Ystävä vastaa kertoessani ongelmastani "onneksi mulla ei ole tuollaista"

Joillain sitä vaan riittää ongelmia niin loputtomasti, että ei niitä jaksa hullukaan kuunnella. Hä, jos hänen kommenttinsa sai sut havahtumaan.

Töykeä ystävä, enkä usko että näillä muutamalla vastaajallakaan mitään oikeita ystäviä on.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

Pyydät vertaistukea ihmiseltä, jolla ei samanlaisia ongelmia ole?  Ymmärrätkö edes mitä vertaistuki tarkoittaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

 

Pyydät vertaistukea ihmiseltä, jolla ei samanlaisia ongelmia ole?  Ymmärrätkö edes mitä vertaistuki tarkoittaa 

Ja ei ketään kiinnosta tuollaiset ongelmat. Vanhemmat alkaa sairastaa tietyllä ikää ja se kuuluu elämään ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

 

Ja hait vertaistukea ystävältä, jolla otsikosta päätellen ei ole omakohtaista kokemusta muistisairaasta läheisestä?

 

Kyllä on, mutta tämä muistisairas on kuollut jo. Ap

Tuohan tekee vastauksen ymmärrettäväksi. Ystävä tietää, millaista muistisairaan kanssa olisi ja siksi sanoo, että onneksi hänellä ei ole noin. Miksi pitää loukkaantua tuosta eikä voi jatkaa keskustelua eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

Ketä tuollaiset kiinnostaa. Ei ketään.

ystävää. ei välttämättä asia sinänsä kiinnosta mutta oikea ystävä kuuntelee toisen murheita eikä ainakaan vähättele/mitätöi/käännä niitä itseensä vaikka ei osaisi lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

Hyvin outo tapa vinkata moista ja hyvin erikoiseen johtopäätökseen itse päädyit ap:n aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

No oliko se ainoa asia, mitä hän sanoi? Ja sitten vaihtoi puheenaihetta?

Mulle tulee mieleen, että joku voi sanoa noin myös tarkoittaessaan, että "tuo on varmasti kamalaa, en edes pysty kuvittelemaan ja onneksi ei ole sattunut kohdalle tms." Ei välttämättä ole tarkoittanut sivuuttaa sinun tunnettasi, vaan ikäänkuin ääneen etsiskelee sitä oikeaa tapaa suhtautua itselleen vieraaseen asiaan.

Tarjoatkos ystävälle koskaan mitään muuta, kuin ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Töykeä ystävä, enkä usko että näillä muutamalla vastaajallakaan mitään oikeita ystäviä on.. 

Ystävät voivat tehdä muutakin, kuin velloa draamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin miespuolinen kaveri reagoi usein vain, että onneksi hänellä ei ole tuollaisia ongelmia. Avauduin lapsiperhearjen hankaluudesta, mutta sen sijaan että olisi empaattisesti sanonut ymmärtävänsä, töksäytti että onneksi hänellä ei tuollaisia ongelmia ole kun ei ole lapsia onneksi hankkinut.

 

Ja sitten vielä ihmetteli, miksi en ollut enkä tule olemaan romanttisessa mielessä kiinnostunut.

Hei haloo miksi avaudut lapsiperhearjen ongelmista lapsettomalle miehelle? :D

Miten vajaaälyisiä ihmisiä nykyään on ettei osata myötäelää ystävän ongelmissa? Vaikka ei ymmärtäisi kyseisistä ongelmista yhtään mitään niin aina voi todeta, että "voi kamala/karsea, toivottavasti asiat muuttuvat paremmiksi" joka toimii lähes kaikkeen. Aina voi myös sanoa, että ei osaa auttaa, mutta voi kuunnella. Ihmiset yleensä haluavat tulla huomioiduiksi. 

Joillain ihmisillä ei ikinä ole mikään asia hyvin. Jos laitat vaikka kuvan lapsen töherryksestä, niin vastaus on aina jotain surua ja valitusta, vähintään selkä on ihan paskana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töykeä ystävä, enkä usko että näillä muutamalla vastaajallakaan mitään oikeita ystäviä on.. 

Ystävät voivat tehdä muutakin, kuin velloa draamassa.

Oikea ystävä piristää päivän, eikä vello jatkuvasti jossain murheessa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

 

Ja hait vertaistukea ystävältä, jolla otsikosta päätellen ei ole omakohtaista kokemusta muistisairaasta läheisestä?

 

Kyllä on, mutta tämä muistisairas on kuollut jo. Ap

Ehkä hänen teki oikeasti mieli sanoa, että no, nyt sinäkin tiedät mitä se omalla kohdalla tuntuu. 

Joskus työpaikalla kerroin vaikeavammaisen lapseni aiheuttamista haasteista. Yksi työkaverini sanoi, että hänestä ei olisi vammaisen lapsen äidiksi. Vastasin, että olen samaa mieltä, ei olisikaan. Tyyppi suuttui.

No, fakta lienee että moni tässäkin ketjussa olisi itse ekana juossut uppoavassa titanicissa veneeseen kun vaihtoehtona on järkyttävä hukkumiskuolema hyisessä vedessä.

Miksi ystäväsi ei saa olla rehellinen? Hän on oikeasti sitä mieltä, että hänen asiansa ovat hyvin, kun hänellä ei ole tuollaista.

Jos et halua tosiystäviä, niin kerro se kavereillesi eli sinulle pitää valehdella, jotta olet tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin miespuolinen kaveri reagoi usein vain, että onneksi hänellä ei ole tuollaisia ongelmia. Avauduin lapsiperhearjen hankaluudesta, mutta sen sijaan että olisi empaattisesti sanonut ymmärtävänsä, töksäytti että onneksi hänellä ei tuollaisia ongelmia ole kun ei ole lapsia onneksi hankkinut.

 

Ja sitten vielä ihmetteli, miksi en ollut enkä tule olemaan romanttisessa mielessä kiinnostunut.

Hei haloo miksi avaudut lapsiperhearjen ongelmista lapsettomalle miehelle? :D

Koska ollaan oltu 10 vuotta läheisiä ystäviä, jotka puhuu ongelmistaan toisilleen? Samalla lailla puhun kuin muillekin ystäville, jos kysyvät miten menee.

Olisi varmaan pitänyt tarkentaa, että kyseessä todella pitkäaikainen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

No, fakta lienee että moni tässäkin ketjussa olisi itse ekana juossut uppoavassa titanicissa veneeseen kun vaihtoehtona on järkyttävä hukkumiskuolema hyisessä vedessä.

Tietenkin. Mitä pahaa siinä on? Ei ne muutkaan täällä lapsia tee, muiden asioita hoida, ystäviä kuuntele ym ym. pelkästä yleisestä altruismista ja maailmaasyleilevästä luonteesta, vaan koska itsekin saavat siitä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että ongelmasi oli oman toimintasi tulosta ja ystävä vinkkasi, että eri tavalla voisi toimia.

 

Kerroin dementoituneen isäni edesottamuksista ja olisin kaivannut hieman vertaistukea. Ap

Mä kerroin ystävälleni, hieman apeana, että äidilläni on muistisairaus. Luulin, että voitaisiin hetki keskustella siitä, mutta hän silmin nähden ilahtui asiasta ja sanoi vaan että ai jaa ja alkoi iloisena jutella muita asioita. Hän oli koko tapaamisemme ajan huomattavasti iloisempi kuin ennen kuin kerroin äidistäni. Ihmiset on vaan näköjään kummallisia.