Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ollut niin suurta rakkautta, että se ei kuole luultavasti koskaan?
23.12.2025 |
Joulun aikaan olen yhteydessä ex-puolisoini. Toivotetaan viesteillä hyvät joulut, joinakin vuosina ollaan lyhyesti soiteltu.
Rakastan häntä ikuisesti, aina vaan. Hän oli se elämäni suurin rakkaus. Tavattiin, kun olin 16 v.. seurusteltiin kiihkeästi pari vuotta, sitten asuttiin yhdessä pari vuotta. Hän halusi erota, kun suhde oli juuri täyttänyt 5 vuotta. Ero johtui siitä, että hän rakastui. Se olikin mielenkiintoista, koska ennakoin sen tapahtuvan jo useampi kuukausi aiemmin, en vain tiennyt, kuka se toinen nainen oli. Näin sen käytöksestä, olinhan nähnyt hänet ihastuneena ennenkin, siis silloin kun me tapasimme.
Erosta on yli 20 vuotta, mutta silti hän on se elämäni rakkaus. En pysty olemaan paljon tekemisissä, koska vanhat tunteet voimistuvat. Neutraaleja jutteluaiheita nykyisin lapset, työpaikat, luetut kirjat, lähisukulaisten kuulumiset. En tarkoita, että usein olisimme yhteydessä, usein vain joulun aikoihin. Onko sinulla tällaista suurta rakkautta, joka ylittää kaikki muut? Jota rakastat elämäsi loppuun saakka?
Kommentit (25)
Oli yksi joka oli päivittäin mielessä mutta nykyään ei enää. Kyllä ne lähtee kun aika kuluu ja hormonitasapaino heikkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta ihan terveeltä, jos jää jumiin nuoruuden suhteeseen, josta toinen vielä lähti rakastuttuaan uuteen ihmiseen. Kuulostaa enemmän pakkomielteenomaiselta mielenhäiriöltä kuin rakkaudelta. Ja varsinkin, jos itselläkin on jo uusi suhde lapsia, ja SILTI haikailee jotain nuoruuden suhdetta - vaikuttaa enemmän siltä, että on luonut mielessään jonkun haavekuvan, fantasiahahmon, siitä nuoruuden rakastetusta, ja tuo on sitten jotain masokistista eskapismia.
On, ex-aviomieheni. Oltiin naimisissa 15 vuotta, erosta on 10 vuotta. En koskaan tule löytämään ketään, jota voisin rakastaa yhtä paljon kuin häntä aikanaan rakastin.
On, ensimmäinen ja ainoani. Yhdessä nyt 35 vuotta ja yhdessä tulemme olemaan aina.
Kaikki. En ole koskaan hepposin eväin lähtenyt suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiin lapsiini. Ja kuolee toki sekin mukanani. Oletpa pöljä, Pasi.
On. Suklaaseen rakastuin jo noin 5-vuotiaana ja suhde kukoistaa edelleen, ellei peräti ole muuttunut intohimoisemmaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Vaadimme parempia trolleja. Vähemmän infantiileja.
On. Molemmat pitkäaikaiset puolisoni eli lapseni isä ja sen jälkeen tullut edesmennyt toinen puolisoni.
Myös eräs ihastus, jota kannan sydämessä, mutta joka sössi elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harlekiini-Pasi valvoi koko yön ja tuollaista tuli.
Ja huom: keskiössä jälleen sykkivä penis, kuten miehillä aina.
Kyllä se rakkaus kuolee silloin viimeistään kuin sinäkin. Eli ei ole, eikä ole sinullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Jos toinen osapuoli käyttäytyy vihamielisesti, rakkaus on kuollut joka kerta. Jostain syystä he eivät vaan ymmärrä sitä, sillä eivät osaa samaistua.
Itse kun osaan hillitä kiukkuni, eli en syydä vihaa heidän päälleen.
On. Nykyään tosin harvemmin mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minusta tuntuu, että rakastat muistoja. Olet rakastunut ajatukseen, mitä olisi voinut olla. Olet rakastunut siihen, mitä menetit. olet vain rakentanut petturista haavekuvan.
Aika ajoin mieleeni hiipii eräs nuoruuden ystävä, jonka kanssa oli voimakkaita tunteita ja ihana luottamus molemmin puolin.
Olin muuttamassa muualle ja olosuhteiden pakosta jätin hänet kertomatta tarkemmin syytä. Muuttoon liittyi niin isoja asioita, joita kävin läpi.
Myöhemmin vasta tajusin kuinka rumasti työnsin hänet pois ja kuinka voimakas yhteys meillä oli.
Olemme edelleen ystäviä mutta etäännyimme toisistamme ja olemme tahoillamme perustaneet perheet kumpikin. Lämmöllä muistan.
Olen elökkeellä ja vieläkin muistelen nuoruuden suurta rakkautta. Hänen veli laittoi meidän välit poikki valheilla. Hautaan vien mukanani surun.
On. Tavattiin, kun olin 19-vuotias, rakastuttiin kunnolla. Erinäisistä syistä kuitenkaan ei saatu silloisia elämäntilanteita sopimaan yhteen (esim. minä halusin ison perheen, hänelle riitti yksi lapsi, joka hänellä jo oli aiemmasta suhteesta jne.).
Melkein 25 vuotta eleltiin omia elämiämme erillään toisistamme. Minä tiedostin kuitenkin aina, että hän olisi ollut mulle se oikea. Jännä juttu muuten, että nykyinen entinen puolisoni sanoi kerran riidan yhteydessä, että "sulle sopisi paremmin sellainen persoonallisempi, kitaraa soittava runoilija -mies" eli kuvaili juuri tämän mun suuren rakkauteni..
Mulla oli siis pitkä suhde tähän entiseen, kunnes tuli seinä vastaan enkä voinut enää jatkaa ihmisen kanssa, joka ei istu yhteen mun oman persoonani kanssa.
Kaikki nämä vuodet me pysyttiin ystävinä tämän mun nuoruuden rakkauden kanssa. Kyseltiin välillä viestillä kuulumisia, ei kuitenkaan ikinä nähty kasvotusten. Eron jälkeen sitten tavattiin taas kasvotusten tosiaan melkein 25 vuoteen ja rakastuttiin uudestaan.
Nyt ollaan oltu yhteydessä pian kolme vuotta. Molemmilta on hyvässä mielessä hioutunut kulmat tietyllä tavalla, mutta se sama yhdistävä sielunmaailma on pysynyt samana näin kauan.
Eihän ne isot rakkaudet kuole oikeastaan koskaan. Vanhan sanonnan mukaan tynnyrissä säilyy aina vanhan viinin maku.
Ex-aviomiestäkin rakastan joskus enemmän kuin suhteen loppuaikoina.
Kyllä, lapseeni, lapsenlapseeni ja muihin perheenjäseniin.
On. Muutaman kuukauden kuluttua tulee 40v täyteen mutta yhdessä emme ole edelleenkään. Tunteet silti molemminpuoliset.