ystäväni teki itsemurhan. miksen nähnyt mitään merkkejä

Älä syyllistä itseäsi turhaan.

Itsemurhaa on usein melkein mahdotonta ymmärtää, vielä vaikeampi hyväksyä. Monesti ihminen, joka on tehnyt päätöksensä elämänsä päättämisestä, on päätöksen teon jälkeen vapautunut, helpottunut ja tyytyväisemmän oloinen kuin aikaisemmin.



Tuskin olisit voinut tehdä mitään. Jossittelu kuuluu suruprosessiin mutta se ei johda mihinkään. Se, mitä nyt voit tehdä (jos jaksat), on ystäväsi lähiomaisten tukeminen heidän surussaan.

siksi niitä ei voi nähdä. Jokainen vastaa elämästään, niin myös ystäväsi. Itsekästä on poistua ja jättää toiset epätietoisuuden, ahdistuksen ja ihmetyksen valtaan, mutta niin vaan tapahtuu yllättävän usein.



Jaksamista!

Älä syyllistä itseäsi.

huokaillut, suhtautunut asioihin synkeästi tai valittaen? Puhuiko kuolemasta yleensä? Oliko väsynyt, vetäytyikö sosiaalisista suhteista?

mutta kun kunnon masennus tuli omalle kohdalle, niin ei siinä voinut enää ajatella muita. Oli sellainen olo, että jos läheiset tietäisivät/ymmärtäisivät miltä minusta tuntuu - niin hekin tahtoisivat, että pääsen täältä pois.



Minulle iski sitten pelko - en uskaltanut tehdä itsemurhaa. Olin kolme kertaan jo tekemässä... mutta en uskaltanutkaan. Minusta itsemurhan tehneet ovat rohkeita.



Masennuksestani on jo vuosia ja vieläkin ajattelen sitä aikaa siltä kantilta, että harmi kun en uskaltanut - ei kenenkään tarvitse kestää sellaista kuin minä silloin.