Oon katsonut paljon True crime:a, mutta tuo "Into the Fire: kahdesti kadotettu tytär" dokumentti meni kyllä ihan ihon alle
Tuon 14-vuotiaan tytön kohtalo kosketti kyllä nyt poikkeuksellisella tavalla.
Dokkari löytyy Netflixistä. On kaksiosainen. Haastatellaan paljon asiaa tutkineita poliiseja, kavereita ja biologista äitiä. Tosi hienosti ja selkeästi tehty dokkari.
Kertoo siis tytöstä, jonka äiti sai hänet 17-vuotiaana ja hänen perheensä painosti antamaan hänet adoptioon tytön ollessa 9 kk vanha. Äiti painostettiin tuohon ja kerrottiin, kuinka hän pääsee hyvään perheeseen jne. saa hyvän elämän. Äiti ei saanut tietää, mihin tyttö lopulta adoptoitiin.
Tyttö päätyikin aivan sadistiseen perheeseen, jossa oli sairas sarjamurhaaja isä. Perhe läpäisi siis seulan, vaikka perheenisä oli jo tehnyt näitä sairaita tekojaan, muttei ollut jäänyt vielä tappamisesta kiinni. Oli kyllä jäänyt kiinni pienten tyttöjen ahdistelusta ja tappo yrityksistä ja tuomittu muutamaksi vuodeksi linnaan, mutta tuon jälkeen saivat vielä tuon adoptiolapsen.
Ton lapsen kohtalo on niin kamala. Pahaa teki katsoa hänen kavereiden kertomuksia perheoloista jne. valokuvia ja kun alettiin selvittämään, että mihin 14-vuotias tyttö vain katosi.
En kerro enempää nyt tähän aloitukseen.
Mutta suosittelen. Dokkarissa kuvataan paljon tätä biologista äitiä, joka ryhtyi varsinaiseksi Neiti Etsiväksi, kun poliisin resurssit uupuivat.
Ja siis tarina ei jää auki. Kaikki saatiin selvitettyä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ja Nimi oli mikä?
Kahdesti kadotettu tytär. Se on suomennettu nimi Netflixissä.
Dokkari löytyy myös alkuperäisellä nimellä Netflixistä eli Into the Fire: the lost daughter
Nyyhkypaskaa kouluttamattomille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#🧔WT
Nimenomaan.
True Crime dokumentit on ihan käsittämättömiä. Niin julmia asioita toiset ihmiset tekee toisille. Pahempaa kuin mitä leffojen käsikirjoittajat ikinä keksivät.
Eli totuus on taruakin ihmeellisempää.
Weeteeporukka nimenomaan seuraa tätä true crime -paskaa.
Myös jotenkin näkee, kuinka kohtalo johdatti näitä ihmisiä yhteen.
Esim. tuo biologinen äiti pisti Facebookiin ryhmä, jonka otsikoi kadonneen tyttärensä nimellä.
Ryhmään kirjoitti yksi nainen, joka 6-vuotiaana joutui tuon perheenisän kaappaamaksi samalla alueella, kuin missä tuo adoptioperhe siis asui. Ja tekijää ei silloin ikinä löydetty.
Niin sitten kun tuo 6-vuotias uhri alkoi tutkimaan asiaa, hän törmäsi tuon perheenisän valokuvaan, hän tajusi heti, että toi on se mies, joka hänet kaappasi ja yritti m urhata ja r aiskata metsään silloin kasarilla. Hänet pelasti ainoastaan viereisen leirintäalueen haukkuva koira ja äijä lähti karkuun kesken kaiken.
Sitten hän selvitti, että oliko sillä perheenisällä myös punainen tietynlainen auto silloin, niin oli.
Tämä oli niinkuin jotain palapelin kokoamista pala palalta.
Minä nauroin kuin luin tuon tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Myös jotenkin näkee, kuinka kohtalo johdatti näitä ihmisiä yhteen.
Esim. tuo biologinen äiti pisti Facebookiin ryhmä, jonka otsikoi kadonneen tyttärensä nimellä.
Ryhmään kirjoitti yksi nainen, joka 6-vuotiaana joutui tuon perheenisän kaappaamaksi samalla alueella, kuin missä tuo adoptioperhe siis asui. Ja tekijää ei silloin ikinä löydetty.
Niin sitten kun tuo 6-vuotias uhri alkoi tutkimaan asiaa, hän törmäsi tuon perheenisän valokuvaan, hän tajusi heti, että toi on se mies, joka hänet kaappasi ja yritti m urhata ja r aiskata metsään silloin kasarilla. Hänet pelasti ainoastaan viereisen leirintäalueen haukkuva koira ja äijä lähti karkuun kesken kaiken.
Sitten hän selvitti, että oliko sillä perheenisällä myös punainen tietynlainen auto silloin, niin oli.
Tämä oli niinkuin jotain palapelin kokoamista pala palalta.
Sammuta nyt jovittu se pöytäkone, kukaan ei lue!
Siis uhri oli silloin 6 v, mutta ryhtyi nyt reilu nelikymppisenä Facen kautta tutkimaan tätä.
Sillä hän oli aina halunnut saada miehen kiinni ja oli varma, että mies oli käynyt muiden kimppuun myös. Hän halusi löytää uutisia kadonneista tytöistä samalla alueella, jotta hän sitä kautta saisi tekijänkin tietoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Minä nauroin kuin luin tuon tarinan.
Oletko sadisti?
Kiitos vinkistä, lähti katseluun.
Nimenomaan.
True Crime dokumentit on ihan käsittämättömiä. Niin julmia asioita toiset ihmiset tekee toisille. Pahempaa kuin mitä leffojen käsikirjoittajat ikinä keksivät.
Eli totuus on taruakin ihmeellisempää.