Lue keskustelun säännöt.
Soittaisitko itse hätänumeroon näiden oireiden kanssa?
25.12.2025 |
Muutama kuukausi takaperin sattui eräänä päivänä tosi outo , lopulta ohimenevä kohtaus. Pari tuntia aiemmin alkoi jäätävä päänsärky joka melkein sai itkemään vaikka en vähästä hätkähdä yleensä ( minulla on todettu migreeni aiemmin, tämä ei tuntunut ollenkaan siltä sillä migreenit yleensä minulla siedettäviä , minimaalinen särky mutta enemmänkin auraoireet pääroolissa joten migreeni sillä hetkellä tuntunut loogiselta.) särky oli viiltävää ja rupesi ihan pelottamaan että mitä tämä on. haukoin happea, minun oli tosi vaikea hengittää ja saada ilmaa. En nyt haukkonut henkeä mutta ilma kulki vaivalloisesti keuhkoihin. Sitten alkoi jäätävä huimaus ja viiltävä rintakipu.
Todellakin tuntui etten saa henkeä.
soitettuani 112 sieltä sanottiin ettei tämä ole mikään 112-asia, ja kuulostaa että saat ihan hyvin ilmaa.
Olisitteko itse soittaneet hätänumeroon tuossa tilanteessa?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En soittaisi. Minä en enää koskaan soita minkäänlaisen oireen takia hätänumeroon. Siellä sanotaan hengenahdistuksesta kärsivällekin, että ota panadolia ja odottele pari kuukautta, kyllä se siitä. Nilkkamurtumankaan takia eivät lähettäneet ambulanssia, sanoivat että jos hoitoa haluat, tule taksilla.
Nilkanmurtumaan taksi riittää, ambulanssilla viedään kyllä kun siihen on aihetta. Hengenahdistus lienee sinun ahdistushäiriöstä johtuvaa, syö mielialalääkkeet.
Naapurini (sairaanhoitaja) soitti mulle ambulanssin kun multa lähti äkillisesti näkö ja oli klassiset sydänkohtauksen oireet.
Ok, lanssi tuli, siinä tutkittiin ja hutkittiin. Kun lääkkeistä kysyivät, sanoin että käytän masennuslääkkeitä, niin diagnoosi tuli heti.
"Sulla on paniikkikohtaus, kiitos ja hei hei."
Vierailija kirjoitti:
Olisit seurannut tilannettasi, varannut lääkärin tai mennyt päivystykseen, kuten normaaliälyiset olisivat tehneet.
mistä päättelet etten olisi normaaliälyinen? Tuo tilanne tuntui hätätilanteelta kun henki hädin tuskin kulkee, huimaa , rintaa puristaa ja päähän koskee kuin sahattaisi irti. Asun yksin, ei kauheasti tullut siinä tilanteessa mieleen selata bussiaikatauluja tai miettiä että pärjäänkö yksin jos soittaisin taksin päivystykseen. Nimenomaan se tuntui itselle hätätilanteelta. Mutta kiva kun sieltä ylempää huutelet kuinka olen vajaaälyinen tämån perusteella.
hakeutuisin lääkäriin tai ehkä jopa päivystykseen, mutta en häkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Jos on rintakipua niin silloin soita 112.
Niinhän tuossa kerrottiin että niin tehtiin
Meilläpäin on terveysneuvontanumero (eri asia kuin päivystyksen numero), sinne pääsee läpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin soittanut päivystykseen, mutta kivuissani en varmaan olisi pystynyt hakemaan numeroa joten hätänumeroon todennäköisemmin siis.
Joo aika hölmöä jos ei tuollaisesta saisi apua soittaa. Hieno terveydenhoito meillä. Tulee oikein turvallinen olo
Vierailija kirjoitti:
En soittaisi. Minä en enää koskaan soita minkäänlaisen oireen takia hätänumeroon. Siellä sanotaan hengenahdistuksesta kärsivällekin, että ota panadolia ja odottele pari kuukautta, kyllä se siitä. Nilkkamurtumankaan takia eivät lähettäneet ambulanssia, sanoivat että jos hoitoa haluat, tule taksilla.
Näin on! Tämän takia olen itsekin käynyt kaikki EA-kurssit ja opetellut kuinka parantaa mahdollisimman paljon vaivoja ja oireita kotioloissa. Suomen terveydenhoitoon ei enää voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriö?
Ehdottaisitko samaa miehelle, jolla on samat oireet? Naisten sydänkohtaus oirehtii moninaisilla tavoilla, ja esim juuri noin kuin ap kuvaa.
Ei hätäsoitto ole tarkoitettu vain 100% varmoille hätätapauksille, vaan myös niihin joissa hätä saattaa olla vakava. Tähtäämällä nollaan "vääriin hälytyksiin" jää suuri osa vakavista tilanteista hoitamatta, joka on pahempi kuin muutama turhaan tutkittu. Parempi tutkia 10 ja pelastaa 2, kuin tutkia 1 ja menettää 1.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oli hätänumero asia, ja on todella karmeaa etteivät lähettäneet apua. Oireet sopivat sekä sydän- että aivoperäiseen infarktiin. Ja saattoivat niitä ollakin, monella on pienempiä kohtauksia ennen suurta hengen vievää. Pystytkö menemään jälkikäteen tutkimuksiin, jotain viitteitä aiemmista kohtauksista löytää kyllä jälkikäteenkin tutkimalla?
soitin kyllä päivystykseen myöhemmin ja seuraavana päivänä omaan terveyskeskukseen ja kerroin tästä. Molemmissa tahoissa oltiin sitä mieltä että se oli näköjään ohimenevää ja kun se kerran meni ohi niin paras seurata omaa vointia. Se jäi sitten silleensä. Mutta tosiaan, mistä olisi itse voinut tietää tuossa tilanteessa että mistä kyse niin soitin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriö?
Ehdottaisitko samaa miehelle, jolla on samat oireet? Naisten sydänkohtaus oirehtii moninaisilla tavoilla, ja esim juuri noin kuin ap kuvaa.
Ei hätäsoitto ole tarkoitettu vain 100% varmoille hätätapauksille, vaan myös niihin joissa hätä saattaa olla vakava. Tähtäämällä nollaan "vääriin hälytyksiin" jää suuri osa vakavista tilanteista hoitamatta, joka on pahempi kuin muutama turhaan tutkittu. Parempi tutkia 10 ja pelastaa 2, kuin tutkia 1 ja menettää 1.
Tietenkin.
N
Ap, onko sinulla traumoja? Vaikea elämäntilanne? Jos on, tuo saattoi olla hermoston resetointia.
Kun itse sain kohtauksen, avasin chat GPT :n. Sieltä sain heti ohjeet, mitä tarkastella ja tarkemmat kysymykset oireista ja tulkinnan siitä, mistä on kyse ja missä kohtaa pitää soittaa häkeen. Ilman tekoälyä, olisi ollut todella pelottava kohtaus. Kädet ja jalat menivät "olemattomiksi". Makuulla pystyin kyllä käyttämään puhelinta. Huulet menivät turraksi ja paksun oloiseksi. Hengitys oli pakottavaa. Syke hakkasi. Ja jälkikäteen tolkuton voimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit seurannut tilannettasi, varannut lääkärin tai mennyt päivystykseen, kuten normaaliälyiset olisivat tehneet.
Piti vaan päästä haukkumaan haukkumisen ilosta?
Vierailija kirjoitti:
Tällaista oli jo vuosia sitten niin minkälaista se on nykyään
Tapahtuu tätä Suomessakin.
Kolme kertaa olen yli 40 vuotisen elämäni aikana soittanut häkeen.
Joka kerta kun olen 112 soittanut, on vastaanotto ollut todella töykeää, vähättelevää ja syyllistävää.
Ajelin autolla psykiatrisen mielisairaalan ohi yksi aamu töihin mennessä, siellä kadulla hortoili sairaalapukuinen sekavan oloinen mies joka yritti tunkeutua ohi ajaviin autoihin.
Soitin 112 ja kerroin tilanteen.
Vastasivat että
"Mikset pysäyttänyt ja kysynyt mikä on hätänä, ei meidän kannata sinne ketään lähettää kun ei se siellä ole enää kun joku sinne saadaan".
Toinen kerta oli kun parkkipaikalla autooni mennessä kuulin kuinka viereisessä autossa kaksi miestä istuivat ikkunat auki ja soittivat ihan selvästi huijauspuhelua jollekin. Toinen esitti pankkivirkailijaa vuokrapakussa ja toinen näppäili läppäriä. Kummallakin oli toki toimistopuvut päällä, silkkitakit Mersun logolla, slipoverit ja mustat suorat housut. Ilmeisesti joku Nordean mobiili konttori kyseessä.
Soitin 112 ja kerroin tilanteen.
Vastasivat että "mahdollinen rikos ja vahinko on sitten puhelimeen vastaajan asia, ei sinne ketään kannata näillä tiedoilla lähettää".
Kolmas kerta oli uudenvuoden aattoyö, pakkasta reilu 20.
Naapuritaloyhtiön parvekkeella oli ulvonut koiranpentu tuntikaupalla pakkasessa, kämppä oli pimeä ollut koko illan.
Soitin 112 ja kerroin tilanteen.
Vastasivat että "mikset mene ovelle koputtamaan?" Sanoin etten ole yhtiön asukas eikä mulla ole avainta vieraiden talon rappuun. Vastasivat siihen että "no mitenkä poliisitkaan sinne sitten pääsisivät? Jos siellä olisi ihmisvauva, asia olisi eri mutta koiria ei tulla pelastamaan".
Nykyään en enää soita häkeen...
Vierailija kirjoitti:
hakeutuisin lääkäriin tai ehkä jopa päivystykseen, mutta en häkeen.
Ja päivystyksessä saat ekana moitteet siitä että mikset ole soittanut etukäteen?
Ei sinnekään pääse nykyään ilman puhelinajanvarausta, ainakaan luvn alueella.
Vierailija kirjoitti:
hakeutuisin lääkäriin tai ehkä jopa päivystykseen, mutta en häkeen.
Jos susta tuntuu että nyt lähtee henki, niin mitä se lääkäri aika ensi kuulle asiaan auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En soittaisi. Minä en enää koskaan soita minkäänlaisen oireen takia hätänumeroon. Siellä sanotaan hengenahdistuksesta kärsivällekin, että ota panadolia ja odottele pari kuukautta, kyllä se siitä. Nilkkamurtumankaan takia eivät lähettäneet ambulanssia, sanoivat että jos hoitoa haluat, tule taksilla.
Näin on! Tämän takia olen itsekin käynyt kaikki EA-kurssit ja opetellut kuinka parantaa mahdollisimman paljon vaivoja ja oireita kotioloissa. Suomen terveydenhoitoon ei enää voi luottaa.
Mitä nuo kyseiset taidot ovat?
Olen käynyt EA kurssin kymmeniä kertoja, mutta ei siellä ole kertaakaan opetettu vaivoja parantamaan, vaan toimimaan niin että selviät avun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin soittanut päivystykseen, mutta kivuissani en varmaan olisi pystynyt hakemaan numeroa joten hätänumeroon todennäköisemmin siis.
Joo aika hölmöä jos ei tuollaisesta saisi apua soittaa. Hieno terveydenhoito meillä. Tulee oikein turvallinen olo
Itse jouduin soittamaan kerran omaiselle ambulanssin kun oli selviä sydänkohtauksen oireita ja onneksi silloin kaikki sujui mallikkaasti ja ottivat tilanteen vakavasti. Olivat paikalla jo kolmessa minuutissa kun olivat lähellä. Huomasin miten olin kiitollinen että se meni niin. Että kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Sillon tajusin että yleisellä tasolla aika pahasti asiat kun kerran tuo tuntui niin harvinaiselta. Pitäisi olla itsestäänselvyys että sitä apua saadaan.
Tällaista oli jo vuosia sitten niin minkälaista se on nykyään