Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ollut niin suurta rakkautta, että se ei kuole luultavasti koskaan?
23.12.2025 |
Joulun aikaan olen yhteydessä ex-puolisoini. Toivotetaan viesteillä hyvät joulut, joinakin vuosina ollaan lyhyesti soiteltu.
Rakastan häntä ikuisesti, aina vaan. Hän oli se elämäni suurin rakkaus. Tavattiin, kun olin 16 v.. seurusteltiin kiihkeästi pari vuotta, sitten asuttiin yhdessä pari vuotta. Hän halusi erota, kun suhde oli juuri täyttänyt 5 vuotta. Ero johtui siitä, että hän rakastui. Se olikin mielenkiintoista, koska ennakoin sen tapahtuvan jo useampi kuukausi aiemmin, en vain tiennyt, kuka se toinen nainen oli. Näin sen käytöksestä, olinhan nähnyt hänet ihastuneena ennenkin, siis silloin kun me tapasimme.
Erosta on yli 20 vuotta, mutta silti hän on se elämäni rakkaus. En pysty olemaan paljon tekemisissä, koska vanhat tunteet voimistuvat. Neutraaleja jutteluaiheita nykyisin lapset, työpaikat, luetut kirjat, lähisukulaisten kuulumiset. En tarkoita, että usein olisimme yhteydessä, usein vain joulun aikoihin. Onko sinulla tällaista suurta rakkautta, joka ylittää kaikki muut? Jota rakastat elämäsi loppuun saakka?
Kommentit (39)
Olen ollut 15vuotta aviomieheni kanssa ja rakastan häntä edelleen valtavasti ja hänkin minua. Pidän häntä myös edelleen todella haluttavana. On tosi vaikeaa kuvitella, että ikinä erottaisi. Edes vauvavuodet ei tuntuneet hankalilta. Uskon rakastavani häntä aina näin paljon ja koen, että myös hän on yhtä rakastunut minuun.
Nuoruuden exiin en ollut koskaan tällä tavoin rakastunut, eivätkä hekään varmaan minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä, oma puoliso. Yhdessä ollessamme lähekkäin saamme rauhan <3
Vierailija kirjoitti:
Olen elökkeellä ja vieläkin muistelen nuoruuden suurta rakkautta. Hänen veli laittoi meidän välit poikki valheilla. Hautaan vien mukanani surun.
Minulle kävi hyvin samantyyppinen juttu, tragedia. Valheilla sai ulkopuolinen ihminen välit poikki. Minä en kaikista valheista edes tiennyt. Siihen liittyi mm. sellainen valhe, että olen maannut vieraiden miesten kanssa, tullut raskaaksi ja tein abortin. Mikään näistä ei ollut totta. Sain kyllä keskenmenon, mutta se oli suuren rakkauteni lapsi, enkä ollut kenenkään muun kanssa koko sinä aikana kun oltiin yhdessä. Kerroin tietysti keskenmenosta seurustelukumppanille, joka alkoi pian sen jälkeen käyttäytyä hyvin oudosti. Vasta vuosia myöhemmin sain tietää, että meidän suhteen ulkopuolinen henkilö oli sanonut, ettei kyse ollut keskenmenosta vaan abortista ja hän tietää, kuka oli oikea isä. Tämä ulkopuolinen henkilö on epävakaa, mikä on myöhemmin selvinnyt myös exälleni. On olemassa diagnoosit ja saanut psykiatrista hoitoa, harhainen ja epävakaa persoonallisuus hänellä.
En ole pystynyt samalla tavalla rakastumaan enää kehenkään. Se oli puhdasta rakkautta, luottamusta, intohimoa. Eikä tämä ole mikään oma haavekuvani, vaan se ihminen oli minulle oikea.
On ja sen kohde oli Liisa! sellaista intohimoa en ole kokonut ennen enkä jälkeen.
MM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, elämää kohtaan. Noin suuren energian keskittäminen yhteen ihmiseen on fiksaatio, ei rakkautta.
Ei ole minkäänlaista rakkautta, ei suurta eikä pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessani syöpään kuollutta poikaystävääni, jonka kanssa olin kihloissa. Vuosikymmeniä jo aikaa, mutta suru ja muisto rakkaudesta ovat ikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen edelleen unia ala-asteaikaisesta ihastuksestani. Unissa törmäämme milloin missäkin ja hän on salaa kaivannut minua kaikki vuodet. Oikeasti en tiedä yhtään, missä hän menee ja mitä hänelle kuuluu. Lapsena olimme vain ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mutten oo koskaan kertonut asiasta kovin paljoa kellekään vaan haudannut ne tunteet syvälle sisälleni jossa ne elää ja voi hyvin. Ikuisesti aivan varmasti. Ainoat tunteeni joista kyyneleet nousee hetkessä silmiin kun muuten oon melko viilipytty. Jos antaisin itseni itkeä voisin nytkin itkeä tunnin, vaikka vuosikymmenien takaisista jutuista kyse. Ei laimene muttei itkukaan tunnu huonolta. Se on vain syvää. Positiivista.
Ex-mies lienee ainoa jolla jonkinlainen käsitys on aiheesta kun hieman kerroin muinoin ja pitkässä suhteessa oppii lukemaan toista niin hyvin että tajusi sen ihan pienistä näkymättömistä asioista miten syviä ne tunteet on vaikka yritin peittää. Kuulemma näkee usein musta unia että istun yksin pimeässä tuijottamassa tyhjyyteen. Mitä teenkin.
En oo surullinen koska oon ymmärtänyt kaiken tarkoituksen. Kova ikävä vaan.
Ei ole. Kaikki suhteet päättyneet ihan syystä. Uskon jonkilaiseen kohtaloon, jos ihmiset on toisilleen tarkoitettu niin ne myös tulevat olemaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on varmaa ikuisesti mun vuorosanat....
Kyllä on. Olemme olleet yhdeessä jo 53 vuotta ja yhä rakkautta riittää , molemmilla <3 <3
Kun jätetään lapseni ja perheeni laskuista pois, niin suurin rakkauteni on ensirakkaus. Minusta rakkaus lapsiin ja vanhempiini jne on erilaista kuin intohimoinen rakkaus seurustelukumppaniin. Lapsiaan rakastaa loputtomiin eikä minkäänlaisten vaikeuksien kohdatessa edes ajattele, että eroan heistä. Ensirakkauden ja sen päättymisen jälkeen en ole koskaan rakastunut, vaikka useamman lapsen äiti olenkin. Elämän voi näköjään näinkin elää.
Vierailija kirjoitti:
Juu, minä itse.
:) .... Sorruin black-jutskaan ja ostin Oura-ringin - kihlasin kätöseni :)))
Asiasta: kyllä, se rakkaus exään ei (näköjään) häviä koskaan. Luonto ei anna periksi soittaa hänelle; toivoisin että hän soittaisi minulle. Unohdin välillä hänet kokonaan, tuli pakkomuutto lapsuudenkotiin, perintöasuntoon, pengoin kaapit, et mitäs romua mulle on vuosien aikana kertynyt, mitä heitän pois. Näin ne hänestä ottamani valokuvat, paikat muistin, mutta vuodenaikaa en. Mietin, et ei ole nyt aikaa muistella, kaikki joutava kama roskikseen. Jos sitten jokupäivä "kossupullon kanssa" katson niitä. ... Ei ihan hyvä ajatus, ollut se.
....
En kylläkään koe olevani mikään "uniikki lh", muille on sattunut samanlaista .... Esim. isälle tuli joulukortti, hänen avopuolison kuoleman jälkeen. Tuumattiin yhdessä, että keneltä L-etunimiseltä se voisi olla, kun paikkakunnalla ei ollut ketään isän tuntemaa ja postileimankin mukaan toiselta puolelta maata. ... Jäi epäselväksi koko kortti.
Rakkaus menneisyydessä on jonka muistan koko elämäni. Mutta en enää rakasta kyseistä ihmistä. Omaa lasta rakastan varmasti myös koko elämän mutta se rakkaus on aivan erilainen kuin ex-puolisoa kohtaan (menneisyydessä).
Kyllä on yhden miehen kanssa ja tiedän että se kestää läpi elämän. Olen yli 4 vuotta ajatellut häntä päivittäin.