Ystävä vastaa kertoessani ongelmastani "onneksi mulla ei ole tuollaista"

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin vakavasti ja avauduin asiasta ystävälleni, joka totesi siihen, että hänelläkin on tuo sama sairaus. En olisi todellakaan halunnut kuulla hänen tarinaansa vaan olisin halunnut kertoa omista tuntemuksistani vaikean sairauden edessä. Ei paljon ilahduta sellainen ystävä, joka heti kääntää puheenaiheen itseensä. Tällainen on kyllä aika yleistä. 

Sinä haluat kertoa omista tuntemuksistasi, mutta et salli samaa ystävällesi?

Olen jo oppinut, että joidenkin kanssa pitää maalata seinille sellaiset kauhukuvat, ettei paremmasta tietoa. Ystävä valittaa pahaa oloaan ja kauhistelen hänelle heti syövän ja ryhdyn kyselemään millaisen arkun hän haluaa ja miten mahtaa käydä lastensa, meneeköhän mies piankin uuteen suhteeseen. Ei se mahavaiva ole mikään pikkujuttu, vähintään tulee avanne, kunhan soitat ensin lääkärille.

Jos haluat draamaa, täältä sitä löytyy. Neuvoja, ratkaisuja tai normaalis keskusteluahan ei tarvita, toisella on menossa valituskausi ja sitä pitää sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töykeä ystävä, enkä usko että näillä muutamalla vastaajallakaan mitään oikeita ystäviä on.. 

Ystävät voivat tehdä muutakin, kuin velloa draamassa.

 

 

Oikea ystävä piristää päivän, eikä vello jatkuvasti jossain murheessa 

Tuosta tilanteesta kun ap:n kaveri yrittäisi vääntää tilannetta piristävää vitsiä, niin ap varmaan valittelisi, kun kaveri ei ota mitään tosissaan.

Jos se ystävä vaan on saanut tarpeekseen, eikä jaksa enää yhtään toimia sun maksuttomana terapeuttina. Oletko huomannut, että olisit aikaisemminkin käyttänyt häntä omien purkauksiesi ja pahan olosi likasankona. Koska viimeksi kysyit ystävältäsi, mitä hänelle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, fakta lienee että moni tässäkin ketjussa olisi itse ekana juossut uppoavassa titanicissa veneeseen kun vaihtoehtona on järkyttävä hukkumiskuolema hyisessä vedessä.

 

Tietenkin. Mitä pahaa siinä on? Ei ne muutkaan täällä lapsia tee, muiden asioita hoida, ystäviä kuuntele ym ym. pelkästä yleisestä altruismista ja maailmaasyleilevästä luonteesta, vaan koska itsekin saavat siitä jotain.

Miksi sitten yläpeukutatte aloitusviestiä jos sellainen itsekkyys on aivan normaalia eikä siinä ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin vakavasti ja avauduin asiasta ystävälleni, joka totesi siihen, että hänelläkin on tuo sama sairaus. En olisi todellakaan halunnut kuulla hänen tarinaansa vaan olisin halunnut kertoa omista tuntemuksistani vaikean sairauden edessä. Ei paljon ilahduta sellainen ystävä, joka heti kääntää puheenaiheen itseensä. Tällainen on kyllä aika yleistä. 

Sinä haluat kertoa omista tuntemuksistasi, mutta et salli samaa ystävällesi?

Narsistit Ry näkee narsismia kaikissa muissa vai miten se olikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

 

Ja hait vertaistukea ystävältä, jolla otsikosta päätellen ei ole omakohtaista kokemusta muistisairaasta läheisestä?

Niin ihmiset tekee. Multakin haetaan myötätuntoa, jos lasta kiusataan koulussa.Ei mulla oo lapsia eikä nuo jutut oo kovin kiinnostavia, mutta ystävyyteen kuuluu, että kaverin murheita kuunnellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töykeä ystävä, enkä usko että näillä muutamalla vastaajallakaan mitään oikeita ystäviä on.. 

Ystävät voivat tehdä muutakin, kuin velloa draamassa.

 

 

Oikea ystävä piristää päivän, eikä vello jatkuvasti jossain murheessa 

 

Ei aina onnistu, saat paskaa niskaan kun yrität piristää ja tsempata. Kun siinä draamassa nimenomaan pitää velloa. Olet vain ymmärtämätön jos yrität löytää jotain hyvää tai toivoa parempaa. Lisäksi kenenkään muun asioista ei keskustella kuin muutamalla sanalla koska ne eivät ole oikeita ongelmia. Kun mikään ei riitä, eikä omaa osuutta asioihin nähdä ollenkaan.

Millä tavoin piristät ja tsemppaat?

Tämä on ehkä omituisin ketju, jota olen hetkeen lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

No oliko se ainoa asia, mitä hän sanoi? Ja sitten vaihtoi puheenaihetta?

Mulle tulee mieleen, että joku voi sanoa noin myös tarkoittaessaan, että "tuo on varmasti kamalaa, en edes pysty kuvittelemaan ja onneksi ei ole sattunut kohdalle tms." Ei välttämättä ole tarkoittanut sivuuttaa sinun tunnettasi, vaan ikäänkuin ääneen etsiskelee sitä oikeaa tapaa suhtautua itselleen vieraaseen asiaan.

Erittäin hyvin sanottu tuo "etsiskelee sitä oikeaa tapaa...".

Tavallisilla ihmisillä ei yleensä ole kovin hyviä valmiuksia toimia terapeuttina. Varsinkin jos kyse on itselle uudesta/vieraasta asiasta.

Ihmiset tarvitsisivat miettimisaikaa, mutta normaalissa keskustelussa aikaa on n. sekunti, sitten pitäisi muka sanoa jotain valtavan viisasta.

Terapeutit pystyvät siksi, koska he ovat harjoitelleet, ja heillä on valmiina iso fraasikirjasto päässään.

Jos aikoo kertoa jotain ikävämpää stuffia ystäville, niin asioita voisi yrittää kertoa pienemmissä paloissa (jos mahdollista), ei vyöryttämällä. Ja kannattaisi varautua jo etukäteen siihen, että se eka vastaus/reaktio ei ole läheskään täydellinen.