Oletko koskaan käynyt ruokajaossa tai muussa sellaisessa?
Minkälainen oli tilanteesi silloin, kun tähän tilanteeseen jouduit?
Kommentit (12)
Minäkään en muuten ole, kerran olen hakenut tukia 90-luvun laman aikaan, silloin noin 2kk sain työttömyyskorvausta, mutta muuten olen ollut opiskelija tai töissä
En mutta aion jatkossa kyllä mennä koska sinne saakin mennä vaikka olisi vain yksinäinen eikä niinkään vähävarainen. Miksi mä jatkossa maksaisin kaikesta kun voin saada jotain ilmaiseksikin?
Olen käynyt. Hain jauhoja, ryynejä ja leipää. Leivoin niistä ja keitin puuroa.
Vain leipää jakavassa jonossa 1990-luvulla, kun olin 2.5 kk työttömänä ja korvaukset viipyivät. Rahaa ei vaan ollut. Kaapissa oli teetä ja sokeria, jonosta sai patonkia ja ruislimpun puolikkaita... Jako oli 2 x vkossa ja liikaa ei tietenkään saanut eli 2 patonkia ja puolikas leipä.
Työsuhteen päätyttyä en saanut palkkatodistusta, joten en saanut myöskään ansiosidonnaista. Toimeentulotukea hakiessa S-bonuskortin maksettu jäsenbonus näkyi osinkotulona, joten jouduin tekemään selvityksen selvitystä joka paikkaan. Rahat oli totaalisen loppu, joten sosiaalihuolto ohjasi minut seurakuntasisaren luo josta sain jonkinlaisen apupaketin ja pakastetun pikkukinkun. Lisäksi sosiaalihuolto kustansi reseptilääkkeet, joten hain apteekista tuubitolkulla kosteusvoidetta joita jakelin joululahjaksi lähimmäisilleni.
Töitä kyllä hain koko ajan, mutta aina sitä työtä ei vaan saa.
En kehtaa eikä kehtaa moni muukaan täällä pohjanmaalla! Vain pummit hakee ruoka-avusta! Aikuinen mies saa hävetä jos ruokakassin käy hakemassa!
Kävin kirkon ruoka-alussa Sannan hallituksen aikana vaikka silloin ei luonnollisesti ollut köyhiä. Silloinhan kaikilla oli kaikki hyvin. Onneksi mies sai töitä nopeasti sairaudesta paranemisen jälkeen eikä tarvittu enää apua.
Vierailija kirjoitti:
En mutta aion jatkossa kyllä mennä koska sinne saakin mennä vaikka olisi vain yksinäinen eikä niinkään vähävarainen. Miksi mä jatkossa maksaisin kaikesta kun voin saada jotain ilmaiseksikin?
Ja tässä todellinen syy sille, miksi avustuksia ei riittänyt Hurstin jonossa kaikille. Suomalaisten ongelma ei ole köyhyys, vaan ahneus.
En ole käynyt mutta nähnyt paljon noita jonoja. Ruoka on syötävää mutta vanhaa. Ollaan koettu köyhyyttä ja kyllä se on vakava ja nälkäinen paikka vaikka päihteitä ei käyttäisi eikä tupakoisi. Varmaan köyhyys pitää itse kokea että pystyy ymmärtämään. Täällä paljon ylimielisiä ihmisiä. No elämä kasvattaa.
Olen ollut töissä jakamassa avustuksia. On nähty myös huijareita, esim. yhteen aikaan tultiin hakemaan avustuksia lapsen kanssa. Se sama lapsiparka oli aika monen hakijan "lapsena", vaihtoi vanhempaa parkkipaikalla. Mutta eihän siinä mitään. Ruokakassin sai.
En todellakaan, mieluummin menen jojoon, kuin leipäjonoon. Aina on ruuat ostettu ansioilla, ei tukirahoilla.
En ole. Käyn töissä ettei tarvitse käydä ruokajonoissa.