Vain robotinkaltainen kylmä ihminen osaa hyvin säädellä tunteitaan.
Esimerkiksi, tunnekylmä osaa itkeä vasta silloin kun vastoinkäymisiä tapahtuu, läheisen kuoleman sattuessa tai menetetystä ajasta, eikä vielä pelkälle ajatukselle ikävistä ja surullisista tapahtumista. Esimerkiksi sillä logiikalla, että ei ne muutkaan itke sen ajatuksen puolesta, että itselle kävisi jotakin vaan vasta kun se on tapahtunut, joten reilua.
Tunteellinen ihminen on surullinen silloin kun on ja itkee silloin kun itkettää, silloin kun siltä tuntuu, vaikka olisi noin muuten looginen.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyyn kuuluu myös tilannetaju. Vaikka on hyvä, että voi näyttää tunteensa, niin aikuisen kuuluu säädellä niitä niin, ettei hajota niillä muita vaan lisää sekä omaa että muiden vakautta.
Ongelma on kyllä niillä, jotka (toisen) tunteista hajoaa. Toki tällaisille ihmisille ei tarvitse tunteitaan näyttää eikä sillä mitään positiivista saavuttaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys lisääntyy kaiken aikaa. Ei pystytä tuntemaan tunteita. Nautinnonhaku elämän tarkoituksena yksi selitys empatian kyvyn puutteelle.
Tunnekylmyys voi johtua myös masennuksesta. Kun ihminen saa liikaa, hän voi lamaantua täysin. Itse olen tuon anhedonian kerran kokenut ja voin sanoa, että pitkään jatkuessaan se ajaa ihmisen nopeasti hautaan. Eli ei täällä kärsimyksestä elätä vaan mielihyvästä. Toisaalta uskon, että tuollakin oli tarkoituksensa. Mieleni suojeli minua, jotta sain hetken levätä.
Ei pidä paikkansa Ap. Alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakkaasti tunteva ja aito ihminen itkee äänekkäästi tyrskien ja nauraa vapautuneesti huutaen, joskus samanaikaisesti ja uskaltaa myös rohkeasti huutaa vääryyttä kohdatessaan esimerkiksi kassajonossa.
Myös tunteisiin liittyvä kehollinen elehtiminen on tärkeä osa tunteiden ilmaisua. Aito ja voimakkaasti tunteva ihminen pystyy ilmaisemaan tunteitaan ympäristöstä omaksutuin tavoin, polvilleen romahtminen itkiessä tai päätä ja usein koko vartaloa taaksepäin kallistaen huutonauraessa. Myös uhkaava elehtiminen vääryyttä kohdatessa kuuluu valikoimaan.
Ujot kokevat yleensä tunteet voimakkaina, mutta harvoin romahtelevat, huutonauravat tai uhkailevat ketään. Tunteet purkautuvat yleensä jännittämisen muodossa. Jokainen ihminen jännittää jotain. Ainoastaan psykopaatit ja narsistit pystyvät olemaan täysin hermostumatta tilanteessa kuin tilanteessa.
Ihmettelen myös miksi itku on aina tunne-elämän mittari. Tunteita on paljon muitakin kuin suru, jolloin yleensä itketään.
Läheiseni kuoli ja hain sairaslomaa, koska en kyennyt olemaan itkemättä. Ei olisi ollut mitään järkeä mennä töihin parkumaan.
En ole myöskään aamuihminen. Aamuisin moni työkaveri ärsyttää, mutta puren kieltäni enkä rupea huutamaan heille, koska eivät he ole syyllisiä olooni.
Kyllä aikuisen ihmisen on pakko oppia tässä maailmassa säätelemään tunteitaan. Jos ei siihen kykene, kyse voi olla jostain persoonallisuushäiriöstä eikä liiallisesta tunteellisuudesta.
Vain harvaan asiaan on yksi tietty oikea reagointitapa. Se miten teagoinasioihin, riippuu tietenkin ihan millaisena henkilö sen asian ottaa ja persoonasta.
Jos joku raivostuisi jostsin asiasta tai reagoi tietyllä tapaa, ei voi sanoa että toinen ä, joka ei raivostui samalla tavalla samasta asiasta, olisi tunteeton.
Eriasia vielä tilanteet missä ehkä testataan ns. näyttelemällä ta lavastuksilla henkilön reagointia. Pieleen menee, jos ja kun kohde tietää siitä.
Mutta otetaan nyt vaikka sellaiset aspa tilanteet, missä on ehkä oikeasti valittamisen aihetta. Eihön kukaan voi määritellä toiselle sitä tasoa, millä on valitettava? Ainoastaan ehkä poikkeukselliset äärikäutyäytymiset on ihmetyksen aihe, kuten jos selvästi on aihetta valittaa, ei sanoisi mitään tai sitten jos räyhää ehkä poikkeuksellisen asiattomasti asiasn nähden. Muuten kyllä tyyl on vapaa tabpitäis olka, ilman että ihminen analysoidaan miksikään.
Ainosstaan tilanteet missä on älytöntä valittaa eli ei ole mitään valitettamisen aihetta enemmistön näkemyksen mukaan, voidasn leimata turhasta valittavaksi.
ihmisillä on varmasn melko erilaiset käsitykset mistä asioista haluaa valittaa ja miten.
Saattaa olla niin, että jos jostain halutasn maalata jonkinlainen kuva ä, niin se maalataan vsikka mistä!
Joku et valita muka aiheesta tarpeeksi tai sitten muka valittaa turhasta ä, mutta kumpikaan ei ole totuus hos puolueettomasti tarkastellaan. .
Tuossa taannoin. tyttären naureskeli joistain keski-ikäisistä turhaan valittavista naisista kaupoissa. No tuossa tapauksessa aihe olikin ehkä outo Kuulemma joku oli valittanut äkäisesti siitä, että ei oltu myyty lahjakorttia hänelle. En kyllä oikein tiedä mitä siinä tilanteessa sitten oli, kun kuulostaa merkilliseltä tietenkin että ei myytäisi, ja oikeasta olisihan tuo varsin merkillistä toimintaa yritykseltä joten tarkemmin katsottuna, kai siinä onkin valittamisen aihetta? Sitä en tiedä milä tyylillä tuo henkilö valitti. Voihan olla, että käyttäytyi naurettavasti.jos vaikka räyhäsi tai mäkötti 10 min. aspalle. Jos mäkötti parilla lauseella, varmaan ihan aiheellinen ihmettely.
Itsellen kävi äsken näin: Olin kaupassa johon oli 30€ lahjakortti. Kassa ilmoitti, että korttinilikin mukamas köytetty. Hieman hämillään sanoin, että ei pitäisi kyllä olla.
Myyjä siihen, että e näe kassalta missä köytetty mutta johonkin aspaan voisin soittaa ja selvitellä asiaa. Sanoi vielä: Ehkä kortti ei ole voimassa johon oli pakko sanoa hieman ehkä : Olrtko tyhmä
Ilmeellä että; Onhan se siellä kortin takana se päivämäärä eli on vielä voimassa ja itse kassa oli vilkaissut sitä aiemmin ja mainitsi, että on voimassa.
Siinä sitten tokaisun että ei teiltä vsrmaan uskalla enää lahjakortteja ostaa, jos ne näyttävätkin tyhjää, vaikka ei ole köytetty?
No koska en ollut 100% varma en sanonut enempää. Heitin kortin pois. En lähde selvittelemään tuollaisia ja näkemään lisävaivaa. .
Tyttäreni nolostui kun olin kuulemma ollut töykeä aspalle. Onko tuo joku uusi ilmiö että jos jotain outoa tai selvitettävää on, se pitää aina tehdä hymyillen ja näkökulmasta, että asiakas on väärässä? Onko tuo nuorten tapa nykyään? Mistään ei saa huomauttaa, jos sen tekee asiallisesti joka kyllä tsrkoittaa vsin sitö, että ei kiroile, eikä räyhää.
Vaikka aspa ei vo tehdä mitään, voi viedä sen eteenpäin. Siksi hieman outo näkemys, että olisi noloa antaa kritiikkiä sille aspallekin, jos asiallisesti sen tekee.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys lisääntyy kaiken aikaa. Ei pystytä tuntemaan tunteita. Nautinnonhaku elämän tarkoituksena yksi selitys empatian kyvyn puutteelle.
Tunnekylmyys voi johtua myös masennuksesta. Kun ihminen saa liikaa, hän voi lamaantua täysin. Itse olen tuon anhedonian kerran kokenut ja voin sanoa, että pitkään jatkuessaan se ajaa ihmisen nopeasti hautaan. Eli ei täällä kärsimyksestä elätä vaan mielihyvästä. Toisaalta uskon, että tuollakin oli tarkoituksensa. Mieleni suojeli minua, jotta sain hetken levätä.
Olisiko tuo ollut ennemmin jonkinlaista lamaantumista? Tunnekylmä ihminen ei tunnista välttämättä tunnekylmyyttään vaan kokee olevansa normaali?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyyn kuuluu myös tilannetaju. Vaikka on hyvä, että voi näyttää tunteensa, niin aikuisen kuuluu säädellä niitä niin, ettei hajota niillä muita vaan lisää sekä omaa että muiden vakautta.
Tilannetaju vaatii myös empatiaa. Itsekeskeinen ihminen saattaa draamailla omia tunteitaan milloin huvittaa, ja aiheuttaa sillä ahdistusta ja huolta muille.
Sinä vaikutat empatiakyvyttömältä narskulta jos kutsut tavallista tunneilmaisua draamailuksi. Miksi minä noudattaisin sinun näkemystäsi tilannetajusta kun voin vapaasta tuntea mitä haluan. Jos loukkaannut niin silloin on sulla itsereflektion paikka.
Suomalainen kulttuuri nyt on vaan tällainen, että vedetään turpiin ja naureskellaan jos toinen itkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakkaasti tunteva ja aito ihminen itkee äänekkäästi tyrskien ja nauraa vapautuneesti huutaen, joskus samanaikaisesti ja uskaltaa myös rohkeasti huutaa vääryyttä kohdatessaan esimerkiksi kassajonossa.
Naurahdin tälle. Näinhän moni aitoutta peräänkuuluttava tuntuu ajattelevan. Aitous rinnastetaan rajattomuuteen, holtittomuuteen, kypsymättömyyteen, itsekeskeisyyteen, tunnesäätelyn puutteeseen ja epätasapainoisuuteen. Tunteitaan säätelemään kykenevä ja tilannetajuinen aikuinen on "feikki", joka ei kykene "lapsenmielisyyteen" eikä uskalla olla "haavoittuva".
Sä oot todennäköisesti inhottava tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itse taas olen joutunut opettelemaan tunnesäätelyn taidon siksi, että olen liiankin tunneherkkä, ja itkeskely ja muu tunteilu olisi muuten vakavasti haitannut jo työelämääkin. Olen siis opetellut valvomaan ja säätelemään ajatteluani ja sitä kautta tunteitani.
Jep. Meitä on moneen junaan. Hyvä, että olet opetellut.
Vanhemmuudessa tunnesäätely on erittäin tärkeää, jotta lapsi kokee voivansa luottaa vanhempaan eikä ala säädellä omia tunteitaan vanhempaansa tyynnyttääkseen. Siinä kasvaa lapsi ahdistuneeksi.
Tuntuu, ettei tätä perussääntöä osaa edes jotkut kasvatusalan ammattilaisetkaan
Aloittaja on taas muita tuomitsemassa mutta itse on jääkalikka .
Yllättävää että naiset haukkuu muita jotka ei ole samalla tavalla tunteiden hallinnassa niin kuin itse on.
Jokainen tervejärkinen ihminen osaa hallita tunteitaan ettei ole täysin tunteiden hallinnassa. Tunteet kun estää järjen käytön
Mitä sä ap naista jankkaat kun et niistä mitään ymmärrä
Psykiatri lääkäri sanoo heti että sä eristäydyt jos sä itket !!! Ja 5 vuotta terapiaa. Ne nyt vasta tunnekylmiä jääpuikkoja onkin.
Hellari nainen sanoi kaikille että hiusten värjäys on syntiä. Mutta aiheutti sillä hysteriaa ja mikä pahinta jäi kiinni varastelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnesäätelyyn kuuluu myös tilannetaju. Vaikka on hyvä, että voi näyttää tunteensa, niin aikuisen kuuluu säädellä niitä niin, ettei hajota niillä muita vaan lisää sekä omaa että muiden vakautta.
Ongelma on kyllä niillä, jotka (toisen) tunteista hajoaa. Toki tällaisille ihmisille ei tarvitse tunteitaan näyttää eikä sillä mitään positiivista saavuttaisikaan.
Näytä mulqqua. Vatqaa.
Elämä opettaa. Sen näkee sitten. Katsotaan sitten.
No eiköhän jo lapset opi eri uskonnoissa olemaan näkymättömiä . Kuin koulussa . Työssä. Tehän luette nytkin muiden kirjoittamia mielipiteitä tunneälystä. Omaa tunneälyä ei siis ole.
Naurahdin tälle. Näinhän moni aitoutta peräänkuuluttava tuntuu ajattelevan. Aitous rinnastetaan rajattomuuteen, holtittomuuteen, kypsymättömyyteen, itsekeskeisyyteen, tunnesäätelyn puutteeseen ja epätasapainoisuuteen. Tunteitaan säätelemään kykenevä ja tilannetajuinen aikuinen on "feikki", joka ei kykene "lapsenmielisyyteen" eikä uskalla olla "haavoittuva".