Kaupallinen joulu
Olin tuossa jo itsekin heräilemässä rauhalliseen jouluaattoaamuumme, kun puoli- ja puolitoistavuotiaat lapseni tulivat luokseni itkuntuhruisin silmin.
"Mikä hätänä, lapseni?", kysyin huolestuneena.
Puolivuotias katsoi vanhempaa veljeään totisena, sitten minua ja lausui: "Oi rakas äitimme, nythän on jouluaatto, ilon ja hyvän tahdon juhlan alku, jota vietämme myös uskonnolisista syistä, jotka teologisesta kontekstistaan huolimatta tukevat edellämainitsemiani joulun peruspilareita. Siis on kyseessä myös vapahtajamme syntymäjuhla, vaikka kalenterissa luonnollisesti päivämäärä ei sovikaan tapahtumiin."
Nyökkäsin hyväksyvästi ja kuopukseni veli jatkoi: "Kävimme veljeni kanssa yön pimeinä tunteina vakavaa diskurssia siitä, kuinka korporaatiot ja maallisen omaisuuden painoarvo on kasvanut ylettömän suureksi siihen nähden, mistä loppujenlopuksi on kyse. Jos lahjoissa on jotain merkittävää, se luonnollisesti on niiden antaminen ja nähdä ilo toisten silmissä. Tärkeintä on kuitenkin olla yhdessä läheisten kanssa. Nykyinen viitekehyksestä olennaisesti puuttuu tämä. Se teki meidät kovin surullisiksi."
Kaappasin poikani syleilyyn ja lohdutin heitä, kunnes joulumieli oli taas palannut.
Ihania lapsia minulla!
Kommentit (6)
Hieno tarina, ja tosi. Ainakin haluan näin jouluna uskoa niin.
Mun lapsi osas kirjottaakin jo kolme kuukautta vanhana.
Meidän luokkatietoisten lapset on tohtoritasoa jo lapsena, näinhän se menee sivistyksen keskellä.
Ensimäistä kommenttia lukuunottamatta katkeraa tilitystä. Onnea aloittajalle varhaiskypsistä.
Hyvä joulusaarna. Täällä on ollut pahempia
Jättäisin tuommoiset vässykät lahjatta ja huomiotta.