Päiväkodin lopettaminen itkettää...äitiä!

Tai tiedän kyllä jo mitä kokeilemme mutta katsotaan sitten tilanteen mukaan miten edetään. Eli esikoinen (nyt 2,5v.) on n. 6-7h päiviä ryhmäperhepäivähoidossa, jossa viihtyy todella hyvin. Pikkusisarus syntyy marraskuussa ja näillä näkymin aiomme jatkaa päivähoitoa osa-aikaisena eli esim. ti-to lyhyet päivät, ma,pe ja viikonloput kotona. Syyt? Meillä ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja paikkakunnalla, yhdet isovanhemmat ja kummit asuvat kaikki kolmensadan kilometrin päässä, ei siis mitään " pika-apua" saatavissa. Miehen työ sisältää aika paljon matkoja, jolloin päivät venyvät pitkiksi, ulkomaan reissuilla useampiakin päiviä kerrallaan. Eli itselleni muutaman tunnin palautuminen esim. vauvan päiväunien aikana aika tärkeää. Muu aika vuorokaudesta menee lapsille.



Pojalle itselleen muut lapset, päiväkodin touhut, askartelut, leipomiset ym. tosi tärkeitä. En usko, että pienen tissitakiaisen kanssa pystyn näistä mitään kotona tarjoamaan riittävässä määrin. Olen aika paljon nähnyt ja kuullut näitä " onnellisia kotiäitejä" joilla esikoinen sitten saa kuulla aamusta iltaan olevansa " jo iso" , äiti ei ehdi touhuta eikä avustaa, kun kaikki aika menee pienemmän kanssa (etenkin alussa). Esikoinen keksii itse tekemisensä, tuijottaa lasten videoita tai kiukuttelee, kun äidin aika menee imettäessä, vaippoja vaihtaessa, siivotessa ja touhutessa. Puistoissa ainakaan meillä päin ei ketään käy, joten sielläkin tenava touhuaa sitten yksin. Toki tätä kaikkea kuuluu esikoisena oloon mutta jos lapsi oikeasti tykkää olla hoidossa, onko äidin oma tyytyväisyys ja mustavalkoinen asenne kotiäitiyteen oikea syy pitää lapsi ehdottomasti kotona?



Meillä toinenkin lapsi tulee menemään varsin nuorena hoitoon, n. 1-1,5 v. ikäisenä eikä minusta ole esikoista kohtaan oikein ottaa häneltä kokonaan pois tuttu hoitopaikka, kaverit ja hoitotädit, olla vuosi kotona ja taas tutustuttaa uuteen hoitopaikkaan, oma paikkahan sinä aikana menee. Meille tuo vuoden-puolentoista hoitopaikan pito vaikka täydellä maksulla ei ole ongelma, toki on niitäkin, joille se hoitopaikan hintakin tietysti on otettava huomioon.



Meillä ratkaisut näiltä pohjilta. Todellisuuden näkee sitten syksyllä. Jos poika itse pistää jarrut päälle hoitoonmenon kanssa, sitten on tietysti eri asia, mietitään sitten kuviot uudelleen.

Hoitomaksu ei kata todellisia kuluja lähimainkaan. Siksi kerhot ja muut kotihoidon ohelle järjestettävät hoitomuodot on parempia.

Aiemmin kirjoitin jo meidän ratkaisusta, mutta pari sanaa vielä tuosta esille hypänneestä kerho vs. päiväkoti -asiasta. Divaani kirjoitti mielestäni asiaa. Itse pohdin tosi pitkään muutama kuukausi sitten, vienkö kohta 4-vuotiaan esikoisen osapäivähoitoon päiväkotiin vai kerhoon, kuten ennenkin. Syyt, minkä takia valitsin kerhon, olivat seuraavat:



- Jokainen lapsi on saman aikaa paikalla eli poikamme ei joudu sulautumaan porukkaan, joista suurin osa on joka päivä yhdessä.

- Voimme tavata kerhokavereita " vapaapäivinä" mm. puistoissa tai jonkun kotona. Mukana myös bonuksena äidit seurana itselleni ja pienemmät sisarukset, jolloin meidän pikkuneidillekin on seuraa.

- Kerho on yhteiskunnallisesti/taloudellisesti järkevämpi, sillä on selvästi edullisempaa yhteiskunnalle, kuten OskariXOlematon kirjoitti.

- Lapsi saa kerhossa nimenomaan niitä virikkeitä, joita en pysty kotona pienemmän sisaruksen kanssa rauhassa tarjoamaan (askartelu, laulu, leikki, piirtäminen, pelaaminen). Kotona pystyn tarjoamaan ruoan, ulkoilun ja päiväunet, joista iso osa päiväkotipäivästä koostuu.



Päiväkodin puolesta puhuivat seuraavat asiat:



- Poika pääsisi tutustumaan tulevaan päiväkotiinsa jo nyt ja silloin esim. eskariin meno voisi olla helpompaa. Sinänsä alueen samanikäisiin kavereihin pystyy tutustumaan jo kerhossakin.

- Päiväkotiaika olisi pidempi, vaikka olisi vain puolikin päivää eli pystyisin itse tekemään jotain järkevää sillä aikaa (nyt 2,5 tunnin kerhoaika on tosi lyhyt hoitaa mitään asioita). Myös mies voisi esim. viedä lapsen aamusta päiväkotiin, eikä minun tarvitsisi herättää myös pikkusiskoa aikaisin ja lähteä raahaamaan häntä vientireissulle.



Nämä olivat niitä ajatuksia, joita mietin ja vertailin, kun tein päätökseni kerhoon viemisestä. Kerhon lisäksi pojallamme on muutama liikuntaharrastus viikossa, joissa käy pääasiassa isänsä kanssa. Näitä harrastuksia tuskin olisi, jos poika olisi täyttä päivää päiväkodissa, sillä silloin mielestäni arki muodostuisi liian raskaaksi.



Itselläni on siitä hyvä tilanne, että omia ystäviäni on paljon äitiyslomilla ja päivätreffejä voi järjestää niin paljon kuin jaksaa. Lisäksi isovanhemmat asuvat paikkakunnalla, joten niitäkin käymme katsomassa. Sen takia en voi mennä missään nimessä arvostelemaan muiden tekemiä ratkaisuja, sillä tosiaan tilanteita on laidasta laitaan. Joku mainitsi miehen vaativan työn ja pitkät työmatkat, se on jo yksi syy saada itselle hieman helpotusta normaaliarkeen.



Mutta tosiaan kuten OskariXOlematon mainitsi, on hyvä muistaa, että päiväkotihoito ei ole ilmaista ja siihen käytetään paljon veromarkkoja. Jos kotiäidit pääsääntöisesti veisivät isommat lapsensa päiväkotiin, se olisi huikea summa pois verottajien pussista. Tämän takia peräänkuulutankin, että jokainen ainakin miettisi ensisijaisesti kerhoja ym. lastensa virikkeeksi. Niistä vaan mielestäni informoidaan liian vähän. Itsekin sain tietään meidän pikkukerhosta sattumalta ystävältäni - neuvolassa tai vastaavassa " virallisessa" paikassa ei sellaisista oltu ikinä mainittu.

Kukaan ei varmaan tosissaan ehdottaisi esim. muslimiperheelle ev.luterilaisen seurakunnan kerhoa, mutta kumminkin aina näissä keskusteluissa unohdetaan etteivät kaikki kuulu seurakuntaan ja ehdotetaan iloisesti että sinne seurakunnan kerhoon vaan. Todellinen ongelma on ettei vaihtoehtoja ole eikä se muutu miksikään ketään syyllistämällä. Miksi kunnallisia kerhoja ei ole (vai onko jossain), kun tämä maksaisi fiksusti järjestettynä vähemmän kuin ne tarhapaikat? Esim. max. 4 tuntia päivässä sisältäen välipalan ja ulkoilua, sellaisissa tiloissa joita jotkut muut ryhmät voisivat käyttää muun ajan.

Meidän kunnassamme on kerhoja 2-vuotiaasta ylöspäin. Sen sijaan puistotoiminta puuttuu, jota pk-seudulla olisi.

jossa yhdistyisi puisto ja kerho niin että huonolla säällä vähän isommat lapset, vaikka kolmesta ylöspäin, voisi viedä pelkkään kerho-osuuteen, ja pienemmät, kuitenkin jo itse kävelevät siihen puisto-osuuteen silloin kun säät sallisivat jolloin isommatkin voisivat tarpeen mukaan jatkaa ulkoilulla.

Omituinen asenne LTOlta, että ohjattu, suunniteltu toiminta rajoittuu vaan siihen aamun ohjattuun tuokioon.

Kyllä meillä myös vapaat leikkitilanteet ovat selvästi ohjattuja ja suunniteltuja. Meidän päiväkodissa vahempainilloissa aina erityisesti korostetaan vapaan leikin arvoa (ilmeisesti vanhemmat eivät arvosta sitä) Ja taitoa vaatii opettajilta ohjailla vapaata leikkiä siten, että siinä esim.pidetään huolta, että kaikki pääsevät mukaan luomalla sopivia leikkiryhmiä ja pareja, ja vaihdellaan leikkiteemoja vaihtamalla esillä olevia leluja ja välineitä ja pitämällä teemalelupäiviä.

Rakentamalla välillä majoja ja muita jänniä juttuja - ja tämä kaikki tietysti siten,ettei lasten luovuus ja leikin vapaus kärsi. Vaativaa - mutta tuolla asenteella sen voi tehdä itsensä helpoksi ja antaa lasten remuta meluisasti.

Ja esim. ruokailutilanteet joita on 3 kertaa päivässä ovat ehdottomasti monella tapaa virikkeellisiä; ruokatavat, erilaiset ruuat, seurassa syöminen....

ja Rentikselle ja kaikille muillekin päiväkotia ihannoiville sanoisin,että

kylmä totuus päiväkotien resursseista tänä päivänä on se ,että esim.

kolmevuotta täyttäneiden ryhmäsä lapsia saa olla yli 20,hoitajia on

useinmiten 3,joista jokainen tulee hieman eri aikaan töihin,esim.

niin että yksi seitsämäksi,toinen kahdeksaksi ja kolmas 9-10 aikaan.

Ja vastaavasti iltapäivästa hoitajat pääsevät eri aikoihin kotiin.

Eli käytännössä se aika kun kaikki hoitajat ovat paikalla,ei kovin

montaa tuntia ole.Ja jos ja kun hoitaja sairastuu ei sijaista ole.

Eli jokainen voi miettiä miten hienoa ohjattua ja virikkeellistä

toimintaa pystyy esim kaksi henkilöä antamaan 21:delle 3-4 vuotiaalle

lapselle.

En henkilökohtaisesti ole päivähoitoa vastaan vaikka kirjoituksestani

niin voisi ajatellakin,mutta jos voisin valita,en taatusti veisi lastani

päiväkotiin.Mielestäni on todella surullista että tänä päivänä niin monet

ajattelevat etteivät riitä lapselleen.

Täällä Espoossa ainakin joissain päiväkodeissa järjestetään srk-kerhontyyppistä kerhoa 3-5 vuotiaille kotonahoidetuille lapsille. Maksaa max 70¿/kk ja ei vaikuta kotihoidontukeen. Me olemme muslimiperhe ja mahdollisesti nyt 3v esikoinen joskus sellaiseen menee. Kokeiltiin tammikuussa kun esikoinen 2v9kk ja kuopus oli 6kk, kerhomaisesti päiväkotihoitoa esikoiselle 2x 4h /vko. Lievän painostuksen alla kokeiltiin, kun muut oli sitä mieltä että pitäisi. Esikoinen ei tykännyt ja totesin itsekin että mieluummin askartelen itse oman lapseni kanssa ja järjestän muutenkin ' virikettä' . Olen ammatiltani lastenhoitaja, eli en todellakaan koe että lapseni saisi pk:sta jotain sellaista mitä itse en pystyisi järjestämään. Meille oli suuri virhe koko pk-kokeilu. Ja päiväkoti oli islamilainen pk, eli siinä mielessä olisi ollut ihana vaihtoehto meille.



Ap:lle vielä, meillä lapsilla ikäeroa 2v2kk ja en voi sanoa olleen kertaakaan niin vaikeaa että sen takia olisin kaivannut isommalle hoitoa, eikä meilläkään pahemmin tukiverkkoa ole olemassa. Mutta sanottakoon että mulla on kohtuullisen helpot lapset, olkoonkin että esikoinen uhmaillut kohta vuoden putkeen :)

Joo voi olla että minulla on vähän liian ihanteellinen kuva päiväkodista.

Mutta meillä on käynyt tuuri, ja lasteni päiväkoti on sellainen. Ovat tukilapsina erityisryhmissä, joissa siis 5 erityislasta ja 7 normaalia lasta ja aikuisia ryhmässä on 5.

eroja. Me asumme pienessä muutaman tuhannen asukkaan kunnassa lähellä Tamperetta ja meillä lapsi siis ryhmäperhepäiväkodissa, jossa neljä vakituista hoitajaa, yksi aina sama sijainen tarvittaessa, lapsia 12-15, osa lapsista osapäiväisiä tai osaviikkoisia (eli eivät hoidossa joka päivä). Lapsien iät 2-5+ v. Normaalin päivärytmin lisäksi järkätään aika usein kaikenlaista muuta ohjelmaa, esim. kirjastokäyntejä, tutustumisreissuja toisiin päiväkoteihin/ryhmiksiin, retkiä (mm. äskettäin tutustuminen junamuseoon ja lounas ravintolassa, reissusta linja-automatkoineen on kotona puhuttu paljon!), aika usein jaetaan touhuja iänmukaisesti (esim. isompien kanssa jalkapallon peluuta tai hiihtämistä, kun pienemmät touhuavat leikkikentällä) jne. Ei musta kuulosta hirveältä kärsimykseltä, etenkin kun päivät ei koskaan veny yli kolmen, eli haen pojan heti päiväunien ja välipalan jälkeen. Iltapäivällä touhutaan sitten omalla pihalla omia juttuja.



Toki tiedän, että päivähoitomaksu kattaa vain osan päivähoitokuluista mutta niin kauan kun meilläkin kaksi hyväpalkkaista aikuista maksaa kuntaan aika isot verotulot vuosittain ja mm. hoitaa lasten sairauskulut (mm. korvien putkituksen) yksityisin vakuutuksin, en menetä huonon omatunnon takia yöuniani, vaikka vanhempi lapsi sen reilun vuoden verran osaviikkoisena ns. " virikelapsena" hoidossa kävisikin.

Tottakai ap pärjää kahden lapsen kanssa. En ymmärrä miksei pärjäisi. Varmasti kaikkia jännittää tuleva, kun toinen lapsi on syntymässä, mutta luota itseesi :)



Tämä hoitoon vai kotiin -keskustelu jakaa äidit aina kahtia. Itse kuulun siihen porukkaan, joka ei voi ymmärtää miksi pienet lapset jätetään hoitoon, kun perheeseen tulee toinen lapsi? Mulle ei kukaan pysty selittämään millään järjellä sitä, että joku 2-3 vuotias tarvitsee niin paljon virikkeitä ettei oma äiti pysty niitä järjestämään. Oli nyt lapsi miten vilkas vaan.. lapset yleensä, kun ovat aika vilkkaita.



Isomman lapsen kohdalla ymmärrän sen 2-3 pvää viikossa, jos lähistöllä ei ole kavereita, sillä he niitä jo kaipaavat. Mutta silloinkin mun mielestä kerhot ym. kannattaa muistaa vaihtoehtoina.



Joku 3 h kestävä kerho on pikkuisen eri asia kuin päivä päiväkodissa. Oletteko te koskaan ajatelleet miten rankkaa lapselle on olla isossa ryhmässä ja saada aika vähän huomiota päivän mittaan hoitajilta? Työtä se on heillekin.



Ja onhan tässä sekin puoli, että ne teidän hoidossa olevat lapset vievät niitä paikkoja niiltä, jotka ihan oikeasti niitä tarvitsevat. Ainakin pääkaupunkiseudulla tietyllä alueilla on pulaa paikoista ja töissä olevien vanhempien lapset kyllä mielestäni tarvitsevat sitä paikkaa enemmän mitä nämä ns. virikelapset.



Itse tosiaan hoidin kaksi lasta kotona, nyt ovat päiväkodissa, jossa onneksi viihtyvät, mutta kyllä he silti ennemmin yhä kotiin aamuisin jäisivät... Mutta täytyy sanoa, että onneksi pidin isomman kotona myös. Meillä oli tosi kivaa :)

Joku viittasi puheenvuorossaan lapsen päivähoitopäivän rankkuuteen. Itse olen vakuuttunut siitä, että rankkuus riippuu paitsi lapsen iästä myös hoitopaikasta ja hoitopäivän pituudesta. Kaikissa hoitopaikoissa lapset eivät todellakaan ole säilytyksessä, kuten näissä keskusteluissa aina sanotaan. Ehkä itsellänikin on kokemusta vain hyvästä hoitopaikasta, jossa lapsi erittäin mielellään kävi. Tosin meilläkään lapsi ei ole koskaan ollut täyttä pitkää päivää hoidossa.



En oikein pidä siitä, että toiset äidit teilaavat ne, jotka tekevät erilaisia valintoja. Laiassa on tällä hetkellä subjektiivinen päivähoito-oikeus. Jos joku kokee tarvitsevansa tuota hoitopaikkaa, ei ainakaan nettipalstojen sivuilla kannattaisi hirveästi arvostella. Perheiden tilanteet kun ovat erilaisia. On aika kauheaa, jos näillä palsoilla joku ottaa oikeudekseen kieltää jolta kulta toiselta lapsensaamisen. Näitä palstoja ei tietenkään kannata ottaa kauhean vakavasti, mutta silti. Ei jokainen pohdinta omasta jaksamisesta tarkoita sitä, että äiti olisi kykenemätön äitiyteen.



Ja ihan muistutukseksi, oma lapseni siis ovat kotihoidossa.

että ne jotka oikeasti niitä paikkoja tarvitsevat olisivat vain työssäkäyvät. Sädekehä pään päälle sitten kun on työssäkäyvä...Oletteko ikinä ajatelleet, että monet menevät töihin täysin itsekkäistä syistä? Halutaan matkustella ja ostaa sitä sun tätä eikä jakseta olla kotona lasten kanssa. Juuri tästä syystä olisi hyvä, että niitä vaihtoehtoja tarjottaisiin myös äideille, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona. Väittäisin, että kotihoitoa on myös se, että lapsi on osan päivää tarhassa tai pari päiväää viikossa. Ainakin se on ihan eri asia kuin olla se 8-10 h päivässä retuutuksessa, jonka tämä vanhempien työssäkäynti lapselta ottaa. Plus sitten se , että nykypäivän työelämä on sellaista, että vanhemmat eivät enää illalla jaksa olla kovin läsnä lapsilleen. Money talks.

Kunniotan enemmän äitejä, jotka ovat kotona vähillä rahoilla ja panevat isompia lapsia osittaisiin ratkaisuihin, kuin työssäkäyviä, joiden lapset ovat kokopäivähoidossa. En näe siinä mitään suurta kunniaa, että äiti hoitaa pelkästään kotona yksin lapsiaan 24 h/vrk. Itse aisassa se ei ole edes kovin luonnollista ihmiselle. Ihminen on ryhmäeläin. Alunperin näillä kotona hoidetuilla on ollut ympärillä myös sukua. Jos esimerkiksi alueella ei ole reilusti aktiivista toimintaa kotiäideille ja kotilapsille, niin lapselle parempi on olla yhteydessä muihinkin ihmistyhmiin. Ainakin 3 vuotta täytettyään.

mä olen niiiiiin samaa mieltä. Korostan vielä, että vaikka molemmat lapseni ovat kotihoidossa, en koe sitä mitenkään erityisen raskaana. En vain osaisi ajatella, että oma tarkaisuni on ainoa oikea.

Mitä te tarkoitatte " kerholla" ? Olen ihan pihalla näistä vaihtoehdoista. Lapseni on alle yhden vanha, joten nämä asiat on vasta tulossa ajankohtaisiksi. Katselin meidän kunnan sivuilta (Turku), eikä siellä näkynyt muuta toimintaa kuin leikkipuisto, johon voi jättää lapsen puistotätien vahdittavaksi. Onko muunkinlaista kerhotoimintaa olemassa?

Muistakaa nyt rakkaat äiti-ystävät, että lapset ovat erilaisia. Esikoisemme on aina rakastanut kavereita ja seuraa. Siis todellakin jo alle kaksivuotiaana puhui aina tarhakavereistaan, vonkui tarhaan lomilla (vaikka meillä on onnellinen koti ja paljon puuhattiin). Hän sai parhaimman ystävän jo 1-vuotiaana ja nyt seitsemän vuoden päästä edelleen tapaa lomilla tätä kaveriaan, vaikka olemme asuneet 4 vuotta ulkomailla.



Kun muutimme tänne esikoisen ollessa vajaa 4 (keskari syntyi silloin) niin tyttö ehdottomasti EI halunnut jäädä kotiin meidän kanssa. Sai olla kotona kun halusi mutta se oli aina maksimissaan pari päivää. Ok, minuun tilanteessa lapsi olisi varmaan joka tapauksessa käynyt tarhassa, koska se on maan tapa ja koska lapsen piti oppia kieli ennen koulua. Esikoinen on nyt tokalla ja edelleen rakastaa kun ympärillä on kavereita. Meillä on aina joku, tai hän on jossain, on kavereita yökylässä ja kun mennään lomille niin hänelle on tosi tärkeetä sitten saada kavereita joka paikasta.



Keskimmäinen on ihan toista maata ja oli kotonani 3-vuotiaaksi, eikä hänelle kaverit ole läheskään nin tärkeitä, viihtyy äidin ja sisarusten kanssa kotona, vaikka leikkii toki mielellään myös muiden lasten kanssa.



Ja minusta on hölmöä ottaa lapsi pois tutusta tarhasta jossa hänellä on kaverit (ja erityisesti jos lapsi siellä viihtyy) ja laittaa tuntemattomaan kerhoon.

Meidän tilanne on sellainen, että muutimme syksyllä Tampereella kaupungin osasta toiseen, lähemmäksi työpaikkojamme. Olemme syksystä saakka olleet jonossa 200 m päässä olevaan päiväkotiin ja kahteen muuhunkin melko lähellä olevaan. Nyt vihdoin saamme paikan kesäkuun alusta (10 kk jälkeen). Olemme tähän saakka kuljettaneet lastamma 35 kilometriä ylimääräistä päivittäin!!!!

Täytyy myöntää, että hieman kiehahtaa, kun lähipuistossa kuuntelee kahden kotiäidin juttelevan (molemmilla noin 6 kk vauva ja noin 3 vuotias), että minä päivinä teidän " Jarkko" tällä viikolla menee hoitoon, kun " Matti" menee keskiviikkona ja torstaina. Tulee mieleen, että pitäisikö aluksi jakaa töissä käyvien lapsille paikat mahdollisimman läheltä kotoa ja loput mitä jää kotona olevien lapsille. Minusta kesken vuodenkin pitäisi paikkoja päiväkodeista järjestyä! Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että minun 3-vuotiaan lapseni hoitopäivä on tunnin pitempi, jotta kotiäitien lapset saavat olla hoidossa! (Tietenkään mielipiteeni ei koske erityislapsia, jotka totta kai ansaitsevat parhaan mahdollisen hoitopaikan ja mahdollisimman läheltä kotiaan!!!!!!)

Minun tuttava piirissä on monia äitejä, jotka ovat pärjänneet kahden tai useamman lapsen kanssa kotona (ja kaikilla on ollut ihan vauhdikkaita lapsia). Itse tuskin edes kehtaisin sanoa olevani perusterve aikuinen nainen, mutta en pärjää kahden lapsen kanssa kotona. Kun meillä esikoinen toivottavasti piakkoin saa sisaruksen, hän jää kotiin, vaikka tukiverkkosto onkin 200 km päässä. Niin minäkin aikoinaan jäin kotiin kun sain pikku-siskon 4-vuotiaana, ja vanhempieni tukiverkosto asui 300 km päässä. Minusta tämä ei ole mitään sankari vanhemmuutta vaan ihan tavallista vanhemmuutta!

-Kössi-

Kössikenguru:

Minusta tämä ei ole mitään sankari vanhemmuutta vaan ihan tavallista vanhemmuutta!

-Kössi-

:) Täysin samaa mieltä!

pääsiäistipu:

että ne jotka oikeasti niitä paikkoja tarvitsevat olisivat vain työssäkäyvät. Sädekehä pään päälle sitten kun on työssäkäyvä...Oletteko ikinä ajatelleet, että monet menevät töihin täysin itsekkäistä syistä? Halutaan matkustella ja ostaa sitä sun tätä eikä jakseta olla kotona lasten kanssa.

Työssäkäyvä nyt vaan tarvitsee sen paikan ihan pakosti, kun ei sitä lasta voi kotiin yksinkään jättää.

Varmasti suurin osa menee töihin ihan itsekkäistä syistä tai kamalaa, rahan vuoksi... Mikä sitten on tarpeeksi hyvä syy äidille mennä töihin?

Itse ainakin pidän työstäni ja haluan olla töissä. Sen takia olen koulutuksen ja työpaikan hankkinut :) Ja kyllä, musta on ihan kiva, että saan palkkaa MEIDÄN PERHETTÄ varten.