Päiväkodin lopettaminen itkettää...äitiä!

niin pidä parina päivänä viikossa päiväkodissa! Ei se ole mikään synti, niinkuin täällä ja joka paikassa kuulutetaan! Se tekee hyvää sekä lapselle että äidille että vauvalle. Ehdit parina päivänä tehdä pakollisia kotitöitä tai levähtää hiukan tai keskittyä kokonaan vauvaan. Ei se esikoinen siitä kärsi! Todennäköisesti tuon ikäisenä jo nauttii. Eihän päivän tarvitse olla kokpitkäkään vaan haet aikaisemmin. Jos pk on kunnallinen ei ole edes kallista. Suosittelen!

Ihan oikeesti. mulla tyttö 2v4kk ja vauva 4kk, ja esikoinen 15pvää/kk päiväkodissa ja väitän et ollaan paljon innoissaimme yhteisestä puuhastelusta/ajasta kun ollaan välillä erossakin ja molemmilla on myös omia juttuja!!! Mustasukkaisuuttakaan ei ole ollut ollenkaan!!!

Suosittelen... vaikka onhan sitä välillä huono omatunto, mutta kun seuraan pihassa äitejä joilla isommat ei ole ollut päiväkodissa niin eipä enää ole huono omatunto. Päiväkoti on kehittävä! Eihän äiti millään kerkiä pienen vauvan kanssa tarjota taaperolle sellaisia virikkeitä kuin pitäisi..kuten askartelua, retkiä, ainakin meijän 2vuotias on ihan innoissaan kun on päikyssä oltu retkellä tai askarreltu tms..

Jatka ihmeessä esikoisesi kanssa päiväkotia sopimuspäivillä!!!!!!! ;)

Minusta myös kannattaisi sinun kokeilla tuota 2-3pvä/vko. Jos ei tunnu hyvältä niin sitten lopetat sen. Eli soitto päiväkodinjohtajalle heti tänään!



Meillä on 3v ollut ryhmiksessä kakkosen syntymän jälkeen n. 2-3 pvänä viikosta. Usein hoitopäivät on semmosia reilun aamupäiväkerhon mittaisia ja saa siellä lounaan ja välipalan. Tai sitten joskus isä vie ja hakee (hoitopaikka sijaitsee n. 10 km päässä niin ei tarvitse ajella ees taas).



Minusta tuon ikäisellä pitää olla jo ikäistään seuraa jota ei meillä tässä lähimaastossa kovasti ole. On tottunut ihanaan hoitopaikkaansa ja kavereihin niin että kyselee että millos taas pääsen. Kerhoon olisin laittanut kuitenkin, nyt ei tarvitse tottua uuteen paikkaan vaan saa jatkaa tutussa ja sittenkin kun taas menen töihin niin jatkaa siellä sitten tutuissa ympyröissä. Ja kakkonenkin saa välillä rauhaisaa extraspesiaalihuomiota.



Välillä olen minäkin potenut huonoa omatuntoa kaikkien kirjoittelujen takia ja miettinyt systeemin muutosta, mutta minusta jokainen tekee omat ratkaisunsa joten eipä ole väliä mitä mieltä muut ovat. En osaa kuvitella parempaa kokonaisratkaisua meille. Mieheni sanoin: turha korjata jotain mikä ei ole rikki.



Eli tsemppiä, kannattaa kokeilla - helpompaa nyt jatkaa suoraan kuin ottaa välillä pois ja taas jatkaa.

En ota mitään kantaa kenenkään valintoihin mutta siis vain totean (terveisiä kaverillesi :)) että voi selvitä kahdenkin kanssa kotona ihan tervejärkisenä koko perhe.

Mulla oli vanhin tasan 2v kun toinen syntyi. Pidin lapsen päiväkodissa lapsen syntymään asti, koska jouduin käymään loppuajan kontrolleissa HYKS:ssä. Lapselle viimeinen päivä päiväkodissa oli se päivä jolloin vauva tuli sairaalasta kotiin.



Itse mietin jonkin verran sitä vaihtoehtoa, että vanhin olisi jäänyt osa-aikaiseksi päiväkotiin nuorimman syntyessä, mutta päiväkodin johtaja kertoi lapsia olevan jonossa päiväkotiin ja lisäksi tunsin näitä jonossa olijoita, enkä voinut osittain siitä syystä jättää lastani päiväkotiin. Ja ratkaisu oli minulle hyvä.



En koe, että esikoiseni on jäänyt mistään paitsi sen takia, että hän oli kotona, kun vauva tuli taloon. Jossain kohtaan on varmasti raskasta, mutta uskon, että raskasta olisi, vaikka olisit lapsesi päiväkotiin jättänyt. Syksyllä voit laittaa vanhimman seurakunnan kerhoon pariksi tunniksi muutamana päivänä viikossa, niin siten saat itsellesi omaa aikaa muutamaksi tunniksi. Toisen lapsen syntyessä oli minulle myös hyvin tärkeää, että mies pystyi pitämään vajaan kolmen viikon isyysloman, koska heti syntymän jälkeen yksin pärjääminen on vaikeahkoa.



Kavereista: Päiväkotikavereihin voi pitää yhteyttä, vaikka lapsi jää pois päiväkodista. Ja uusia kavereita löytyy puistoista, perhekerhoista yms. joissa itse kävin aktiivisesti kotonaoloaikanani.



Omasta jaksamisesta: Mulla itselläni sukulaiset asuvat kaukana ja välillä oli raskasta. Mutta mulle itselleni oli tosi ihanaa, kun pääsin joskus lauantaisin pelkän vauvan kanssa vaikka Itiksessä käymään. Yritä hankkia itsellesi sopivia vastaavia lepohetkiä aina joskus. Ja varsinainen taivas aukeni, kun miehen vanhemmat tulivat kerran puolessa vuodessa viikoksi käymään ja saatoin viettää puoli päivää välillä jopa ilman vauvaa.



Ymmärrän kuitenkin myös niitä, jotka laittavat vanhemman päiväkotiin vauvan syntyessä. Lapset ja äidit ovat erilaisia. Tämä valinta on vain jokaisen itse tehtävä.



Kolmannen syntyessä kun vanhin oli vajaa 4v. en edes harkinnut päiväkotia vanhemmille.



Anna lapsesi viettää läksiäisiä hyvillä mielin. Ja mielestäni on myös aivan luonnollista, että ihania päiväkodin tätejä tulee ikävä.

Tuntui, että lapsi erotetaan tärkeästä ryhmästä, johon hän on jo sosiaalistunut. Meillä esikoinen viihtyi aina loistavasti päiväkodissa, ja vastaavasti hoitopäivän jälkeen vain kotona kaikessa rauhassa. Lapset ovat yksilöitä, ja päin vastoin kuin monissa keskusteluissa sanotaan, oma lapseni kaipaa kodin ulkopuolista tekemistä, muuten hän pitkästyy.



Joka tapauksessa hän jäi kanssani kotiin. Ajattelin, että haluan taas kasvattaa ja hoitaa täyspäiväisesti molempia lapsiani itse. No, onhan tämä antoisaakin, mutta lapsen perusluonne ei ole muuttunut. Hän käy pari kertaa viikossa kerhossa, käymme perhekerhossa yhdessä, ulkoilemme puistossa yms... , mutta silti hän tuntuu olevan välillä pitkästynyt. En yksinkertaisesti ehdi puuhastelemaan hänen kanssaan niin paljon kuin hän vaatisi. Kodin askareihin hän osallistuu, touhuaa siskonsa kanssa jane... , mutta silti selvästi kaipaa ikäistään seuraa päivittäin.



Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, että vastaukset eivät ole helppoja. Nyt ajattelen, että hoito parina päivänä viikossa ei taatusti ole paha asia. Ainakaan niille lapsille, jotka ovat rohkeita, ulospäinsuuntautuneita ja aktiivisia.

vihdoin omia kavereitakin jotka olivat tärkeitä. Kysyin tytöltä itseltään haluaako jäädä äidin ja pikkuveljen kanssa kotiin kun uusi vauva syntyy. Tyttö itse sanoi haluavansa jäädä kotiin.



Aluksi hänellä oli ikävä päiväkotikavereita ja aktiivista toimintaa mutta sitten hän alkoi vihtymään ihan kodin arki jutuissa ja kerho ja pari harastusta (jumppa ja baletti) riittivät aktiviteeteiksi. Kavereita löytyi puistoista ja perhekerhosta sekä minun kavereiden lapsista riittäväti. Tyttö oli kotona kunnes meni viime syksynä eskariin.



nyt olen ollut hoitovapaalla kuopuksen 2v. ikään saakka ja jään kesällä uudestaan ä-lomalle eikä keskimmäinen poika nyt 4v. ole ollut hoidossa sitten 1½v iän eikä hän ainakaan ole kotona pitkästynyt vaan viihtynyt hyvin.



Itsekkin olen ihan hienosti jaksanut vauva ajat vaikka isompi on ollut kotona ja kohta kun neljäs syntyy on kotona 2 ja 4v pojata sekä koulun aloittava tyttö. En ole kokenut että olisi ollut mitenkään raskasta vaan päin vastoin. Kun isommat eivät ole kotona olleet onvauvankin hoito ollut raskaampaa kun varsin pienestä vauva tykännyt kastella kun on puuhattu isompien kanssa kaikenlaista.



Kukin tietysti toimii kuten itselleen on parasta mutta meille on ollut lasen kotona oleminen ihan hyvä juttu vaikka hoidossa ovatmyös viihtyneet hyvin eikä ole sielläkään ongelmia ollut.

En yksinkertaisesti ymmärrä nykyajan äitejä joiden täytyy viedä toinen lapsistaan hoitoon jotta saa olla mahdollisimman HELPOLLA kotona uuden tulokkaan kanssa!! Miksi te teette toisen lapsen jos ette meinaa pärjätä???



Itseä niskasta kiinni ja kyllä KAIKKI menee hyvin!!!



Ja nyt puhun lapsista jotka ovta perusterveitä eivätkä omaa vakavaa sairautta tai/ja käytöshäiriötä + muuta lisätyötä aiheuttavaa arkirumbaan!



Minne tää nykyaika oikein menee kun äidit sysäävät omat pienet (pienet=alle kouluikäiset) muiden hoidettavaksi jotta voivat olla kotona helpommalla ja rauhassa??? Oikeesti!!! Elkää tehkö lapsia jos siitä muodostuu tällainen stressinaihe jo ennen kun on edes toinen lapsi syntynyt. Nauttikaa äitiydestänne ja lapsistanne, lapsista yhtäaikaa! Ei siinä aina saa sohvalla maata perä leveenä, mutta onko se nyt edes tarkoituskaan?



Anteeksi kärjistämiseni, mutta tuntuu että sitä ollaan nyt jo burn out -> muoti-ilmiössä ennen ku on edes rasittunut!

Itse olen raskaana rv 25+. Olemme siis irtisanoneet kakkosen

hoitosopimuksen heinäkuun alusta. Kakkonen täyttää loppukesästä

4 v. Haemme hänelle paikkaa srk:n päiväkerhosta syksyksi. Joskus

hän voi myös käydä puistotädillä yms.

Päätös ei ollut helppo, mutta nyt tuntuu hyvältä. Ihan varmasti

silti minullekin tulee tippa silmäkulmaan, kun esikoinen ja

kakkonen lopettavat hoitopaikassa, joka on tosiaankin ollut

aivan ihana!

Esikoinen menee syksyllä esikouluun, ja hänen on pakko

vaihtaa eri paikkaan, sillä nykyisessä hoitopaikassa ei ole

esikoulumahdollisuutta. Kakkosen vieminen nykyiseen

päivähoitoon tulisi logistisesti tosi hankalaksi ja raskaaksi,

kun se on aivan eri suunnalla kuin esikoisen esikoulu.

Srk:n päiväkerho, puistotätitoiminta ym. riittävät kakkoselle

ihan hyvin aktiviteeteiksi syksyllä. Olen myös tyytyväinen,

että kakkonen, joka joutui jo pienenä päivähoitooon, saa

nyt olla rauhassa kotona ja kahdenkeskistä aikaakin äidin

kanssa, kun vauva nukkuu yms.

Odotan oikein innolla taas tulevia kotiäitiaikoja! Esikoinen

oli myös kotona, kun kakkonen syntyi, ja esikoinen oli

sentään työläs, kun oli vain alle 2 v. kakkosen syntyessä.

3-4 v. lapsi ei varmasti työllistä samalla tavalla kuin

vaippaikäinen taapero. Olen siis ihan varma, että pärjään

hyvin kotona kahden kanssa, kun kolmas = esikoinen

on sentään välillä esikoulussa. :)

Nollaneljä:

Mä täällä itkua tihrustan että hyvä jos näen näpytellä...

Ei mitään vakavaa, mutta taitaa hormonit jyllätä, oon raskaana viikolla 33. Vein just pojan (3v2kk) päiväkotiin jossa hänellä alkoi viimeinen hoitoviikko. Sitten otan hänet kotiin kun mullakin oikeesti äitiysloma alkaa.

Onneksi olkoon Tsydeemi - taas on yksi sankariäiti syntynyt!! On se hienoa, että sä olet niin erinomainen äiti että sulla on varaa arvostella muiden ratkaisuja.



Mulla ei ainakaan ole kyse siitä että pääsisin HELPOLLA, minusta meidän kotipäivät on paljon helpompia mulle. Meidän lapsi käy seuran takia tutussa hoitopaikassa välillä moikkaamassa. Meillä ja monella muulla esim. pääkaupunkiseutulaisella ei ole tukiverkostoa ollenkaan lähellä niin nämä hoitohetket on tärkeitä esim. asioiden hoitamisen kannalta kun muuten ollaan 24h yhdessä.



Eikö äitiydestä ja lapsista muka voi nauttia jos on niistä muutaman tunnin viikossa erossa??? Eivätkö sinun lapsesi Tsydeemi ole koskaan esim. mummolassa tai kummilla tai päiväkerhossa?



Sitten on näitä äitejä jotka laittavat lapsensa puistoon/kerhoon ja ovat sitten niin paljon parempia kun ne joiden lapset on PÄIVÄKODISSA tms. hoitopaikassa saman ajan viikossa. Mikä ero?



Ja et saa anteeksi kärjistämistä, sinä olet juuri sellainen syy jonka takia monet äidit ajautuvat masennukseen ja huonommuudentunteeseen. Apua kun ei sais pyytää, kele kun esi-isätkin pärjäsivät yksin!!



Ja edelleen sä saat mun puolesta tehdä ihan kuten teet, en ainakaan syyllistä sua siitä!!

Meillä esikoispoika 2 vuotta, kun pikkusisko syntyi. Poika oli ollut vuoden verran perhepäivähoitajalla ja jatkoi siellä, kun äitiyslomani alkoi. Tähän päädyin yhden hyvän ystäväni yllyttämänä, joka oli toiminut samaan tapaan puoli vuotta aiemmin. Tuon viimeisen kuukauden lepäilin itse, kunnostin kotia, valmistauduin synnytykseen ja tapailin ystäviäni lounastreffeillä. Oli todella tervetullut aika ihan vaan itselleni! Poika oli noin päivän kotonani viikossa, muuten pph:lla lähes täyttä päivää. Kun kuopus syntyi, poika jatkoi vielä kuukauden verran pph:lla ja tuli sitten kanssani kotiin.



Mielestäni tuo järjestely sopi meille erinomaisesti! Sain valmistautua synnytykseen, toipua siitä ja tutustua uuteen vauvaan rauhassa. Samalla ei tarvinnut tehdä erikoisjärjestelyjä esikoisen hoidon kanssa, kun olin sairaalassa. Mielestäni miehellenikin oli mukavampaa, että aloitti isyysloman vasta sitten, kun olimme jo kotona. Muutenhan hän olisi joutunut hoitamaan esikoista kotona sairaalassaoloaikani ja varsinainen tutustumisaika vauvaan olisi lyhentynyt. Kun tulimme kotiin, esikoinen lopetti hetkeksi pph:n ja tutustui meidän kanssa vauvaan kotona.



Esikosien pidempi hoidossaolo olisi ollut vaikeaa. Kun olimme vauvan kanssa jo kotona, esikoinen rupesi parin viikon päästä protestoimaan hoitoon menoa, kun me jäimme kotiin. Se mielestäni vielä lisäsi mustasukkaisuutta. Silloin päätimme lopettaa hoidon kokonaan ja kuukauden päästä siitä poika aloitti pikkukerhossa. Ensin kerran viikossa (2,5 h/krt) ja ensimmäisen kevään jälkeen 2 krt/vko. Alussa tuokin oli pojasta hiukan pakkopullaa, mutta kun 3 vuoden ikä lähestyi, rupesi hänkin viihtymään kerhossa. Nyt 3,5-vuotiaana nauttii jo täysillä kavereiden seurasta siellä, mutta mielestäni ei kaipaa missään nimessä pidempää hoitoaikaa esim. päiväkodissa.



Myönnettäköön, että kyllähän tämä kotonaolo sapettaa välillä ja on rankkaa, mutta näen, että tämä on nyt työtäni. Viisivuotiaan voisin pistää päiväkotiin, vaikka olisin kotona, mutta tällainen 3-4 -vuotias pärjää mielestäni ihan hyvin pelkällä päiväkerholla ja muiden lapsien tapaamisella esim. puistoissa.



Tsemppiä tulevaan synnytykseen ja aikaan kahden äitinä! Kyllä siitä selviää hengissä ja teillä kun on jo esikoinen mitä ilmeisimmin pois vaipoista, se helpottaa kummasti!



t. Jogu ja lapset (3v6kk ja 1v6kk)

kanssa,eikä kyllä todellakaan tarvitse mikään ihmenainen olla:)

Eli mielestäni teet oikean ratkaisun kun otat esikoisesi kotiin.

Ketään tuomitsematta ,sanoisin kuitenkin että ,onkohan kukaan näistä äideista jotka vievät lapsiaan päiväkotiin ollessaan itse kotona,miettinyt

miksi suurin osa päiväkodin henkilökunnasta ei ymmärrä/hyväksy ko.asiaa?

Se että pieni lapsi saa rauhassa kasvaa kotona,antaa hänelle taatusti paremmat lähtökohdat elämään.

Nauti siitä ajasta ,se on parasta mitä voit lapsillesi antaa ja itse saada:)

Okei,onhan se välillä raskastakin,mutta ei kai tää elämä muutenkaan ole ainaista ruusuilla tanssimista.

sar73:

Se että pieni lapsi saa rauhassa kasvaa kotona,antaa hänelle taatusti paremmat lähtökohdat elämään.

.

Entä jos lapsi on sen luonteinen että kaipaa paljon seuraa, menoa ja meininkiä? Enpä usko että " rauhassa kotona" olo on silloin parempi. Äidistä ja vauvasta ei ole lapselle vauhdikasta seuraa eivätkä he ehkä viihdy koko päivää seisoskelemassa puistossa, missä isommalle lapselle olisi leikkikavereita. Ja puhehan ei ole ollut kokopäivähoidosta joka päivä vaan osa-aikaisesta päiväkodissa olosta. Se on " taatusti" ;) ihan hyvä vaihtoehto meneväiselle lapselle.

mielenkiinnosta muuten esim. Tsydeemi ja sar että kun vastustatte niin kovasti esim. tätä pari päivää viikossa hoitoon meininkiä, oletteko yhtä jyrkkiä sitten kerhojen ja puistotoiminnan suhteen? Eli kun lapsenne ovat kotona niin ovat sitten kotona, minnekään ei mennä?



Enkä oikein tiedä mihin perustuu väite, että lapsi saa paremmat " eväät elämään" jos on aina kotona äidin helmoissa? On olemassa tutkimuksia myös siitä, että päivähoito/kerho/muu ryhmätoiminta on erittäin hyvä juttu lapsen sosiaaliselle kehitykselle jne. No turha tätä jauhaa, täällä on ollu sata keskustelua aiheesta eri puolilta.



Niin ja meillä hoitotäti pyysi että jättäisin lapsemme " edes muutamaksi päiväksi viikossa" heille. Että semmosta vastustusta tuolla meillä oli...

Itse olen pohdiskellut, että löytyykö itsestä resursseja toisen lapsen tekoon. Olen todella väsyksissä sen yhdenkin kanssa. Lapsi on ihan normaali (ehkä keskimääräistä älykkäämpi ja sitä kautta haasteellisempi), mutta ei mitenkään sairas tai muuten erityinen. Hän on ollut viime syksystä asti päiväkodissa ja se on niin oikea paikka hänelle.



Myös muut elämäntilanteet on vaikuttaneet jaksamiseen. Silti takaraivossa kytee ajatus toisesta lapsesta. Tiedän, miten tiukilla olin tuon ensimmäisenkin kanssa. Jo ajatus toisesta vauvasta saa suorastaan paniikkikohtauksen aikaiseksi. Tiedän, että tulen tarvitsemaan esikoiselle jatkoa hoitopaikassa, jos meille joskus toinen tulee.



Ikävä kyllä Tsydeemin kirjoitus valaisee realistisesti, mitä ihmiset tästä ajattelevat. Millä oikeudella Tsydeemin kaltaiset ihmiset saavat muka päättää, kenellä on oikeus saada lapsia? Minusta tuollaiset lausunnot osoittaa vain suvaitsemattomuutta, empatian puutetta ja kertovat ihmisen tavasta käsittää asiat vain oman elämänsä (napansa) pohjalta. Siltikin hän saa minun puolestani lisääntyä. Provosoiduin, joo. Osui vain aika kipeästi.

Päivästä vain 1-1.5h on ohjattua, virikkeellistä toimintaa, hyvä jos sitä on noinkaan paljoa päivästä. Loppupäivä koostuu vapaasta leikistä (jolloin metelin määrä on uskomaton, desibeliraja ylittyy usein aika kirkkaasti), pukemisesta, odottelusta, siirtymisestä paikasta toiseen, jonottamisesta, taas odottelusta, syömisestä, nukkumisesta yms. Tässä syy, miksi _minun_ mielestäni lapsi, jonka äiti on kotona, pitäisi mieluummin käydä muutama tunti viikossa vaikkapa kerhossa kuin olla päiväkodissa. Kerhossa keskitytään vain oleelliseen, eli lasta kehittävään toimintaan sekä vapaaseen leikkiin (jolloin lapsi kehittää sosiaalisia taitojaan) mutta kaikki tuo lasta rasittava toiminta jää pois.



Tämä unohtuu usealta äidiltä ja isältä, jotka pitävät lastaan virikehoidossa. Kerhossa lapsi saisi vain " hyödyn" , ilman että hänen tarvitsisi kärsiä päivähoidon varjopuolista, joita yllä jo luettelinkin.



Miettikääpä sitä.



t: LTO

Ensinnäkin hänen ajattelunsa lähtee väärästä olettamuksesta. Tarkoitus ei ole päästä mahdollisimman helpolla (tai HELPOLLA, niin kuin hän sen ilmaisee), vaan yleensäkin " päästä" : pärjätä, jaksaa, ja olla äiti ja hymyilläkin ehkä välillä.



Esikoisestani ehkä johtuen, en ymmärrä käsitettä, että äiti voisi olla rauhassa kotona, tai maata sohvalla " perä leveänä" . Ehkä voit tässä vaiheessa onnitella itseäsi, jos tälläinen on sinulta yhden lapsen kanssa joskus onnistunut.



Lopuksi: miksei voi vaan olla tyytyväinen omaan jaksamiseensa ja antaa muiden hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla?

(provosoiduin taas)

Hoitopaikoissa on varmasti eroja kuten myös kerhoissa, eli paljon riippuu tädistä mitä siellä tehdään ja kuinka hyödyllistä mikäkin puuha on. Ja edelleen enpä usko, että ne jotka käyttävät tätä hoitojärjestelmää, pitävät lapsiaan siellä normaalin työpäivän vertaa kuitenkaan ja vaikka pitäisikin - monen lapset aloittavat hoitouransa jo vaikka 9kk iässä ja jatkavat kouluun asti, enkä usko että niistä tulee sen huonompia kansalaisia. Illasta jää vielä monta tuntia aikaa vanhempien kanssa ja kotona, ja siinä se on se läsnäolo joka minusta ratkaisee, ei se että " meillä lapsi on kotona" mutta sitten tuntiakaan päivästä ei esim. leikitä yhdessä. Näitäkin on nähty valitettavasti.



Meillä lapsi on 8 lapsen ryhmässä jossa on ihanat " mummotädit" hoitajina. Siellä on tunnelma ja olosuhteet kuin mummolassa, en parempaa paikkaa keksis minne lapseni laittaisin kun on tarvis. Kyllähän se ihana olis jos olis ihan oma mummola naapurissa jonne vois aina välillä jättää lapsensa kauppareissun tai lääkärin ajaksi, mutta kaikilla ei semmosta luxusta ole.



Minusta on hyvä että alkuperäinen sai erilaisia näkökantoja miten muut ovat asian ratkaisseet ja minusta monet ratkaisut kuulostavat tosi hyviltä. Asiat on niin monen sattuman ja tekijän summia. Tuommosia tuomitsemispuheenvuoroja nyt ei tarvita missään, korkeintaan pahoittaa jonkun epävarman/masentuneen/uupuneen äidin mielen. Se on aina niin helppo mennä kommentoimaan toisten ratkaisuja ulkopuolisena tai jos itsellä jokin asia on mielestään hyvin niin sitä pitää sitte tunkea kaikkien kurkusta alas.

Niinkuin kirjoitit päiväkodin lopettaminen itkettää ÄITIÄ. Eli se mitä sinä tunnet tai ajattelet ei ole välttämättä sama mitä lapsi tuntee ja ajattelee. Sinulla tunteet pinnassa ja ajattelet asiaa aikuisen näkökulmasta, lapsi kokee asiat erilailla. Lisäksi kai tunnet hieman pelkoa tulevasta.



Kun olet ehtinyt rauhoittua ja miettiä, niin paljon on tullut erilaisia näkökantoja asioihin. Mitä itse olet mieltä? Teet niinkuin itse koet parhaaksi ja tässäkin on näkökantoja: Toiset puhuvat siitä mikä on parasta äidille (ja kuinka se on myös koko perheen ja lapsen parasta) ja toiset painottavat asioita lapsen näkökulmasta, niin että äitiys on myös epäitsekkyyttä. Kaikista näkökannoista löytyy varmaan perusteluita, mutta itse toimii toivottavasti sen mukaan mihinkä itse uskoo.

Alkuitkujen jälkeen poikani pian 2v viihtyy todella hyvin päiväkodissa. Usein on lähinnä taistelua, ettei halua lähteä kotiin. Muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen hänellä alkaa seinät kaatua päälle. Täällä lähettyvillä ei ole leikkipuistoja, joissa olisi lapsia, en ole ainakaan koskaan nähnyt, eli ei leikkikavereita. Täytyy lähteä sitten kauemmaksi etsimään sitä seuraa.

Meillekin on tässä tulossa perheenlisäystä näinä päivinä ja on tuskaisaa repiä poika irti tutusta päiväkodista jossa viihtyy. Täytyy vaan jotain keksiä. On vaan huono omatunto tämän asian suhteen kun on tutut aikuiset ja lapset joitten kanssa hän on päiviään viihtyen viettänyt. En usko pystyväni korvaamaan itse kokonaan tuota aukkoa jonka lapsiseurasta saa.

Täytyy vaan toivoa, että arki alkaa jotenkin sujumaan kun vauva tulee tähän lisäksi huomiota viemään äidin pojalta.