Lapsuudenkotinne joulu, millainen se oli ?

Kerro vaan utelias omastasi.  😝😝😝

Meillä vietettiin joulua toisinaan. Siinä ei mtn sääntöä näyttänyt olevan. Oli jouluruuat toisena vuonna ja toisena ei. Joulu ei merkinnyt yhtään mitään meidän perheessä. Ei merkitse munkaan perheen elämässä mtn. Viime kerrasta taitaa olla 17 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaan utelias omastasi.  😝😝😝

 

Todennäköisesti sinulla järkyttävä, keppiä, puukkoa, nälkää ja kurjuutta !

Perinteinen joulu oli meillä. Päivällä syötiin joulupuuro ja iltapäivällä/ alkuillasta oli joulusauna.  Kun oltiin pieniä kävi aina joulupukki. Kun oltiin isompia jaettiin lahjat joko ennen tai jälkeen jouluruuan.

Illalla sitten rentoa oloa ja suklaan syöntiä.

Samantyyppistä nykyisin omassa perheessäni.

Perinteiset ruoat oli aina ja koti laitettu kauniin jouluiseksi joka puolelta. Pihassa lumi- tai jäälyhtyjä. Käytiin saunassa, syötiin ja pukki kävi tai sitten tonttu oli tuonut lahjat jonnekin piiloon ja jättänyt kartan. Mummoille piti soittaa joukupuhelu ja luetella saadut lahjat. Laitoin itselleni pedin kuusen viereen ja katsoin elokuvia yömyöhään lahjasuklaita syöden. 

Muuten oli ihanaa mutta monina vuosina vanhempien riitely pilasi tunnelmaa. 

Ihania joulumuistoja 60-luvulta. Joulukuusi koristeltiin aina aattomaamuna, samalla kun katsoimme piirrettyjä mm. Lumiukkoa. Äidin siskon perhe tuli jouluksi, eli serkutkin tulivat meille joulunviettoon. Rosollin hakkaus äänen muistan vieläkin. Oli sellainen puinen alusta ja hakkuri. 

Joulukirkko oli klo 16 ja sen jälkeen söimme. Joulupukki tuli aina ja saimme useamman lahjan. Joulusauna rintamiestalon kellarissa kuului myös asiaan.

Äidilläni oli ollut ankea lapsuus ja halusi meille paremman lapsuuden siinä onnistuen. Hyviä muistoja, kiitos nyt jo edesmenneille vanhemmilleni. Olen myös tehnyt parhaani ja odotan innolla, että koko perhe on taas koolla yhteisellä jouluaterialla. Joulun taika on vieläkin olemassa ja sen eteen olen valmis tekemään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Perinteiset ruoat oli aina ja koti laitettu kauniin jouluiseksi joka puolelta. Pihassa lumi- tai jäälyhtyjä. Käytiin saunassa, syötiin ja pukki kävi tai sitten tonttu oli tuonut lahjat jonnekin piiloon ja jättänyt kartan. Mummoille piti soittaa joukupuhelu ja luetella saadut lahjat. Laitoin itselleni pedin kuusen viereen ja katsoin elokuvia yömyöhään lahjasuklaita syöden. 

Muuten oli ihanaa mutta monina vuosina vanhempien riitely pilasi tunnelmaa. 

 

Oi, tuo vaikutti kivalta, paitsi tietenkään ei riitely, näin usein valitettavasti kuitenkin on.

Aamulla katsottiin piirrettyjä, lounaalla syötiin riisipuuroa, käytiin haudoilla, saunottiin, syötiin ja avattiin lahjat. 

Aatonaattoiltana jokin leffa tai muita ohjelmia. Saatiin valvoa myöhään. Aamulla joulupuuro, kuusenkoristelu ja jouluohjelmia TV:stä. Iltapäivällä lähtö mummolaan, jossa pääsi myös saunaan. Joskus sinne mentiin joulupäivänä tai tapanina. Illalla kotiin ruuantekoon ja vieraiden vastaanottoon. Sen jälkeen lahjajännitys ja lahjojen jako. Illalla glögiä, torttuja, pipareita, konvehteja, pelaamista ja hyvää yhdessäoloa. 

On kyllä pelkkiä hyviä joulumuistoja lapsuudesta.

Lapsuuden joulut 60-luvulla, nuoruuden 70- luvulla.

Perinteinen perheen kesken: jouluruuat, aaton kirkkokäynti, ruokailu, sauna. Äiti taisi olla stressaantunut, koska oli työssä käyvä. Tosin meidät kaksi lasta laitettiin hommiin ja isä teki osan. Oltiin tavallinen perhe, isä tehdasduunari. Vanhempani aika iäkkäitä syntyessäni.

Pieni suku eli koskaan ei vietetty ns. sukujoulua. Olikin aina vähän kateellinen kavereille, joilla oli mummoja ja serkkuja ym.

Meillä oli tavallinen joulu. Kuusi haettiin mummolan metsästä ja sitä piti sulatella ja kuivattaa yön yli. Aattoaamuna koristeltiin. Isä laittoi tähden latvaan. En juuri muista ruokia mutta pipareita leivottiin, meillä lapsilla oli omat nimikkomuotit. 

Joulupukki kävi kun oltiin pieniä, myöhemmin ei. Jännitin hirveästi pukkia. En uskaltanut laulaa vaikka olisi pitänyt.

Hyvin rauhallinen joulu meillä oli.

Parhaiten lapsuuden jouluista muistan äidin jatkuvan huutamisen ja sen, että joulu on aivan kamalaa aikaa. Jus ja just oli kaikki jouluruoat sekä joulusauna. Joulukuusen äiti kielsi. 

Piiskaa. Nälässä pitämistä ja Kinkun läskit säästettiin minulle.

Aamulla taas piiskaa ja lattialta ruoantähteiden syöntiä.

Vietän nyt aika samanlaista joulua. Perinteet velvoittaa.

Kamalia oli joulut lapsena. Äiti esitti marttyyriä aina, erityisesti jouluna. Isä kävi töissä, äiti loisinut koko elämänsä muiden elätettävä, haukkuen aina ikuisesti kaiken. Mä olen joutunut jo pikkulapsesta joutunut olemaam hänen terapeutti. Päävikainen marttyri ja manipuloija, joka pilasi kaikkien elämän. 

En ole tekemisissä. Nyt vietän omien lasteni kanssa , jotka jo aikuisia, iloisen joulun. Kun tuo hirvitys on houtodissa. 

Ei se mitään enää meiltä enäö tahdo, kun on käskytettävänä henkilökunta. Hylkää ihmiset heti ku  heidtä ei enää tule lisäarvoa, eikä toimi palveluskuntana.

Perheen ja suvun kanssa vietettiin ja aina oli mukavaa. En vain nykyään tykkää kirjoitella tänne mitään kovin henkilökohtaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihania joulumuistoja 60-luvulta. Joulukuusi koristeltiin aina aattomaamuna, samalla kun katsoimme piirrettyjä mm. Lumiukkoa. Äidin siskon perhe tuli jouluksi, eli serkutkin tulivat meille joulunviettoon. Rosollin hakkaus äänen muistan vieläkin. Oli sellainen puinen alusta ja hakkuri. 

 

Joulukirkko oli klo 16 ja sen jälkeen söimme. Joulupukki tuli aina ja saimme useamman lahjan. Joulusauna rintamiestalon kellarissa kuului myös asiaan.

Äidilläni oli ollut ankea lapsuus ja halusi meille paremman lapsuuden siinä onnistuen. Hyviä muistoja, kiitos nyt jo edesmenneille vanhemmilleni. Olen myös tehnyt parhaani ja odotan innolla, että koko perhe on taas koolla yhteisellä jouluaterialla. Joulun taika on vieläkin olemassa ja sen eteen olen valmis tekemään töitä.

Olisiko kuitenkin ollut muita piirrettyjä kuin Lumiukko, joka on valmistunut vasta 80-luvulla?

Juuri sellainen palstamammojen nykyjoulu, jossa äiti vihaisena ja tiuskien järjestää omaa jouluaan, muut yrittävät pysyä poissa näkyvistä ja koko joulun ihanuus saa kohokohtansa joulupöydässä, kun joku lapsista erehtyy sanomaan, ettei ota rosollia. Silloin äidiltä aukeavat kaikki pidäkkeet ja hän haukkuu miehen, lapset, miehen suvun (ei ole paikalla) ja kaikki muutkin ja kertoo, miten on raatanut, että lapset saisivat ihanan joulun, mutta ei, kukaan ei ole kiitollinen, jokainen vaan tekee kaikkensa, että äidillä olisi paha mieli jne.

Vihasin jouluja silloin, vihaan edelleen. Meillä ei joulua vietetä!

Vaihteli. Huonoimmat muistot siitä, kun isä joi ja oli aggressiivinen. Äiti yritti liikaa ja oli ihan pinkeä. Joskus oli ihan kivaa ja sain toivomani lahjan. Ei ollut mitään kallista eikä ylellistä. Parasta olivat välipäivät, luin, söin karkkia, oltiin pulkkamäessä kavereiden kanssa. Tai kun pääsin yksin mummolaan hemmoteltavaksi.

Lapsuuden ja nuoruuden joulut 1960-1970-luvuilla pienessä maaseutukylässä. Kaikki ruoat tehtiin itse, laatikot, rosolli, joulujuusto, piparit, tortut, kuivakakut jne. Joulukuusi oli aina. Jouluaattona käytiin haudoilla viemässä kynttilät. Joulusauna oli aina. Saunan jälkeen syötiin, oli aina 9-10 kg:n kinkku. Joulupukki kävi joskus, lauloin pukille Joulupuu on rakennettu. Joskus pukki jätti oven taakse lahjat. Tuntuu että jokaikinen lapsuuden joulu oli lunta maassa. Tv:stä tuli piirrettyjä, jouluohjelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden ja nuoruuden joulut 1960-1970-luvuilla pienessä maaseutukylässä. Kaikki ruoat tehtiin itse, laatikot, rosolli, joulujuusto, piparit, tortut, kuivakakut jne. Joulukuusi oli aina. Jouluaattona käytiin haudoilla viemässä kynttilät. Joulusauna oli aina. Saunan jälkeen syötiin, oli aina 9-10 kg:n kinkku. Joulupukki kävi joskus, lauloin pukille Joulupuu on rakennettu. Joskus pukki jätti oven taakse lahjat. Tuntuu että jokaikinen lapsuuden joulu oli lunta maassa. Tv:stä tuli piirrettyjä, jouluohjelmaa. 

Tuo juuri, että aina oli lunta! Ja paljon.