Lue keskustelun säännöt.
Puolisoa ei löydy, joten hankinko lapsen yksin?
21.12.2025 |
Pieni mutta epämääräinen turvaverkko on, mutta ei laajalla skaalalla. Rahaa on, työ on, on turvallinen ja rakastava koti mutta kumppania ei ole löytynyt ja ikä alkaa pian tulla vastaan. Sopivaa kumppania olen etsinyt vuosia löytämättä. Lapsi ei tule peittämään yksinäisyyttä (en ole yksinäinen). Haluaisin lapsen ja olla tälle äiti. Se on suurin unelmani. <3 Muita samassa tilanteessa olevia? Ajatuksia?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
mix AP ei kelpaa kellekkään🤔
En ole AP, mutta myös sinkkunainen joka haluaa lapsen. Kysymys ei ole siitä etten kelpaisi kenellekään. Itseasiassa päinvastoin. Olen vaan vuosien varrella omien kokemusteni myötä ja ystävieni elämää seuraamalla tullut entistä tarkemmaksi siinä kenet elämääni päästän. Saati siinä kenet voisin ajatella lapseni toiseksi vanhemmaksi. Valitettavasti on todellakin nykymaailmassa hankalaa löytää miestä joka on luotettava, sitoutumiskykyinen, haluaa kantaa vastuunsa tasapuolisesti ja jolla on oma elämä hallinnassa. Sitten pitäisi olla vielä sitä rakkautta ja kumppanuutta sekä turvallinen olo toisen kanssa. Elleivät nämä toteudu en halua parisuhdetta. Suunnittelen itsellistä äitiyttä mikäli en vuoden kuluessa löydä parisuhdetta jossa em. asiat toteutuvat. Enkä ole yhtään pahoillani jos päädyn hankkimaan lapsen yksin. Mieluummin niin kuin väärän kumppanin kanssa. Rakkaus voi löytyä missä iässä vain myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 47v mies ja minulta on jopa kaksi naista kysynyt, voisinko siittää heidät raskaaksi?
Olin noin 30v, kun opiskelututtu tätä ehdotti ja ehkä 10 vuotta myöhemmin kaverin kaveri (lesbo) pyysi mua lapsensa isäksi.
En suostunut. Vaikka en olisi joutunut vastaamaan elatuksesta.
Mutta kumpikin naisista kyllä sai joltain mieheltä mitä halusivat. Hankkivat yksin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarvitset apua alkuvaiheessa niin voin tulla käymään!
Jono
Talkoot!
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 47v mies ja minulta on jopa kaksi naista kysynyt, voisinko siittää heidät raskaaksi?
Olin noin 30v, kun opiskelututtu tätä ehdotti ja ehkä 10 vuotta myöhemmin kaverin kaveri (lesbo) pyysi mua lapsensa isäksi.
En suostunut. Vaikka en olisi joutunut vastaamaan elatuksesta.
Mutta kumpikin naisista kyllä sai joltain mieheltä mitä halusivat. Hankkivat yksin lapsen.
Nykyisin se yksin lapsen hankkiminen harvoin tarkoittaa sitä että pyydetään jotain tuttavamiestä siittämään tai otetaan baaripano. Nykyään mennään hedelmöitysklinikalle jossa käytetään lahjasukusoluja tarkkaan seulotuilta luovuttajilta.
Mieti tarkkaan. Esimerkiksi jaksatko yksin sitä, että heti kun olet raskaana, olet lääkäreille vain synnytyskone. Jaksatko yksin lapsen kanssa, kun olet kipeä. Tai vaihtoehtoisesti onko rahaa maksaa avusta.
Turvaverkoista aina puhutaan, mutta käytännössä puheet eivät vastaa tekoja, vaikka oikeasti olisi luvattukin auttaa, saattaa auttaja sairastua tms, jolloin ei pysty auttamaan.
Mutta jos uskot että pärjäät ja rahaa on niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaa kyllä miettiä tarkkaan mitä se tarkoittaa sen tulevan lapsen kannalta että äiti riistää jo ennen syntymää lapselta oikeuden isään ja ydinperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan. Esimerkiksi jaksatko yksin sitä, että heti kun olet raskaana, olet lääkäreille vain synnytyskone. Jaksatko yksin lapsen kanssa, kun olet kipeä. Tai vaihtoehtoisesti onko rahaa maksaa avusta.
Turvaverkoista aina puhutaan, mutta käytännössä puheet eivät vastaa tekoja, vaikka oikeasti olisi luvattukin auttaa, saattaa auttaja sairastua tms, jolloin ei pysty auttamaan.
Mutta jos uskot että pärjäät ja rahaa on niin siitä vaan.
Tätä pitää miettiä ihan jokaisen, parisuhdestatuksesta riippumatta. Moni on varsin yksin vaikka olisikin kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kummallista, että naisille tulisi miehiä ovista ja ikkunoista, mutta mikään ei kelpaa🙄🙄
Monesti itsellisesti lapsen hankkivat ovat pohtineet asiat läpikohtaisesti ja useista eri näkökulmista. Lisäksi itsellisten äitien hoitopolkuun kuuluu mm. keskustelut psykologin kanssa. Väitän, että tälle polulle lähtevät ovat käyneet aika perinpohjaisen pohdinta- ja itsetutkiskeluprosessin läpi. Jokaisen parisuhteessa olevankin olisi hyvä pohtia läpi se mahdollisuus, että joutuukin kantamaan vastuun yksin ja punnita omat valmiudet ja kypsyys vanhemmuuteen. Yksin jääminen on todellisuutta erittäin monessa perheessä, jossa on nimellisesti kaksi vanhempaa mutta käytännössä yksi vanhempi kantaa vastuun. Ja eroprosentit ovat aikamoisen suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 47v mies ja minulta on jopa kaksi naista kysynyt, voisinko siittää heidät raskaaksi?
Olin noin 30v, kun opiskelututtu tätä ehdotti ja ehkä 10 vuotta myöhemmin kaverin kaveri (lesbo) pyysi mua lapsensa isäksi.
En suostunut. Vaikka en olisi joutunut vastaamaan elatuksesta.
Mutta kumpikin naisista kyllä sai joltain mieheltä mitä halusivat. Hankkivat yksin lapsen.
Nykyisin se yksin lapsen hankkiminen harvoin tarkoittaa sitä että pyydetään jotain tuttavamiestä siittämään tai otetaan baaripano. Nykyään mennään hedelmöitysklinikalle jossa käytetään lahjasukusoluja tarkkaan seulotuilta luovuttajilta.
Olisin kyllä valmis auttamaan, mutta vain luomumenetelmällä. Minulla on kaksi tervettä poikaa ja kelpaisin siis klinikallekin luovuttajaksi. Minun kokemukseni mukaan isyydessä on kaksi huippukohtaa:
1. Se, kun saa suihkuttaa siemenet kohdunsuulle.
2. Se, kun saa vastasyntyneen vauvan syliinsä.
Haluan kokea ainakin ensimmäisen.
M28
Lapsettomuushoitoihin itsellisenä naisena? Ikävää, että yhteiskunta joutuu maksamaan siitä, että nainen on kranttu. Kyllä vapaaehtoisia sperman luovuttajia löytyy ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 47v mies ja minulta on jopa kaksi naista kysynyt, voisinko siittää heidät raskaaksi?
Olin noin 30v, kun opiskelututtu tätä ehdotti ja ehkä 10 vuotta myöhemmin kaverin kaveri (lesbo) pyysi mua lapsensa isäksi.
En suostunut. Vaikka en olisi joutunut vastaamaan elatuksesta.
Mutta kumpikin naisista kyllä sai joltain mieheltä mitä halusivat. Hankkivat yksin lapsen.
Nykyisin se yksin lapsen hankkiminen harvoin tarkoittaa sitä että pyydetään jotain tuttavamiestä siittämään tai otetaan baaripano. Nykyään mennään hedelmöitysklinikalle jossa käytetään lahjasukusoluja tarkkaan seulotuilta luovuttajilta.
Olisin kyllä valmis auttamaan, mutta vain luomumenetelmällä. Minulla on kaksi tervettä poikaa ja kelpaisin siis klinikallekin luovuttajak
Entäs sen siittämisen ja synnytyksessä mukana olemisen jälkeen, oletko ollut sitoutunut lastesi vanhemmuuteen ja kasvatukseen ihan siinä jokapäiväisessä arjessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan. Esimerkiksi jaksatko yksin sitä, että heti kun olet raskaana, olet lääkäreille vain synnytyskone. Jaksatko yksin lapsen kanssa, kun olet kipeä. Tai vaihtoehtoisesti onko rahaa maksaa avusta.
Turvaverkoista aina puhutaan, mutta käytännössä puheet eivät vastaa tekoja, vaikka oikeasti olisi luvattukin auttaa, saattaa auttaja sairastua tms, jolloin ei pysty auttamaan.
Mutta jos uskot että pärjäät ja rahaa on niin siitä vaan.
Tätä pitää miettiä ihan jokaisen, parisuhdestatuksesta riippumatta. Moni on varsin yksin vaikka olisikin kumppani.
Hyvä pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti hankit lapsen yksin. Parisuhde ei ole mikään tae siitä, että saa onnellisen ydinperheen ja vastuu vanhemmuudesta jaetaan. Omassakin tuttavapiirissä valtaosa on eronnut tai puolisosta ei ole juuri mitään apua arjessa. Missään nimessä ei kannata tehdä niin, että biologisen kellon tikittäessä tekee lapsen vain jonkun kanssa. Jos lapsen hankkii yksin voi silti jossain vaiheessa löytää parisuhteen jos niin haluaa, eikä tarvitse tehdä mitään valintoja hätäisesti ja kiireessä.
En tee lasta vain jonkun kanssa ja siinä on yksi syy miksi en ole löytänyt sopivaa kumppania.
Kannattaa hankkia yksin, koska se varmistaa että SINÄ myös maksat haluamisesi etkä sälytä niitä kuluja kenekään miehen kontoille. Sen jälkeen sinustakin on pahin kersakiima lähtenyt ja olet turvallinen käyttää jollekin miehelle.
Ei kun nosta vähän sitä persettä niin mä painan sisään. No names.
Vierailija kirjoitti:
Jep! Ite huomaan ettei suomalaisista miehistä oo mihinkään. Monet naiset on korkeakoulutettuja, omistavat asunnon ja ovat laittaneet elämänsä järjestykseen.
Miehistä ei sama voi sanoa vaan monet heistä ovat henkisellä tasolla jäänyt 3 vuotias tasolla.
Naisten ja miesten ero on huima.
Miksi sitten naiset haluavat näitä yläkoulutasolle jääneitä impulssi-iiroja eikä fiksu ja asiansa hoitava akateeminen mies kelpaa?
Ehdottomasti ei lasta. On ahdistavaa ja kurjaa kasvaa yh-äidin lapsena vaikka rahaa olisikin. 2 hengen perhe on aivan liian pieni perheeksi. Jos sairastut tai kuolet, sekin on huono tilanne lapsen kannalta.
Jos et löydä kumppania, sitten elät yksin, niin yksinkertaista se on. Lapsi ei ole mikään tavara, jonka hankit omien halujesi mukaan, eikä sinun elämäsi jatke.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, enkä minäkään ole toistaiseksi löytänyt ketään jonka kanssa olisin päässyt etenemään niin pitkälle, että olisimme voineet, ainakin yrittää saada yhteisen lapsen.
Olen kai vähän konservatiivi kun ajattelen ja koen, että lapsi ansaitsisi ainakin lähtökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa vanhempaa.
Sanon lähtökohtaisesti koska ainoa asia mikä on varmaa on lähinnä jatkuva isompi ja tai pienempi epävarmuus ja tietämättäömyys tulevaisuudesta.
En kuulu niihin Av:la kirjoittaviin, joille kaikki on vain omien päätösten tulosta ja valintojen mahdollsitamaa oli kyse sitten omasta pituudesta tai varallisuudesta ja tai vaikka omista tai läehsiten sairauksista ja onnettomuuksista. Vain muutaman esimerkin antaakseni.
Koska ikääkin itselläni alkaa jo olla, niin olen pikkuhiljaa alkanut hyvästelemään haaveeni ja umselmani omasta biologisesta laspesta.
Eihän sitä t
Sinäkin kuulostat fiksulta ja hyvältä kumppaniehdokkaalta! Jotenkin näin vanhemman ihmisen näkökulmasta tämä nykymeno on mennyt oudoksi? Missä ihmiset ylipäätään enää tapaavat toisiaan? Kyllä se vaan niin on, että se kumppani olisi hyvä tavata kasvokkain, ei netissä! Se vanha sanonta kemioiden kohtaamisesta pitää paikkansa ja se ei välity ruudun kautta! Toki jossain Tinderissäkin voi törmätä ihan mielenkiintoisiin ihmisiin, mutta silti.
Mitä ap:n tilanteeseen tulee, niin jos elämässä oon jotain, mitä ei ole tarvinnut katua, on omat lapset. Rakastan toki miestäni, mutta rakkauteni lapsiin suurta ja ehdotonta, olisin jäänyt paljosta paitsi ilman lapsiani, nyt lapsenlapsia katsellessa tiedän, että vaikka aika kohta minusta jättää, niin jotain tänne minustakin jää.
Jono