Äitiä ja isää puhutellaan etunimellä 😲

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän vanhemmistani pääosin etunimeä, kontekstista riippuen myös "äiti ja isä" jos määrittele  sukulaisuussuhdetta. Oma lapseni käyttää molempia minusta, nimeä ja "äitiä". Mielestäni on ihan kiva ylläpitää jonkintasoista itsenäisyyttä etunimen käytön kautta. Olen kuitenkin ensisijaisesti tietynniminen yksilö, en vain tietty rooli kuten "äiti". Toki lapselle sitäkin. En näe sitä indikaattorina ihmissuhteen lämpimyydestä tai läheisyydesta, olen läheinen vanhempieni ja lapseni kanssa riippumatta nimen käytöstä. Käytetään muutenkin kieltä aika tarkasti ja nyansoidusti, joten mielestäni on luontevaa painottaa eri yhteyksissä eri näkökulmia, ei sen kummempaa.

Kuulostat ihan saatanan rasittavalta ihmiseltä. 

Isä- ja äiti-nimitykset ansaitaan. Itse olen pienestä pitäen ollut itse enemmän vanhemman roolissa vanhemmilleni kuin he minulle ja sisaruksilleni, joten en edes enää osaisi sanoa isä tai äiti. Omien lasteni taas en ole koskaan kuullu käyttävän minusta nimeäni, koska olen äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla särähtää korvaan, jos aikuinen ihminen puhuu muille ihmisille isästään iskänä tai isinä.😅

Sisko sanoi vielä 30-vuotiaana isi. Mainitsin siitä monta kertaa. 😆

Raamatussakin sanottaan että älä kutsuu ketään isäksi koska sinulla on vain yksi Isä hän joka on taivaassa, eli Jumala.

Olin joskus 20v prismassa isäni, setäni ja heidän isänsä eli ukkini kanssa.

Kuulosti niin dorkalta kun +50V setäni huutaa hyllyjen takaa ISIIII ISIIIIII ISIIIIIII

Orpo pyytää tätä anteeksi kaikilta

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että psykologisesti kyse on siitä, ettei vanhempi ole asettunut vanhemman rooliinsa.

 

Tiedän muutaman perheen, jossa näin on. Toisessa perheessä isä on käyttäytynyt ikänsä kuin pikkulapsi. Ei hän ole ikinä ottanut vanhemman vastuuta, eivätkä lapset häntä siksi isäkseen kutsukaan. Sama jatkuu seuraavan sukupolven kanssa. Ei hän halua olla isoisä, eikä edes nähdä lapsenlapsiaan. 

 

Toisessa perheessä vanhemmat luopuivat lopulta lapsen huoltajuudesta kokonaan ja sukulaiset kasvattavat lasta. Eli itse ajattelen, että jos lapsi ei kutsu vanhempiaan lainkaan isäksi eikä äidiksi, niin kannattaa olla huolissaan.

Tämä! Tuo 1. lause.

Alkoi jo lapsena inhottaa sanoa isä ja äiti. Oli syvä epäluottamus ko. henkilöitä kohtaan eikä se siitä muuttunut koskaan. Myöhemmin käytinkin etunimiä. Kukin tehköön tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Isä, iskä, isi, isukki ,ei väliä kunhan on isä perus prononiimi alla. Minua kutsutaan meillä iskäksi Kolmen jo aikuisen tyttären iskä olen .

 

No minusta taas se on outoa, että aikuiset lapset kutsuvat vanhempiaan iskäksi ja äiskäksi.  Kuulostaa niin lapsen lässytykseltä.  Ihan kuin taantuisi lapseksi heti, kun on puhe vanhemmistaan.  

Neljäkymppinen työkaverini otti pankista isohkon lainan ja sanoi meille,  että jos ei pysty sitä maksamaan, niin kyllä iskä sen maksaa.  Voi jumankauta näitä nykyisiä "aikuisia!". Kai se äityliinikin tulee puhaltamaan polveen, jos siihen sattuu!

 

Etunimillä vanhempiaan kutsuminen on roma-ni-en tapa.  Johtuu siitä heidän häveliäisyyssäännöistään, jos kutsuu äitiään äidiksi, sehän viittaa sukupuolielämään.  Sehän ihmisistä niitä äitejä ja isiä tekee.

Toinen syy on sitten se, että he haluaa piilottaa viranomaisilta sukulaisuussuhteitaan.  Se juontuu menneisyydestä, kun heitä aktiivisesti vainottiin.  Sukunimiä ei myöskään käytetty, samasta syystä.

Mulla on todella ihanat vanhemmat ja meillä läheiset välit vaikka olenkin pian 50. Käytän etunimeä paitsi jos haluan korostaa sukulaisuussuhdetta. Ei nimi kerro välttämättä mitään läheisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kutsuttu isäksi ja äidiksi, eikä meidän perhe ole ollut mitenkään poikkeuksellinen :D
En muista, miten asiaa on minulle selitetty, mutta itse ajattelen, että vanhempani olivat nuoria 60-70-luvuilla ja tämä oli tavallaan yksi osoitus ajan henkeen sopivasta edistyksellisyydestä.

 

Yhä kutsun äitiäni etunimellä, poikkeuksena tilanteet, jos ei olla nähty pitkään aikaan tai on muuten syvästi tunteellinen hetki. Omat ja sisarusten lapset kutsuvat vanhempiaan isäksi tai äidiksi, olemme vähän perinteellisempiä.

Se oli sitä sinun lapsesi eivät ole sinun- trendiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakaan ei ole puolisolle mitään hellyttelynimeä. Sit kun mulla on sille asiaa talon toisesta päästä tai porukassa, niin kajasen vaan " Risto hei".  En osaa sanoa, hei mieheni. Tai rakas nalleni yms.  Ja usein on jos ollaan porukassa ja paikalla paljon vanhempia ja lapsia,niin sieltä kuuluu: äiti!! Pitää vähän kuulostella kuka kutsuu ja ketä kutsuu. Oliko se oman lapsen ääni vai ei.

 

Sama meillä. Ei tulisi mieleenkään käyttää puolisosta mitään raksupoksu halimussukka höpönassua. Vanhemmistani käytän etunimiä.

Siis ihan normaalia että ei porukassa mitään hellyttelynimiä käytetä. Meillä on kyllä sellaisia jos ollaan vain kahden, ja myös yhdet sellaiset mitä voi käyttää muidenkin läsnä ollessa. En koe sitä oudoksi, onhan ihmisillä lempinimiä. Minun nimeni on pitkä, joten siksi se vääntyy lempinimiksi useasti. 

Vierailija kirjoitti:

Sano mua sun isiks

Isi

Yksi sukulainen tekee näin. Mutta hän on autisti, joten johtunee siitä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että psykologisesti kyse on siitä, ettei vanhempi ole asettunut vanhemman rooliinsa.

 

Tiedän muutaman perheen, jossa näin on. Toisessa perheessä isä on käyttäytynyt ikänsä kuin pikkulapsi. Ei hän ole ikinä ottanut vanhemman vastuuta, eivätkä lapset häntä siksi isäkseen kutsukaan. Sama jatkuu seuraavan sukupolven kanssa. Ei hän halua olla isoisä, eikä edes nähdä lapsenlapsiaan. 

 

Toisessa perheessä vanhemmat luopuivat lopulta lapsen huoltajuudesta kokonaan ja sukulaiset kasvattavat lasta. Eli itse ajattelen, että jos lapsi ei kutsu vanhempiaan lainkaan isäksi eikä äidiksi, niin kannattaa olla huolissaan.

Jaa jaa. Olen itse kutsunut vanhempiani etunimellä todennäköisesti siitä saakka, kun ymmärsin bäillä olevan ihan nimet. Kutsun myös veljeäni ja siskoani ihan nimillä.

Puolisoni on yksi niitä, joka kutsuu vanhempiaan etunimillä. Kyllä siihen tottui.

Joo, ihan kauheaa että jotkut toiset ihmiset ei elä samalla lailla kuin minä! Mun sisko muutti kerrostaloon eikä omakotitaloon vaikka sanoin siitä.  Mun äiti viettää joulun Italiassa, vaikka ei kuulu tehdä niin. Mun naapuri koristeli kuusen jo viime viikolla vaikka pitäis vasta 23.12. Mitä tästä tulee, kun jonkun lapsetkin puhuttelee vanhempiaan niiden NIMELLÄ, herrajumala!