Vain robotinkaltainen kylmä ihminen osaa hyvin säädellä tunteitaan.
Esimerkiksi, tunnekylmä osaa itkeä vasta silloin kun vastoinkäymisiä tapahtuu, läheisen kuoleman sattuessa tai menetetystä ajasta, eikä vielä pelkälle ajatukselle ikävistä ja surullisista tapahtumista. Esimerkiksi sillä logiikalla, että ei ne muutkaan itke sen ajatuksen puolesta, että itselle kävisi jotakin vaan vasta kun se on tapahtunut, joten reilua.
Tunteellinen ihminen on surullinen silloin kun on ja itkee silloin kun itkettää, silloin kun siltä tuntuu, vaikka olisi noin muuten looginen.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että ap:n mielestä sellainen ihminen on tunnekylmä, joka ei etukäteen itke mahdollisesti joskus tapahtuville ikäville asioille? Totta helvetissä itken ja suren, jos läheinen kuolee, mutta miksi minun pitäisi asiaa etukäteen märehtiä? Tämän perusteella olen siis tunnekylmä? :D
No hyvin todennäköistä se on, jos surulliset ajatukset eivät saa sinua itkemään.
Jos surulliset ajatukset saavat sinut itkemään joudut sitten koko ajan käytännössä välttelemään niitä ja olet pakotettu keinotekoiseen positiivisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly.
Jännä joo, muuta erikoista ei viestissäni ollut kuin se, että pidän tätä sanaa turhana. Mutta tietääkö kukaan kuka ja miksi se on kehitetty?
On naisillekin joku älykkyyden muoto pitänyt väkisin keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mieltä olet siitä että olet lääkärillä ja saamassa testituloksia niin lääkäri purskahtaa valtoimenaan itkemään ja sitten sanoo että sinulla on syöpä ja kuolet pian.
Empatia lämmittää aina enemmän.
Tuollaiset ihmiset ovat ongelmallisia. Kohdistavat sitä empatiaa potilaaseen eiätkä anna tälle tilaa tehdä omaa tunnereaktiotaan. Sehän vio olla vaikka "oho" eikä "yhyy".
Ihmiset ovat vammaisia. Parempi kun asioi vaan niiden robottien ja vaikka jumalan kanssa.
Kyllä, olen "tunnekylmä". Jos on lapsesta asti ollut tilanteissa, missä ei ole saanut osakseen empatiaa vaan on joutunut selviytymään ja ratkomaan asiat itsekseen, on ihan luontaista olla pillahtamatta itkuun tuon tuostakin vaan toimia tilanteessa.
Luontaisesti olen luonteeltani iloinen ja sehän vasta onkin osalle ihmisistä maalitaulu, joka on ammuttava alas.
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä ap kuvaa ei ole tunnesäätelyä. Tunnesäätely on itseasiassa päinvastaista. Se tarkoittaa sitä, että ihminen osaa hankalan tunteen kohatessa säädellä sitä tunnetta siten, että pystyy rauhoittamaan itsensä tunnetasolla, eikä kaikki tunteet ryöpsähdä esiin käytöksessä. Aikuinen ihminen on yleensä oppinut säätelemään itseään siten, että ei itkeskele asiasta kuin asiasta heti kun tuntuu pahalta. Hän osaa säädellä tunteen sellaiselle tasolle, että se on hänellä hallinnassa. Normaali aikuinen ei myöskään raivoa silmittömästi ollessaan vihainen, vaan osaa senkin tunteen säädellä siten, että vihasta huolimatta pystyy käyttäytymään asiallisesti. Pienet lapset eivät vielä osaa säädellä tunteitaan eivätkä käytöstään, ja siksi kaikki tunteet näkyvät heillä käytöksessä täysin avoimesti.
Jep, vertautuu pidätyskykyyn. Laskeeko allensa heti vai pystyykö pidättelemään ja laskemaan hallitusti wc-astiaan. Ap:n kaltaiset eivät pysty ja ilmeisesti heillä on suurta antipatiaa niitä kohtaan, jotka pystyvät.
Täytyy huomioida myös se, että kuolema tai okeastaan mikään muukaan asia ei ole maailmanloppu. Se että ap ei ole tutkinut, käsitellyt ja rakentanut tervettä suhdetta kuolema-ilmiöön on hänen oma ongelmansa. Jos joku toinen on, se ei tee tästä toisesta viallista, vaan kertoo siitä että tämä on tehnyt kotiläksynsä.
Kaikki tiedämme kuoleman olemassaolosta. Voit koska tahansa ottaa asian käsittelyyn ja opetella sen kanssa diilaamaan.
Aina ei näy päälle päin mitä joku tuntee.
Hyviä sanoja:
Tyhjän itkijä
Pillittäjä
Ruikuttaja
Narsisti
Tunneterroristi
Vierailija kirjoitti:
Voimakkaasti tunteva ja aito ihminen itkee äänekkäästi tyrskien ja nauraa vapautuneesti huutaen, joskus samanaikaisesti ja uskaltaa myös rohkeasti huutaa vääryyttä kohdatessaan esimerkiksi kassajonossa.
Myös tunteisiin liittyvä kehollinen elehtiminen on tärkeä osa tunteiden ilmaisua. Aito ja voimakkaasti tunteva ihminen pystyy ilmaisemaan tunteitaan ympäristöstä omaksutuin tavoin, polvilleen romahtminen itkiessä tai päätä ja usein koko vartaloa taaksepäin kallistaen huutonauraessa. Myös uhkaava elehtiminen vääryyttä kohdatessa kuuluu valikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä sanoja:
Tyhjän itkijä
Pillittäjä
Ruikuttaja
Narsisti
Tunneterroristi
Traumadumppaaja
Vierailija kirjoitti:
Aina ei näy päälle päin mitä joku tuntee.
Ei niin, ja se johtuu juuri siitä että ihminen osaa säädellä tunteensa sellaiselle tasolle, että pystyy olemaan näyttämättä sitä. Vauva ei osaa säädellä tunteitaan, vaan tunnetila näkyy täysin avoimesti.
Täällä osa (kuten ap) sekoittaa nyt pahasti tunnesäätelyn ja tunteiden ilmaisun. Kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys lisääntyy kaiken aikaa. Ei pystytä tuntemaan tunteita. Nautinnonhaku elämän tarkoituksena yksi selitys empatian kyvyn puutteelle.
Jos ihminen ei kykene tuntemaan tunteita, hän tuskin hakee nautintoakaan. Nautintoa haetaan, koska halutaan tuntea mielihyvää. Mikäli mielihyväntunne puuttuu, mitä nautinnoillakaan tekee.
Syömisellä täytetään myös tyhjyyttä. Natinnonhaku on laajempi käsite. Se voi olla ruoan mättäämistä tai jatkuvaa tarvetta päästä ulkomaille nauttimaan tai jatkuvaa shoppailua.
Niin ja mitä pahaa siinä on? Miten susta ihmisen kuuluisi elää? Paastoten ja otsa hiessä raataen jonkun toisen hyväksikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys lisääntyy kaiken aikaa. Ei pystytä tuntemaan tunteita. Nautinnonhaku elämän tarkoituksena yksi selitys empatian kyvyn puutteelle.
Jos ihminen ei kykene tuntemaan tunteita, hän tuskin hakee nautintoakaan. Nautintoa haetaan, koska halutaan tuntea mielihyvää. Mikäli mielihyväntunne puuttuu, mitä nautinnoillakaan tekee.
Syömisellä täytetään myös tyhjyyttä. Natinnonhaku on laajempi käsite. Se voi olla ruoan mättäämistä tai jatkuvaa tarvetta päästä ulkomaille nauttimaan tai jatkuvaa shoppailua.
Niin ja mitä pahaa siinä on? Miten susta ihmisen kuuluisi elää? Paastoten ja otsa hiessä raataen jonkun toisen hyväksikö?
Nautinnonhaku ohjaa lähes jokaisen ihmisen käyttäytymistä, vaikka he eivät sitä itse tiedosta. Todennäköisesti ihminen herätessään aamulla pukee päälleen jotain mukavaa. Juo kahvia, vaikka se on kallista. Istuu tuolilla, vaikka olisi ruumiille parempi seistä. Töihin mennessä kuunnellaan ehkä jotain hyvää musiikkia. Työpaikka työpiste on laitettu itselleen viihtyisäksi. Lounaalla syödään jotain, mistä pidetään. Puhutaan mukavien työkavereiden kanssa. Illalla kotona sitten päästään tosissaan nautiskelemaan.
Nautintoa myös aiheuttaa toisten auttaminen eli sekään on harvoin sen jalompaa.
Monet nautinnot ovat myös terveydelle eduksi. Kuten nukkuminen ja liikunta.
Nykyäänhän maa tapa on, että jos ilmenee mikä tahansa muu tunne kuin "ihanaa", niin pitää katkaista ihmissuhde. Sitten jaksaa olla taas turta pitkän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly.
Jännä joo, muuta erikoista ei viestissäni ollut kuin se, että pidän tätä sanaa turhana. Mutta tietääkö kukaan kuka ja miksi se on kehitetty?
On naisillekin joku älykkyyden muoto pitänyt väkisin keksiä.
Niin kuka on sen keksinyt? Ihan hyvin sopii sekä naisiin että miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen "tunnekylmä". Jos on lapsesta asti ollut tilanteissa, missä ei ole saanut osakseen empatiaa vaan on joutunut selviytymään ja ratkomaan asiat itsekseen, on ihan luontaista olla pillahtamatta itkuun tuon tuostakin vaan toimia tilanteessa.
Luontaisesti olen luonteeltani iloinen ja sehän vasta onkin osalle ihmisistä maalitaulu, joka on ammuttava alas.
Ei empatia tarkoita, että täytyy itkeä. Kertoo siitä, ettei edes tiedetä mitä empatia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä ap kuvaa ei ole tunnesäätelyä. Tunnesäätely on itseasiassa päinvastaista. Se tarkoittaa sitä, että ihminen osaa hankalan tunteen kohatessa säädellä sitä tunnetta siten, että pystyy rauhoittamaan itsensä tunnetasolla, eikä kaikki tunteet ryöpsähdä esiin käytöksessä. Aikuinen ihminen on yleensä oppinut säätelemään itseään siten, että ei itkeskele asiasta kuin asiasta heti kun tuntuu pahalta. Hän osaa säädellä tunteen sellaiselle tasolle, että se on hänellä hallinnassa. Normaali aikuinen ei myöskään raivoa silmittömästi ollessaan vihainen, vaan osaa senkin tunteen säädellä siten, että vihasta huolimatta pystyy käyttäytymään asiallisesti. Pienet lapset eivät vielä osaa säädellä tunteitaan eivätkä käytöstään, ja siksi kaikki tunteet näkyvät heillä käytöksessä täysin avoimesti.
Jep, vertautuu pidätyskykyyn. Laskeeko allensa h
Onko kuoleman käsittely sinusta niin yksinkertainen asia, että se diilataan? Kuolemaa pitää kunnioittaa, siksi myös käsky "Älä tapa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmyys lisääntyy kaiken aikaa. Ei pystytä tuntemaan tunteita. Nautinnonhaku elämän tarkoituksena yksi selitys empatian kyvyn puutteelle.
Jos ihminen ei kykene tuntemaan tunteita, hän tuskin hakee nautintoakaan. Nautintoa haetaan, koska halutaan tuntea mielihyvää. Mikäli mielihyväntunne puuttuu, mitä nautinnoillakaan tekee.
Syömisellä täytetään myös tyhjyyttä. Natinnonhaku on laajempi käsite. Se voi olla ruoan mättäämistä tai jatkuvaa tarvetta päästä ulkomaille nauttimaan tai jatkuvaa shoppailua.
Niin ja mitä pahaa siinä on? Miten susta ihmisen kuuluisi elää? Paastoten ja otsa hiessä raataen jonkun toisen hyväksikö?
Täytyykö sinulle vääntää rautalangasta, vai etkö ole ymmärtävänäsi? Jos nautinnonhaku on AINOA asia ihmisen elämässä, silloin on tyhjän päällä.
Minä olen sellainen aikuinen, jonka on ollut pakko oppia tunnesäätely, koska oma äitini oli niin herkkä että ei kestänyt toisten vaikeuksia. Nyt myöhemmin olen alkanut ymmärtää, että tämä ns herkkyys on ollut tapa manipuloida. "Tehkää niin kuin minä haluan ettei äiti ala itkeä!"
Tunnen syvästi, mutta harvoin se näkyy päällepäin. Joskus tulee ns. tippa linssiin jos on herkkä hetki, mutta käsittelen tunteeni yleensä keskustelemalla, kirjoittamalla tai jollain muulla luovuudella. Mun lasten ei tarvitse pelätä kertoa suruistaan, että äiti romahtaa jne.