Ystävä vastaa kertoessani ongelmastani "onneksi mulla ei ole tuollaista"

Hän ei halunnut kuulla sinun turhanpäiväisestä ongelmastasi.

Mulla oli teininä samanlainen ystävä. Kun kerroin jotain ikävää tapahtuneen, hän aina tokaisi, että "Aatteleppa mikä olisi ollut vielä pahempaa? No jos se olisi tapahtunut MINULLE!" (itseään tarkoittaen)

Peilaa kaikkea aina itseensä. Onko muutenkin sellainen minäminä-tyyppi? 

Mulla oli todella itsekeskeinen kaveri. Olimme kerran patikoimassa. Ajoimme paikkaan mun autolla. Hänellä ei ole ajokorttia. Matkan varrella kohdattiin kyykäärme. Hän sanoi kauhistuneena, että mitä jos käärme purisi minua, niin miten hän pääsisi sitten pois sieltä? 

Pian entinen ystävä koska miksi hyväksyt moisen käytöksen. Valitse parempaa seuraa.

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

Ketä tuollaiset kiinnostaa. Ei ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

No mitä tuollaiseen voi vastata? Ehkä sun kannattaisi liittyä johonkin dementoituneiden ikäihmisten omaisten tukiryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

No mitä tuollaiseen voi vastata? Ehkä sun kannattaisi liittyä johonkin dementoituneiden ikäihmisten omaisten tukiryhmään.

Ei ketään kiinnosta tuollaiset. Ihan perus juttuja niin mitä noita vatvoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

Ja hait vertaistukea ystävältä, jolla otsikosta päätellen ei ole omakohtaista kokemusta muistisairaasta läheisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

 

Ja hait vertaistukea ystävältä, jolla otsikosta päätellen ei ole omakohtaista kokemusta muistisairaasta läheisestä?

Kyllä on, mutta tämä muistisairas on kuollut jo. Ap

Ei hän mikään ystävä ole.  Itsekeskeinen kylmätunteinen tuttavuus.  Ystävyys perustuu vuorovaikutukseen.  Kumpikin voi antaa ja saada ystävyyden kautta myötätuntoa.  Pelkkä kuutelukin riittää useimmiten.  

Idiootti vastaa noin. Epäempaattinen ja itsekäs tyyppi, en olisi tuollaisen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Idiootti vastaa noin. Epäempaattinen ja itsekäs tyyppi, en olisi tuollaisen ystävä.

Ei sekään ole kauhean empaattista, että aloittaja haluaa ystävänsä rypevän menneisyyden ikävissä jutuissa.

Minä vastaan tuollaisiin aina, että voi voi. En neuvo, koska sitähän ei toivota, en kerro omaa kokemusta, en kauhistele, kunhan osoitan, että kuultu on ja mietin, miten tuosta pääsisi eroon.

En ole koskaan ymmärtänyt omasta elämästään ja valinnoistaan valittavia. Itse tehty päätökset, miksi kavereille kertomaan tyhmyydestään?

Minullakin miespuolinen kaveri reagoi usein vain, että onneksi hänellä ei ole tuollaisia ongelmia. Avauduin lapsiperhearjen hankaluudesta, mutta sen sijaan että olisi empaattisesti sanonut ymmärtävänsä, töksäytti että onneksi hänellä ei tuollaisia ongelmia ole kun ei ole lapsia onneksi hankkinut.

Ja sitten vielä ihmetteli, miksi en ollut enkä tule olemaan romanttisessa mielessä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Peilaa kaikkea aina itseensä. Onko muutenkin sellainen minäminä-tyyppi? 

 

Mulla oli todella itsekeskeinen kaveri. Olimme kerran patikoimassa. Ajoimme paikkaan mun autolla. Hänellä ei ole ajokorttia. Matkan varrella kohdattiin kyykäärme. Hän sanoi kauhistuneena, että mitä jos käärme purisi minua, niin miten hän pääsisi sitten pois sieltä? 

Niin, oikeasti hänen olisi pitänyt sanoa, että "jos sua puree käärme, niin miten sä saat sun auton täältä pois, kun mä soitan veljen mua hakemaan".

No, jos sulla on joku ihan kauhea ongelma ja valitat siitä, niin onneksi ystävälläsi ei samanlaista ongelmaa ole. Voiko myötätuntoaan sinun kauheata kohtaloasi kohtaan enää paremmin sanoa. Kauheaa on 

Vierailija kirjoitti:

Minullakin miespuolinen kaveri reagoi usein vain, että onneksi hänellä ei ole tuollaisia ongelmia. Avauduin lapsiperhearjen hankaluudesta, mutta sen sijaan että olisi empaattisesti sanonut ymmärtävänsä, töksäytti että onneksi hänellä ei tuollaisia ongelmia ole kun ei ole lapsia onneksi hankkinut.

 

Ja sitten vielä ihmetteli, miksi en ollut enkä tule olemaan romanttisessa mielessä kiinnostunut.

Hei haloo miksi avaudut lapsiperhearjen ongelmista lapsettomalle miehelle? :D

Mun mielestä noihin pitää mennä mukaan: kauhistella, taivastella, vähän itkeä toisen puolesta. Muutenhan ei ole tosiystävä.