ja ajattelematon ja omituisen vetelä ja tahdoton samaan aikaan, ja isäkin on alkanut ymmärtää tehneensä pojalle vahinkoa vinkatessaan jatkuvasti oikopoluista.
Hyvä mies hänestä varmaan tulee, mutta olisi voinut tulla aika onnetonkin. Olen toivottavasti pystynyt antamaan hänelle mallia, että sitkeydellä ja periksiantamattomuudella voi saada elämään paremmat raamit ja jonkinlaisen itsenäisyydentunteen, vaikkei se kaikin osin onnistuisikaan. Ja että toisia ihmisiä on opittava haastamaankin eikä aina vain mennä karkuun. Haastaminen on välittämistä.
Anna sille bensaa ja tulitikkuja pistä sitten rappukäytävään
Sellaiseksi joka ei ota sellaista puolisoa joka lukee vauvapalstaa. Pahimpia kyynisiä ihmisiä ja laiskoja
Miksi?