Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailu/seurustelu päälle 40 vuotiaana
21.12.2025 |
Antakaa parhaat vinkit, kuinka löytää aikuista seuraa. Tinderissä kuulemma saalistavat pettäjät ja muut sovellukset ovat hiljaisempia. Mitä ihmettä pitäisi tehdä että löytäisi luotettavan, lojaalin ja uskollisen kaverin?
Työ ja muut velvoitteet syövät jaksamista, ei ole aikaa harrastaa enää mitään ylimääräistä, joten miten ihmeessä ylipäätään pääsisi siihen pisteeseen, että saisi pari kertaa viikossa läheisyyttä, ilman että elämään tulisi liikaa draamaa? Ei, en halua naimisiin enkä muuttaa saman katon alle jälkeläisten hankkimisesta puhumattakaan. En kuitenkaan haluaisi pelkkää seksiäkään. Olisi kiva saada seuraa kaikenlaiseen tekemiseen ja varsinkin nautintoon, muttei haudanvakavasti, vaan aikuismaisesti. En kuitenkaan halua hyppiä vuoteesta toiseen, saati partneria, joka hyppii vuoteesta toiseen.
Kuinka onnistuitte aikuisena löytämään vakituista seuraa?
Onko muita kohtalotovereita, jotka ovat olleet pitkään yksin?
Läheisyyden kaipuu vaihtelee, arjen kiireissä ei juurikaan ajattele asiaa kuin maate pannessa, nyt lomien aikaan kaipuu nostelee päätään. Kyllä tämä taas arkena ohi menee. Mutta olisi kiva keskustella aiheesta.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean tyypin tapaaminen on hyvin samanlaista kuin työnhaku. Paljon hakijoita ja kova kilpailu. Cv täytyy olla mintissä ja ensivaikutelma on erittäin tärkeää. Eka kerta ei saa olla mitään hapuilua vaan suoritus täytyy hoitaa virheettä. Raadollista on.
En minä ainakaan edes viitsi antaa itsestäni parasta hakemuksessa tai haastiksessa, kun en tiedä kaikkea tarvittavaa työpaikastakaan. Noloa tyrkyttää itseään jonnekin, minne ei oikeasti edes halua.
Aplle vinkiksi että alkaa tekemään niitä asioita ja nauttimaan elämästään, seuraa tulee sitten jos on tullakseen. Epätoivo ja kurjuus haisevat, eivätkä vedä ketään puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noissa palveluissa mitään muuta ole tarjolla kuin kevyempää suhteentapaista seksisettiä.
Itseäni sen sijaan kiinnostaisi se avioituminenkin ja loppuelämän elo jonkun fiksun ja mukavan miehen kanssa.
Tämä onkin sitten jo astetta vaikeampi juttu tällaisessa pika-ja sarjasuhteitten ajassa.
Äläpä muuta sano.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa deittailla tarpeeksi kevyesti, ja kestää sen, että kaikki deittaa kaikkia, tinder on varmaan ihan ok.
Tässä on yksi syy, miksi en aio missään nimessä mennä Tinderiin. Kun on ollut 30 vuotta toksisessa parisuhteessa väkivaltaisen ihmisen kanssa ja joutunut rakentamaan monta vuotta uudelleen niin omaa itseluottamusta kuin luottamusta muihin ihmisiin, vihonviimeinen vaihtoehto olisi yrittää etsiä luotettavaa ja turvallista kumppania tällaisesta paikasta, jossa valtaosa miehistä on kaiken kuulemani perusteella vain etsimässä satunnaista s*ksiseuraa.
Mutta mistä sitten voisi löytää seurustelukumppanin, kun tuntuu että deittiappeja pidetään nykyään lähes ainoana löytää elämänkumppani. Olen ollut sinkku viimeksi 1980-luvulla, joten itselleni ne eivät todellakaan tunnu normaalilta tavalta tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean tyypin tapaaminen on hyvin samanlaista kuin työnhaku. Paljon hakijoita ja kova kilpailu. Cv täytyy olla mintissä ja ensivaikutelma on erittäin tärkeää. Eka kerta ei saa olla mitään hapuilua vaan suoritus täytyy hoitaa virheettä. Raadollista on.
En minä ainakaan edes viitsi antaa itsestäni parasta hakemuksessa tai haastiksessa, kun en tiedä kaikkea tarvittavaa työpaikastakaan. Noloa tyrkyttää itseään jonnekin, minne ei oikeasti edes halua.
Aplle vinkiksi että alkaa tekemään niitä asioita ja nauttimaan elämästään, seuraa tulee sitten jos on tullakseen. Epätoivo ja kurjuus haisevat, eivätkä vedä ketään puoleensa.
Juuri näin.
Toisaalta, jos ei ole saatavilla, eikä etsi tai yritä mitään, ei voi mitään saadakaan. Vaikeaa on.
Olen ollut jo vuosia viimeisimmän eroni jälkeen yksin ilman mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen enkä itse koe olevani erityisen epätoivoinen enkä kurjakaan.
On se vaan jännä, kuinka elämä menikin näin. Ilman läheisyyttä ja seuraa. No menee elämä sitten näin, ei kait siinä.
Kohta 8 vuotta ollut yksin. Nyt jotenkin se läheisyyden kaipuu on alkanut olla pahempi. Onhan tässä ollut välillä jotain virityksiä mutta kukaan ei oikeastaan halua mitään ja itse en suostu pelkkään s-touhuun. En usko enää meneväni naimisiin tai edes välttämättä halua muuttaa saman katon alle mutta suhteen haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oikeastikko sä ap ajattelet, että löytäisi ihmisen, jonka voit ottaa käyttöön, kun sulla on aikaa tai sulle sopii? Silloin jos ihminen on kovin kuormittunut, väsynyt tai kiireinen, olisi deittailu ehkä järkevintä jättää sivuun ja kysyä itseltään, mitä minä pystyn antamaan sille toiselle ihmiselle? Joutuuko se toinen jatkuvasti odottamaan, koska mulla on aikaa tai jaksan? En mä ainakaan mieti mitään seurustelukuvioita, jos koen että suhde olisi mun puolelta lähinnä toisen hyväksikäyttöä, koska oma tilanteeni on niin hankala.
Oikeasti ihmettelen deitti-ilmoja, joissa etsitään kumppania, vaikka elämä on jo nyt täynnä kaikkea. Miksi???? Pahimmillaan ollaan töissä pitkiä päiviä ja viikonloput vie lapset, kuten eräässäkin biossa kerrottiin itsestä. Jos joskus miettisi, mitä mulla on suhteeseen annettavaa, onko aikaa, jaksanko.
N54, parisuhteet 27 ja 4,5 vuotta, nyt onnellisesti sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noissa palveluissa mitään muuta ole tarjolla kuin kevyempää suhteentapaista seksisettiä.
Itseäni sen sijaan kiinnostaisi se avioituminenkin ja loppuelämän elo jonkun fiksun ja mukavan miehen kanssa.
Ongelma on vain se, että noilla deittipalstoilla ei ole parisuhdekelpoisia naisia. Aina heillä on joku iso vika, joka estää vakavan suhteen.
Mitä nämä naisten viat ovat?
Ikä yli 25v, painoindeksi yli 20, lapsia, rahaton, omaa itsetunnon, tiedäthän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta 8 vuotta ollut yksin. Nyt jotenkin se läheisyyden kaipuu on alkanut olla pahempi. Onhan tässä ollut välillä jotain virityksiä mutta kukaan ei oikeastaan halua mitään ja itse en suostu pelkkään s-touhuun. En usko enää meneväni naimisiin tai edes välttämättä halua muuttaa saman katon alle mutta suhteen haluaisin.
Suhteet ovat kai murroksessa. En itsekään halua mitään draaman vakavaa, mutta uskollisuutta haluaisin jos vällyjen väleihin säännöllisesti mennään.
Olisi kiva, jos olisi joku jonka kanssa käydä silloin tällöin tapahtumissa, lomamatkalla ja ylipäätään keskustelukaveri. Ja onhan se ikävä, kun puuttuu tyydyttävä intiimi läheisyys toisen kanssa.
Joudut joka tapauksessa harrastamaan liikuntaa pysyäksesi terveenä. Vaihda osa tuosta pakollisesta liikuntaharrastuksestasi tanssimiseen niin kohtaat sosiaalisissa tilanteissa vastakkaisen sukupuolen edustajia joista osa voi olla kiinnostaviakin. Kun taitoa karttuu tanssikursseilla niin lähde lavatansseihin.
Perinteinen, testattu ja itsekin toimivaksi todettu tapa löytää seuraa.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noissa palveluissa mitään muuta ole tarjolla kuin kevyempää suhteentapaista seksisettiä.
Itseäni sen sijaan kiinnostaisi se avioituminenkin ja loppuelämän elo jonkun fiksun ja mukavan miehen kanssa.
Ongelma on vain se, että noilla deittipalstoilla ei ole parisuhdekelpoisia naisia. Aina heillä on joku iso vika, joka estää vakavan suhteen.
Mitä nämä naisten viat ovat?
Ikä yli 25v, painoindeksi yli 20, lapsia, rahaton, omaa itsetunnon, tiedäthän...
Omaa itsetunnon? No tässä tapauksessa sitten kyseessä on pelokas, huonoitsetuntoinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noissa palveluissa mitään muuta ole tarjolla kuin kevyempää suhteentapaista seksisettiä.
Itseäni sen sijaan kiinnostaisi se avioituminenkin ja loppuelämän elo jonkun fiksun ja mukavan miehen kanssa.
Ongelma on vain se, että noilla deittipalstoilla ei ole parisuhdekelpoisia naisia. Aina heillä on joku iso vika, joka estää vakavan suhteen.
Mitä nämä naisten viat ovat?
Ikä yli 25v, painoindeksi yli 20, lapsia, rahaton, omaa itsetunnon, tiedäthän...
Omaa itsetunnon? No tässä tapauksessa sitten kyseessä on pelokas, huonoitsetuntoinen mies.
...mutta kannattaako sinun mielestäsi tuolle hupnolle troIIille antaa huomiota vastaamalla sen viesteihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oikeastikko sä ap ajattelet, että löytäisi ihmisen, jonka voit ottaa käyttöön, kun sulla on aikaa tai sulle sopii? Silloin jos ihminen on kovin kuormittunut, väsynyt tai kiireinen, olisi deittailu ehkä järkevintä jättää sivuun ja kysyä itseltään, mitä minä pystyn antamaan sille toiselle ihmiselle? Joutuuko se toinen jatkuvasti odottamaan, koska mulla on aikaa tai jaksan? En mä ainakaan mieti mitään seurustelukuvioita, jos koen että suhde olisi mun puolelta lähinnä toisen hyväksikäyttöä, koska oma tilanteeni on niin hankala.
Oikeasti ihmettelen deitti-ilmoja, joissa etsitään kumppania, vaikka elämä on jo nyt täynnä kaikkea. Miksi???? Pahimmillaan ollaan töissä pitkiä päiviä ja viikonloput vie lapset, kuten eräässäkin biossa kerrottiin itsestä. Jos joskus miettisi, mitä mulla on suhteeseen annettavaa, onko aikaa, jaksanko.
N54, parisuhteet 27 ja 4,5 vuotta, nyt onnellisesti sinkku.
Ihan samaa olin tulossa kirjoittamaan. Nykyään kukaan ei ole valmis näkemään mitään vaivaa eikä sitoutumaan, mutta kaikkea kivaa olisi mukava saada, silloin kun itselle sopii.
Mä en yhtään ihmettele, miksi tällaiset ihmiset jäävät yksin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ap, oikeastikko sä ap ajattelet, että löytäisi ihmisen, jonka voit ottaa käyttöön, kun sulla on aikaa tai sulle sopii? Silloin jos ihminen on kovin kuormittunut, väsynyt tai kiireinen, olisi deittailu ehkä järkevintä jättää sivuun ja kysyä itseltään, mitä minä pystyn antamaan sille toiselle ihmiselle? Joutuuko se toinen jatkuvasti odottamaan, koska mulla on aikaa tai jaksan? En mä ainakaan mieti mitään seurustelukuvioita, jos koen että suhde olisi mun puolelta lähinnä toisen hyväksikäyttöä, koska oma tilanteeni on niin hankala.
Oikeasti ihmettelen deitti-ilmoja, joissa etsitään kumppania, vaikka elämä on jo nyt täynnä kaikkea. Miksi???? Pahimmillaan ollaan töissä pitkiä päiviä ja viikonloput vie lapset, kuten eräässäkin biossa kerrottiin itsestä. Jos joskus miettisi, mitä mulla on suhteeseen annettavaa, onko aikaa, jaksanko.
N54, parisuhteet 27 ja 4,5 vuotta, nyt onnellisesti sinkku.
Hyviä pointteja.
En tietenkään valehtelisi haluavani 24/7 suhdetta tai haluavani naimisiin/saman katon alle, vaan olisin raatorehellinen. En tietenkään hyväksikäyttäisi toista, ihmeellinen ajatus. Puhuisin suoraan, mitä pystyn antamaan ja mitä toiselta haluan. Ei kai kaikki aikuisiällä enää halua naimisiin tai muuttaa yhteen?
Aikuiselämä on kiireistä ja täynnä velvoitteita, mm. asiantuntijatyöni on haastavaa. Ei kai tämän vuoksi tarvitsisi luopua haaveksimasta toimivasta, lojaalista aikuisesta suhteesta, jossa tavataan vain kun molemmille niin sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa. Itsekseen pärjää huomattavasti paremmin, eikä ole kukaan roikkumassa riippana. Rahaa jää matkustella, asua ulkomailla joka vuosi pidempään ja vaikka mihin. Rakastan sinkkuelämää. Seksiä saa sen verran kuin tarvitsee.
Ihan samaa olin tulossa kirjoittamaan. Nykyään kukaan ei ole valmis näkemään mitään vaivaa eikä sitoutumaan, mutta kaikkea kivaa olisi mukava saada, silloin kun itselle sopii.
Mä en yhtään ihmettele, miksi tällaiset ihmiset jäävät yksin.
Mielestäni on paljon pahempaa valehdella rakastavansa ja vievänsä joku päivä vihille. Pahempaa on pettää toista, kun on luvattu että ollaan vain kaksin. Miksi rehellisyydestä tuli yhtäkkiä huono juttu.
Pettäjät ja pelurit harvoin jää yksin sukupuolesta riippumatta..
Vierailija kirjoitti:
Turhaa. Itsekseen pärjää huomattavasti paremmin, eikä ole kukaan roikkumassa riippana. Rahaa jää matkustella, asua ulkomailla joka vuosi pidempään ja vaikka mihin. Rakastan sinkkuelämää. Seksiä saa sen verran kuin tarvitsee.
Hyviä pointteja.
Mutta täytyyhän seksikumppaniinkin jossakin tutustua, siis missä ja miten? Vai vaihdatko jatkuvasti seksikumppania? En itse haluaisi vaihtaa, haluaisin vain yhden hyvän vakkarin, joka ei hypi muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa. Itsekseen pärjää huomattavasti paremmin, eikä ole kukaan roikkumassa riippana. Rahaa jää matkustella, asua ulkomailla joka vuosi pidempään ja vaikka mihin. Rakastan sinkkuelämää. Seksiä saa sen verran kuin tarvitsee.
Hyviä pointteja.
Mutta täytyyhän seksikumppaniinkin jossakin tutustua, siis missä ja miten? Vai vaihdatko jatkuvasti seksikumppania? En itse haluaisi vaihtaa, haluaisin vain yhden hyvän vakkarin, joka ei hypi muualla.
Lähtökohtaisesti vaihdan.
M-1965 kirjoitti:
Joudut joka tapauksessa harrastamaan liikuntaa pysyäksesi terveenä. Vaihda osa tuosta pakollisesta liikuntaharrastuksestasi tanssimiseen niin kohtaat sosiaalisissa tilanteissa vastakkaisen sukupuolen edustajia joista osa voi olla kiinnostaviakin. Kun taitoa karttuu tanssikursseilla niin lähde lavatansseihin.
Perinteinen, testattu ja itsekin toimivaksi todettu tapa löytää seuraa.
Periaatteessa ihan hyvä vinkki. Harrastan kyllä liikuntaa, mutta olen surkea tanssija. Hävettää ajatuskin tanssimisesta.
Ei pnoseuran löytäminen nyt noin vaikeaa ole tänä päivänä. Moni mieskin tykkää, että homma on yksinoikeudella, kunhan tilaisuuksia pussien tyhjennykselle on riittävän usein.
Alue: Aihe vapaa
Mitä nämä naisten viat ovat?