Perintö ja asunnon osto, mikä olisi järkevää?

Asun miesystäväni luona ja oma asunto on vuokralla. Laitan kaiken rahan asuntolainaan. On ns varma keino. 15 v laina lyheni 3,5 v lainaksi.

Kävin vuokralaisten luona ennen joulua ja sanoivat ovat Suomessa ainakin tämän vuoden.

Pitää alkaa miettimään uutta sijoituskohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Riskien hallinnan kannalta puolet|puolet. 

T. Pankkineuvoja

 

Aivan.

Usein kun rahaa yhtäkkiä ON, ahneus iskee ja sitä halutaan vielä enemmän, ja heti mulle kaikki tänne nyt.

Unohtuu, että se asuntokin on ostettu lainalla, eikä siihen ollut itsellä varaa. Mutta äkkiä ollaankin sijoittajaporhoja ja pörssikeinottelijoita.

 

Riskinhallinta ja jalat maassa kehittävät myös luonnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä vuosi korkeakorkoisella.

Älä osta autoa ihan uutena, löytyy hyviä vähänkäytettyjä.

Menot minimiin ja säästöön.

Korkein näkemäni korko on tällä hetkellä 3%, eli vähemmän kuin asuntolainan korko

 

Mun asuntolainan kokonaiskorko on alle 3%. Mutta on otettava huomioon, että kaikesta pääomatulosta leikataan kolmannes veroina. 

Silti pidän lainaa, koska sen voi puolestaan vähentää tapauksessani vuokratuotoista. Laina nimetty tulonhankkimislainaksi.

 

Monet perustavat päätöksensä isoissa raha-asioissa siihen, että elämä säilyy ennallaan tai etenee suunnitellusti.

Kun näin ei käy (ero, työttömyys, puitkäaikainen sairaus, lapsi, lapsen sairaus, onnettomuus, omien arvojen muutos jne), ollaankin uuden edessä. Päätös sijoittaa/olla sijoittamatta tai ottaa/maksaa lainaa nopeasti/hitaasti. Kaikki päätökset joutuvat uudelleen arvioitaviksi. 

Minkä kanssa pystyt elämään?

Vierailija kirjoitti:

Mä en tykkää olla velkaa kenellekään, joten ostaisin asunnon. Äkkiähän siitä alkaisi säästöjä kertyä, kun olisi velaton asunto ja pienet kulut.

Sama täällä. En ole eläessäni (59v) ollut velkaa kenellekään. Ensimmäinen rivarinpätkä ostettiin -93 rakennusliikkeen konkurssipesästä erittäin halvalla, sitten osteltiin pikkuhiljaa isompia kämppiä joita rempattiin ja myytiin pois kunnes päästiin tähän nykyiseen taloon. Lapset on lähteneet, joten vähempikin tila riittäisi, mutta kun on tilaan tottunut ja puitteen meidän tarpeisiin soveltuviksi rakentanut, niin ei oikein viitsi pienempäänkään lähteä kun ei ole pakko.

Sanon, et ota rauhallisesti :) ... Mieti asioita, tsekkaa hintoja jne. kuinka rauhallinen asuinalue on jne.

....

Itse tein sen virheen, että muutin takaisin lapuudenkotiin. Kyllähän minä sen/tämän osasin ennakoida, että näistä tuppukylistä tule koskaan mitään. Suuri pettymys oli, että asiat oli kehittyneet .... huonompaan suuntaan..... Bruce Springsteenin biisiä Independence Day kuuntelin. Itku pääsi - samalla tiellä olen kuin isävainaa.

No toivottavasti mun katkeruudesta seuraisi jotain hyvää .... kenties

Itse tällä hetkellä hajauttaisin 100 000€ niin, että 50 000€ suoraqn asuntoon/osuuteeni asunnosta ja toiset 50 000€ jakaisin 20 000€, 20 000€ ja 10 000€ nippuihin. Ensimmäinen 20 000€ menisi säästöön korolliselle, muttei määräaikaiselle tilille eli se olisi ns. puskurirahasto. Toinen 20 000€ hajautettuna 3:lle tai 4:lle varmalle osingon maksajalle. Osinkotulosta puolet tuolle puskurirahastotilille ja puolet sijoirukseen näihin varmoihin osingon maksajiin. 10 000€ 4;lle tai 5:lle riskisijoitulselle, joista tuotto on joko tai eli tällä joko "tehtäisiin rahaa" tai menetettäisiin kokonaan.

Talousoppineet voivat arvioida, onko tämä kannattava tapa toimia, en itse tiedä, mutta näin tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tykkää olla velkaa kenellekään, joten ostaisin asunnon. Äkkiähän siitä alkaisi säästöjä kertyä, kun olisi velaton asunto ja pienet kulut.

Sama täällä. En ole eläessäni (59v) ollut velkaa kenellekään. Ensimmäinen rivarinpätkä ostettiin -93 rakennusliikkeen konkurssipesästä erittäin halvalla, sitten osteltiin pikkuhiljaa isompia kämppiä joita rempattiin ja myytiin pois kunnes päästiin tähän nykyiseen taloon. Lapset on lähteneet, joten vähempikin tila riittäisi, mutta kun on tilaan tottunut ja puitteen meidän tarpeisiin soveltuviksi rakentanut, niin ei oikein viitsi pienempäänkään lähteä kun ei ole pakko.

Sun elämä on ollutkin suoraviivasesti etenevää, olet toteuttanut omaa suunnitelmaasi, mihin nämä kertomasi asuntouran vaiheet kuuluvat sinulle itsestäänselvinä ja järkevinä valintoina.

Minä taas olen elänyt elämyksellistä ja seikkailullista elämää. Olen asunut maalla ja kaupungissa ja siltä väliltä. Olen asunut aikuisena yksin, kaksin ja 1-4 lapsen kanssa. Olen asunut kolmella mantereella. 

Asumiseni ei ole määrittänyt valintojani, vaan vanha koti on vaihtunut uuteen parikymmentä kertaa. Asuntoja on ollut asuntoavaunusta ja yksiöstä/pikkumökistä parinsadan neliön maatilakotiin, eikä asunnon koko ole kasvanut lineaarisesti vaan tilanteen ja tarpeen mukaan.

Kerron tämän vain siksi, että konservatiivit näkevät muunkinlaisen asuntouran olevan täysin mahdollinen ja ok-ratkaisu. Riippuu ihan ihmisestä.

SYP ja KOP yhdistyivåt Meritaksi joskus 1990-luvulla, opiskelin, opintotuki oli silloin 1270mk/opiskelukuukausi. Opintolainan valtiontakaus 300mk/opiskelukuukausi eli itselläni 3 000mk lukuvuodessa. En ollut ikinä hakenut pankista lainaa tai joitanut sijoitusasioita vain tallettanut ja nostanut käteistä sekä maksanut laskuja. Lopulta tuli minun vuoroni ja sanoin puolitutulle virkailijalle, että saan nostaa Kelalta 3 000mk ja näytin opintolainan valtiontakauspäätöstä. Virkailija sanoi, että kuule "Matti", rahat ovat lainaa, joka pitää maksaa takaisin ja ennen kuin voit nostaa ne, niin pankinjohtajan pitää tehdä päätös, että laina myönnetään. No sitten sattui  niin, että pankinjohtaja käveli juuri tiskien takana ohi ja virkailija huokkasi, että olisi yksi opintolainahakemus. Johtaja katsoi tiskille ja totesi, että "Mattiko" sitä hakee (tunsin johtajan ihan lapsuudesta saakka, kun asuivat naapurissa ja heillä oli mun ikäinen poika, oltiin pojan kanssa oltu kavereita lähes 20 vuotta).  Joo, totesi virkailija. Laina myönnetty totesi johtaja. Siitä alkoi velan otto meikäläisellä, mitään en ole elämässäni toivonut niin paljon kuin että tämä johtaja ei olisi noin nopeasti lainaa myöntänyt. Nyt yli 25 vuotta myöhemmin velkaa on "suu ja korvat täynnä" ja ulosotto perii saatavia.

Harkitse ap tarpeeksi pitkään, mitä teet...

Paljonko sulla on säästöjä? Jätä säästötilille siten että siellä on 3kk palkka + tavoittelemasi auton hinta, ja ehkä 10k sijoituksiin. Loput asuntoon. Menee ehkä juuri 50/50. Kaikkea en laittaisi asuntoon, mutta toisaalta en ottaisi liikaa lainaakaan kun ei pakko. 

En laittais kaikkea ainakaan heti asuntoon. Voihan sen lainan sit maksaa pois tai tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä, jos alkaa ahdistaa. Mutta on oikeesti tosi kivaa, kun odottamattomissa ja ikävissäkin tilanteissa on sitä puskuria asioiden maksamiseen.

Jättäisin riittävän puskurin minkä laittaisin korkeakorkoiselle tilille. Loput sijoittaisin asuntoon ja ottaisin omarahoitusosuuden lisäksi pienen lainan. Arvostan sen verran mielenrauhaa etten lähtisi pelkästään sijoittamaan noin isoa summaa. Siinä voi voittaa hyvin, mutta voi myös hävitä paljon. Laittaisin sitten palkasta rahastoihin sen mitä jää irtonaista.

Vierailija kirjoitti:

Itse tällä hetkellä hajauttaisin 100 000€ niin, että 50 000€ suoraqn asuntoon/osuuteeni asunnosta ja toiset 50 000€ jakaisin 20 000€, 20 000€ ja 10 000€ nippuihin. Ensimmäinen 20 000€ menisi säästöön korolliselle, muttei määräaikaiselle tilille eli se olisi ns. puskurirahasto. Toinen 20 000€ hajautettuna 3:lle tai 4:lle varmalle osingon maksajalle. Osinkotulosta puolet tuolle puskurirahastotilille ja puolet sijoirukseen näihin varmoihin osingon maksajiin. 10 000€ 4;lle tai 5:lle riskisijoitulselle, joista tuotto on joko tai eli tällä joko "tehtäisiin rahaa" tai menetettäisiin kokonaan.

 

Talousoppineet voivat arvioida, onko tämä kannattava tapa toimia, en itse tiedä, mutta näin tekisin.

Tää sopii, jos on kiinnostunut sijoittamisesta ja viitsii seuloa ja seurata kohteita. Jossei ole, niin suorien osakkeiden sijaan kannattaa kääntää katse indeksien suuntaan.