Lue keskustelun säännöt.
Miten keskiluokkaisen ja duunarin kuluttaminen eroaa?
17.12.2025 |
Keskiluokka kuluttaa ainakin kulttuuria. Käydään konserteissa, näyttelyissä, ostetaan kirjoja, taidetta kotiin. Keskiluokka myös istuu kahviloissa, käy kylpylälomilla, työllistää hiihtokeskuksia, ravintoloita. Keskiluokka teettää myös remonttinsa ammattilaisilla ja vaihdattaa autonsa renkaat ammattilaisilla. Mihin työväenluokka kuluttaa?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset: sienestys, marjastus, moottoripyöräily, kirjallisuus, veneily, musiikki sekä itse soitettuna että kuunneltuna, urheilusta hiihtäminen, punttisalitreeni, taiji.
Tausta: maaseudulta kotoisin, aika pienestä talosta, monilapsisesta perheestä.
Koulutus ja työ: yliopistotasoinen koulutus, koko työurani koulutustani vastaavissa töissä. Toki opiskeluaikana kesätöissä tuli tehtyä kaikenlaista muutakin, metsätöistä lähtien. Nykyään asiantuntijahommissa virkamiehenä. Työuraa jäljellä kymmenisen vuotta.
Luokitelkaa miten haluatte. Itseäni se ei kiinnosta. Elän niin kuin elän, omien arvojeni mukaan.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Ihmisillä voi kyllä olla halua samaistua johonkin elämäntapaan. Suomessa se yleensä ei ole suvusta ja perhetaustasta kiinni.
Se, että kuvitteelee, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta, kertoo siitä, että ihminen on riittävän hyvinvoivasta ja turvallisesta perhetaustasta lähtöisin. Me, joilla on hiukan huonommat kortit, nähdään ne luokkaerot kyllä. Ne ovat paitsi taloudellisia eroja, niin sitä, millaista elämän perusturvallisuuden tasoa pidetään normaalina.
Alaluokalla elämässä elämä menee selviytymiseen ja myös oman psyyken hallintaan, ei aina hyvällä tavalla (esim. rauhoitetaan hermoja tupakalla). Ei jaksa aina tehdä hyviä päätöksiä, kun elämän ongelmat ja hankaluudet on sekalainen vyyhti. Sairaus, työttömyys, monet muut ongelmat, joihin teoriassa voisi saada apua, mutta käytännössä ei saa.
Keski (ja työväen)luokalla elämä on ihan ok. Suunnitelmallisuus on osa elämää ja toisaalta elämältä voidaan odottaa tietynlaista perusturvaa. Esim. kun on töitä, on myös ne työn oheispalvelut ja asiallinen palkka. Kaikki tuntuu olevan itsestä kiinni, koska se perusturvallisuus on niin itsestäänselvää. Jos tekee jonkun mokan, koko elämä ei kaadu siihen, ei tule hallitsematonta ongelmien lumipalloa, vaan tilanteen voi jonkinlaisella vaivalla korjata.
Yläluokalla on sitten asemaa ja valtaa. Turvallisuus ja hyvinvointi on jo ylisukupolvista ja pystytään pitämään huolta myös niistä oman suvun jäsenistä, jotka eivät niin hyvin itse pysty. Rahalla, osaamisella ja suhteilla tasoitetaan lastenkin tietä hyvään elämään. Samalla omat päätökset esim. töissä vaikuttavat myös monien muiden elämään. On yhteiskunnallista valtaa, hallituspaikkoja firmoissa ja säätiöissä jne.
Tämän ison rakenteen rinnalla kiistely siitä, mikä on duunariutta ja keskiluokkaa on vähän toisarvoista. Kummallakin luokalla voi olla perusasiat kunnossa. Tosin nyt työttömyyden aikana voi myös olla, että kumpikin pelkää alaluokkaan putoamista yhtä paljon ja yhtä hyvästä syystä.
Luokkayhteiskunta Suomi kuitekin on ja nykyinen politiikka lisää nimenomaan alaluokkaan kuuluvien määrää. Luokkapudokkuus on totta vaikka esim. kulttuurisesti oma tausta olisikin keskiluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset: sienestys, marjastus, moottoripyöräily, kirjallisuus, veneily, musiikki sekä itse soitettuna että kuunneltuna, urheilusta hiihtäminen, punttisalitreeni, taiji.
Tausta: maaseudulta kotoisin, aika pienestä talosta, monilapsisesta perheestä.
Koulutus ja työ: yliopistotasoinen koulutus, koko työurani koulutustani vastaavissa töissä. Toki opiskeluaikana kesätöissä tuli tehtyä kaikenlaista muutakin, metsätöistä lähtien. Nykyään asiantuntijahommissa virkamiehenä. Työuraa jäljellä kymmenisen vuotta.
Luokitelkaa miten haluatte. Itseäni se ei kiinnosta. Elän niin kuin elän, omien arvojeni mukaan.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Ihmisillä voi kyllä olla halua samaistua johonkin elämäntapaan. Suomessa se yleensä ei ole suvusta ja perhetaustasta kiinni.
Se, että kuvitteelee, että Suomi ei ole luokkayhteisk
Kiinnostavaa analyysiä, mutta siitä kuitenkin särähti korvaan: " pelkää alaluokkaan putoamista". Miksihän se pelko on tuossa muodossa? Kuulostaa siltä, että kyse ei ole ainoastaan pelosta menettää elämänhallintaa, joka tietysti vaikuttaisi negatiivisesti omaan elämään ja olisi aiheellista pelätä.
Olemme keskiluokkainen duunariperhe. Kaikki menee kädestä suuhun ja laskuihin.
Keskiluokan kulttuuritahdosta ja sivistyksestä on näissä ketjuissa aina naiivin ruusuinen kuva.
Olen työväenluokkaa ja ylihintaisten palveluiden ja krääsän ostamisen sijasta laitan ylimääräiset rahat sijoitussalkkuun, jonka sain juuri kuusinumeroiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunareilla lähtee kaupasta perusmäyrakoira, saarioisten roiskeläppiä, sokerijugurttia, mehuja, energiajuomaa, heviosaston tuotteet loistaa poissaolollaan.
Keskiluokkalaisten ostoskorissa on kauramaitoa, avokadoja, täysviljaleipää, kalaa, paljon hevituotteita ja herkkuna korkeintaan taateleita.
T. Kaupan kassa
Ahaa. Työn puolesta olen duunari ja omiin ostoksiin ei kuulu ikinä eineksiä eikä alkoholia. Ei kyllä myöskään avokadoa ja kauramaitoja, koska ovat kalliita turhakkeita. Syön paljon kasviksia ja proteiinipitoista ruokaa, koska harrastan myös vapaa-ajalle liikuntaa. Juuri kahvin kanssa meni taateleita ja halvaa herkkuna.
Eikö se aiheuta elämään kärsimystä, jos jatkuvasti miettii, mihin luokkaan ihmiset kuuluvat ja uskoo tämän luokan vaikuttavan ihmisarvoon? Aina on ihmisiä, jotka ovat luokan tai jonkun luokan sisäisen kriteerin perusteella korkeammalla kuin sinä ja aina sinulla on vaara tipahtaa alemmas niiden ihmisten joukkoon, joita salaa halveksit. Kamaluus olisi varmasti siinä, että sitten itse joutuisit oman halveksunnan kohteeksesi. Jos et näkisi luokkaan kuulumista asiana, joka tekee ihmisestä arvokkaamman tai arvottomamman niin sinun ei tarvitsi pelätä tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi noussut tulojen puolesta keskiluokkaan niin lapsuudenkodista perityt arvot vaikuttaa tosi vahvasti kuluttamiseen ja olemiseen. Tekisi mieli avautua oikein kunnolla! Mutta melkein sanoisin että rehellinen duunari voi tehdä fiksujakin päätöksiä kuluttamisen suhteen, he vaan taitavat olla vähenevä joukko. Moni myös mieltää duunarin tukirotaksi vaikka näin ei todellakaan ole. Mä ainakin olen kuullut valkokaulustyöntekijöiden suusta niin typerää settiä että oksat pois!
Jännä nuo lapsuuden kodista perityt arvot. Omat vanhempani ovat 40-luvun lopulla syntyneitä duunareita (kuten iso osa ikäluokastaan), itse olen 80-luvulla syntynyt korkeakoulut käynyt (kuten iso osa ikäluokastani). Olen kasvanut aika konservatiivisessa, jopa ahdasmielisessä ympäristössä. En ole yli 25 vuoteen asunut vanhempieni kanssa samassa taloudessa, en edes samalla paikkakunnalla. Jotenkin olisi hassua olettaa, että koska 25 vuotta sitten olen ollut tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten seurassa, ne samat ajatukset vieläkin vaikuttaisivat minuun tosi vahvasti. Tai ehkä haluaisin kuulla tästä lapsuudenkodista periytyneiden arvojen vaikutuksesta jotain esimerkkejä.
Duunarina ostin juuri itselleni joululahjaksi e-kirjojen lukulaitteen, jotta voi lukea töissäkin tauoilla kirjoja. Kai tämä on sitten työväenluokan juttu, en näe järkeä täyttää kotia fyysisillä kirjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sanat alaluokka ja yläluokka voisi jättää yhteiskuntatieteilijöille. Ihan ok sanat kuvaamaan asioita, mutta ei noita sanoja juuri arjessa kuule, kirjoitettuna tekstinä näkee. Arjessa kielenkäyttö on vähemmän arvottavaa. Luulen, ettei se ole kovin miellyttävää kutsua ihmisiä ala- tai yläluokkalaisiksi. Käytetään mieluummin ihmisten elämänsisältöä kuvaavia termejä, jotka eivät sanoina sisällä arvoastelmaa. On työttömiä, duunareita, keskiluokkaisia, kovapalkkaisia ja sitten nimetään ammattialojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se aiheuta elämään kärsimystä, jos jatkuvasti miettii, mihin luokkaan ihmiset kuuluvat ja uskoo tämän luokan vaikuttavan ihmisarvoon? Aina on ihmisiä, jotka ovat luokan tai jonkun luokan sisäisen kriteerin perusteella korkeammalla kuin sinä ja aina sinulla on vaara tipahtaa alemmas niiden ihmisten joukkoon, joita salaa halveksit. Kamaluus olisi varmasti siinä, että sitten itse joutuisit oman halveksunnan kohteeksesi. Jos et näkisi luokkaan kuulumista asiana, joka tekee ihmisestä arvokkaamman tai arvottomamman niin sinun ei tarvitsi pelätä tällaista.
Ei tartte ajatella, että se vaikuttaa ihmisarvoon, mihin luokkaan kuuluu. Sellaiset ajatukset on ihan turhaa kärsimystä. Eli tämän arvokysymyksen olet ihan itse siihen liittänyt. Älä tee niin.
Sen sijaan ihmisten tapojen ja mahdollisuuksien erilaisuutta voi kyllä muuten pohtia ja luokka-analyysi on siihen yksi väline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sanat alaluokka ja yläluokka voisi jättää yhteiskuntatieteilijöille. Ihan ok sanat kuvaamaan asioita, mutta ei noita sanoja juuri arjessa kuule, kirjoitettuna tekstinä näkee. Arjessa kielenkäyttö on vähemmän arvottavaa. Luulen, ettei se ole kovin miellyttävää kutsua ihmisiä ala- tai yläluokkalaisiksi. Käytetään mieluummin ihmisten elämänsisältöä kuvaavia termejä, jotka eivät sanoina sisällä arvoastelmaa. On työttömiä, duunareita, keskiluokkaisia, kovapalkkaisia ja sitten nimetään ammattialojen mukaan.
Tai sitten voi vaan jättää sen arvottamis-ajatuksen noista termeistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sanat alaluokka ja yläluokka voisi jättää yhteiskuntatieteilijöille. Ihan ok sanat kuvaamaan asioita, mutta ei noita sanoja juuri arjessa kuule, kirjoitettuna tekstinä näkee. Arjessa kielenkäyttö on vähemmän arvottavaa. Luulen, ettei se ole kovin miellyttävää kutsua ihmisiä ala- tai yläluokkalaisiksi. Käytetään mieluummin ihmisten elämänsisältöä kuvaavia termejä, jotka eivät sanoina sisällä arvoastelmaa. On työttömiä, duunareita, keskiluokkaisia, kovapalkkaisia ja sitten nimetään ammattialojen mukaan.
Tai sitten voi vaan jättää sen arvottamis-ajatuksen noista termeistä pois.
Minusta neutraalempien termien käyttö on hyvä asia. Vaikka itse ei liittäisi sanoihin ylä- tai alaluokka mitään ihmisarvoon liittyvää niin jotkut selvästi liittävät ja se aiheuttaa turhaa kärsimystä heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se aiheuta elämään kärsimystä, jos jatkuvasti miettii, mihin luokkaan ihmiset kuuluvat ja uskoo tämän luokan vaikuttavan ihmisarvoon? Aina on ihmisiä, jotka ovat luokan tai jonkun luokan sisäisen kriteerin perusteella korkeammalla kuin sinä ja aina sinulla on vaara tipahtaa alemmas niiden ihmisten joukkoon, joita salaa halveksit. Kamaluus olisi varmasti siinä, että sitten itse joutuisit oman halveksunnan kohteeksesi. Jos et näkisi luokkaan kuulumista asiana, joka tekee ihmisestä arvokkaamman tai arvottomamman niin sinun ei tarvitsi pelätä tällaista.
Ei tartte ajatella, että se vaikuttaa ihmisarvoon, mihin luokkaan kuuluu. Sellaiset ajatukset on ihan turhaa kärsimystä. Eli tämän arvokysymyksen olet ihan itse siihen liittänyt. Älä tee niin.
Sen sijaan ihmisten tapojen ja mahdollisuuksien erilaisuutta voi kyllä muuten pohtia ja luokka-analyysi on siihen yksi väline.&
Tässä ketjussa oli viestejä, joista näkyi läpi, etteivät nuo ole neutraaleja asioita kaikille. Esimerkiksi kaupassa asioineesta naisesta oletettiin, että hän on halveksuva, vaikka ilmeisesti hän kuulosti vain teennäiseltä tuntemattomasta syystä. Tai Helly Hansen takkia käyttäneestä ihmisestä tehtiin oletuksia, miten hänellä on tarve esittää keskiluokkaista ja elää yli varojensa, vaikka todennäköisesti hän mietti vain ruokaostoksia. Yhdessä viestissä oli pelko pudota alempaan luokkaan. Minusta nämä esimerkit viittasivat arvottamiseen ja sen kautta negatiivisiin oletuksiin näiden tuntemattomien ihmisten kohdalla. Niistä uskottiin jo valmiiksi pahaa. Satunnaista ohikulkijoista, joista ei tiedä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö duunarit ole juuri keskiluokkaa. Minä esim duunarina teetin talon avaimet käteen, käytän auton huollossa ja renkaanvaihdossa, käydään mieluusti lomailemassa hiihtokeskuksissa ja vähän ulkomaillakin. Joululahjoja ei osteta kuin kolme per lapsi, mutta niihin käytetään rahaa ja laatu edellä. Iskäx3 ja työ tehtaassa
Jos duunarit ovat keskiluokkaa, niin ketkä sitten ovat työväenluokkaa?
"Jotenkin olisi hassua olettaa, että koska 25 vuotta sitten olen ollut tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten seurassa, ne samat ajatukset vieläkin vaikuttaisivat minuun tosi vahvasti. Tai ehkä haluaisin kuulla tästä lapsuudenkodista periytyneiden arvojen vaikutuksesta jotain esimerkkejä."
Tässä muutama omakohtainen esimerkki:
-käytöstavoista, pukeutumisesta ja sopivista puheenaiheista saatiin neuvoja ja palautetta koko lapsuus
-ryhti ja liikkuminen oli tärkeää, ja kaunista liikkumista treenattiin kävelemällä kirja pään päällä
-meille luettiin päivittäin suomalaisia klassikoita jo ennen kuin opimme itse lukemaan
-kulttuuria arvostettiin
-urheilua ja liikuntaa kannustettiin harrastamaan monipuolisesti
-opintojen tärkeys osana menestystä opittiin jo nuorena
-opimme myös, että yritteliäisyydellä ja sitkeydellä pääsee pitkälle
-erilaisia ammatteja, niiden hyöty- ja haittapuolia esiteltiin
-säästäväisyys ja sijoittaminen opittiin jo lapsena
-eri uskontoja, ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita ja politiikkaa käsiteltiin laajasti ja eri näkökannoilta
-opetettiin etsimään tietoa ja ajattelemaan kriittisesti omilla aivoilla
-opetettiin terveitä elämäntapoja, asiointia, siivousta ja kokkausta
Näin meillä, ja uskoisin näiden lapsuudessa opittujen arvojen vaikuttavan itseeni edelleen, vaikka vanhempani menehtyivät nuorina, jo vuosikymmeniä sitten.
Meillä oltais naurettu pskasesti, jos oltais tiedetty, että naapurissa kävellään kirja pään päällä ja luetaan lapsille iltasaduksi Mika Waltaria, mitä ne oikein kuvittelee olevansa?!? Ja puhutaan jostain yhteiskunnallisista aiheista, mistä ne mitään tietää!
Vierailija kirjoitti:
"Jotenkin olisi hassua olettaa, että koska 25 vuotta sitten olen ollut tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten seurassa, ne samat ajatukset vieläkin vaikuttaisivat minuun tosi vahvasti. Tai ehkä haluaisin kuulla tästä lapsuudenkodista periytyneiden arvojen vaikutuksesta jotain esimerkkejä."
Tässä muutama omakohtainen esimerkki:
-käytöstavoista, pukeutumisesta ja sopivista puheenaiheista saatiin neuvoja ja palautetta koko lapsuus
-ryhti ja liikkuminen oli tärkeää, ja kaunista liikkumista treenattiin kävelemällä kirja pään päällä
-meille luettiin päivittäin suomalaisia klassikoita jo ennen kuin opimme itse lukemaan
-kulttuuria arvostettiin
-urheilua ja liikuntaa kannustettiin harrastamaan monipuolisesti
-opintojen tärkeys osana menestystä opittiin jo nuorena
-opimme myös, että yritteliäisyydellä ja sitkeydellä pääsee pitkälle
-erilaisia ammatteja, niiden hyöty- ja haittapuolia esiteltiin
-sä
Kirja pään päällä, mitä ihmettä?
Duunaritaustaisen perheen vesana olen käynyt AMK:n, mutta teen duunaritöitä. Töillä ei rikastumaan pääse, mutta ison osan sijoitan rahastoihin ja osakkeisiin. Harrastan kuntosalia, mutta myös laidasta laitaan lukemista, sekä venäjän opiskelua. Tykkään olla himassa, mutta saatan myös heittää ulkomaan reissun tai pari, jos huvittaa. Tykkään rehdistä kaljan juonnista, mutta voin myös käydä kulttuuritapahtumissa. Pyrin terveelliseen syömiseen, mutta karamelli on hyvää. Työllistän lounasravintoloita ja joskus harvoin a la carte raflojakin. Kukin päätelköön "luokan" näistä, jos tarpeelliseksi katsoo..
Eri. Kyllähän tuo selvästi vaikutti sinuun, et olisi muuten jäänyt miettimään koko asiaa. Luulen, että oma tulkintani vastaavasta olisi ollut sen kaltainen, että se nainen pyrki tekemään siihen mieheen jonkin vaikutuksen, jos se heidän keskustelunsa ei kuulostanut luontevalta vaan teennäiseltä. Olisin ihmetellyt heidän mahdollisen parisuhteen laatua, että miksi he ovat yhdessä, jos eivät pysty olla luontevasti toistensa seurassa. Ja onko heillä edes parisuhdetta vai ovatko muuten vain tuttuja. Riippumatta siitä, mitä minulla olisi ollut ostoskorissa.