Lue keskustelun säännöt.
HS: 15-19 vuotiast lähes yksimielisiä: Kesätyöpaikkoja saavat enää "nepovauvat" suhteilla
16.12.2025 |
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011688349.html
Jos ei pääse jonon ohi omien vanhempien työpaikalle näiden voimakkaalla lobbauksella, voi 2020-luvulla vain uneksia työpaikasta riippumatta harrastuneisuudesta, osaamisesta tai motivaatiosta.
Kommentit (269)
Elämä on aina ollut kilpailua rajallisista resursseista ja on sitä edelleen. Jos kaikille olisi kaikkea, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Ei muuta kuin kilpailemaan ja sitähän riittää kymmeniksi vuosiksi. Tai ehkä tulevaisuudessa tekoäly pelastaa meidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
silti isot ikäluokat huutavat kuorossa että nuoriso laiskaa ja paskaa. todellisuudessa jos et kuulu pieneen hyväosaiseen väestönosaan sukusi puolesta, et enää nykyaikana millään määrällä hakemista saa mitään kesätöitä.
minun nuoruudessa pientä kilpailua oli vain suosituimpiin paikkoihin kuten mediatalot. suorittaviin kesätöihin pääsi (palkan kera) kuka tahansa.
marjojakaan ei pääse poimimaan kun thaikku tulee suomikoululaistakin halvemmaksi
Kun olin nuorempi ja ei ollut mitään kokemusta niin kävin viemässä CV:täni eri paikkoihin ja ainoat paikat mitä aukesi oli totaalinen kusetus provikka puhelinmyynti ja siivoustyö jossa poljettiin työntekijän oikeuksia palkoissakin (sopi oikein jollekin naiiville ja hölmölle nuorelle). Sain myös lyhytkestoisen kesätyön kaupungilta. Ei siinä mutta siinä siivoushommassa poljettiin myös työturvallisuutta ja siihen vedin rajan. Tekosyyksi miksi töitä ei saanut sanottiin esim kassakokemuksen puutetta, kun ramppasin haastatteluissa etsimässä kohtuullista duunia. Kun ei ollut kokemusta eikä suhteita kukaan ei halunnut palkata minua vilkkaassa yliopistokaupungissa. Lannistumistahan siinä tuli. Lukiopaperit on ihan täysin hyödyttömät työmarkkinoilla. Kun ei koulupaikkakaan auennut niin johan sitä oli huono olo itsestä ja ajattelin että olen ihan paska.
Taistelin ja rämmin itseni henkilöstövuokrauksen kautta vakinaisempiin hommiin alalle jossa viihdyin pitkään. Siinä auttoi vielä se että olin tehnyt henksuvuokrausta kaupungissa jossa hommia oli paljon avoinna. Eli nollatuntisopparin kautta pääsin. Kyllä vitutti, kun juttelin erään työntekijän kanssa joka oli saanut duunia firmasta kun isä oli tuttu pomon kanssa. Varsinkin tietäen kuinka hankala minulla oli ollut työllistyä ja sain tosiaan käydä ihan haastatteluprosessit läpi siirtyessäni vuokrauksen kautta talon kirjoile.
Jokikisen työni olen joutunut hankkimaan ihan ilman minkäänsortin suhteita. Vituttaa yliopistossakin kun esim alan hommat menee helposti suhteiden kautta. Mutta olen oppinut peluriksi - hyödynnän jokaikisen mahdollisuuden ja laskelmoin. Esim, jos minulla on jotain projektia jossain opinnoissa jonnekin lafkaan käytän jokaisen tilaisuuden hyödyksi ja yritän verkostoitua juuri niiden ihmisten kanssa joiden sanalla on painoarvoa. Hyödynnän vapaaehtoistyöt ja niiden tuomat suhteet, hyödynnän kaverien kontaktit joten käytännössä hyödynnän verkostoitumista. Käytännössä olen tällalailla suhmuroinut itselleni esim. harkkapaikan, mutta senkin tein silkan laskelmoinnin kautta. Se vaatii vaan paljon enemmän saada töitä, jos ei ole suhteita. Kulutan paljon aikaa miettien strategiaa miten pääsen pisteestä a pisteeseen d. Siinä voi joutua käymään b,c vaiheet siinä missä jotkut hyppää suhteiden kautta pisteeseen d.
Töitä on osaajalle ja aina on vaihtoehto perustaa oma yritys. Tavallisella tallaajalla ei valitettavasti ole mitään sellaisia taitoja joita yritykset arvostavat.
Aina on Suomessa mennyt työpaikat suhteilla, tosin niitä on sitten riittänyt kyllä meille muillekin, suhteettomille. Huonommalla liksalla ja määräaikaisuuksilla. Tulevaisuudessa työpaikat vaan vähentyy ja ne, jotka eivät pääse siihen ensimmäisenkään jäävät köyhiksi. Amerikoissa keskiluokka on kuulemma yhden palkan päässä asunnottomuudessa. Eli fudut ja et saa duunia niin olet kadulla. Pohjoismaissa ei ole enää sitä kuuluisaa sosiaaliturvaa. Sen tuhosi demarit.
Eläkevirka heti peruskoulusta mikäli yritys ei mee konkaan ja perhesuhteet pysyvät. Potkujahan omalle jälkikasvulle ei anneta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorien on opeteltava hyvä ulosanti, kommunikointikyky, käytöstavat ja asenne. Oli mistä lähtökohdista tahansa. Kengänkärkiään katsova köyryselkä jonka hiuspehkon takaa mumisemisesta ei saa selvää tai jonka vanhempi hoitaa puhumisen, ei saa hyviä lähtökohtia. Käytöstapojen opettelu on mahdollista kaikille kansanosille.
Muistan 70-luvulla koulupoikana kun olin täyttänyt 15 v niin pääsin kesätöihin nk. juoksupojaksi, vein roskia polttouunin, pinkkasin tavaroita hyllyyn varastossa ja vein hyllystä myymälään jne. Ja voi sitä juhlaa kun omilla rahoilla ostin DUX-stereokasettinauhurin.
Kesätyöntekijä jos ahkeraksi havaittiin niin pääsi seuraavana kesänä samaan työpaikkaan.
Nuorena oppi että pitää töitä tehdä että saa rahaa.
Takavuosikymmeninä oli kessäisin normaali käytäntö että työpaikoilla vakituiset lomailivat ja rutiinityöt tehtiin kesätyöntekijöiden toimesta jotka eivät suinkaan olleet asiantuntijoita mutta "päivystävän vakituisen" avulla homma toimi. Muistaakseni kesätyöntekijä sai ansaita joku sata markkaa kesän aikana verottomana, sinänsä piti kyllä veroilmoitus tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin ampua itseni, kun en koulutusta vastaavaan työhön pääse. Kassalle en mene. Japanissa ainakin ennen pidettiin itsemu rhaa kunniallisena tekona, jos oli epäonnistunut elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä nepovauva meiningistä on suomalainen taideala. Taidekorkeakoulut kuten teatterikorkea ovat täynnä näyttelijöiden ja muiden taidealan ihmisten lapsia. Hankala sinne on muiden työntyä , kun nepojen vanhemmat siellä tukevat toinen toistensa jälkikasvua. Siinä olisi paljon perattavaa.
Näyttelijäksi ei pääse teatteri- eikä tv-puolella jos ei ole sukua näyttelijöille tai ohjaajalle. Samat nimet pyörivät suominäyttelyssä vuosikymmenestä toiseen eikä "ulkopuolisia" palkata
Jep. ja siksipä suomalaiset näyttelijät ovat varsin keskinkertaisia. Eikä mitään tähtiä ole syntynyt enää kymmeniin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ampua itseni, kun en koulutusta vastaavaan työhön pääse. Kassalle en mene. Japanissa ainakin ennen pidettiin itsemu rhaa kunniallisena tekona, jos oli epäonnistunut elämässään.
Ei kannata
"Ajattelin ampua itseni, kun en koulutusta vastaavaan työhön pääse. Kassalle en mene. Japanissa ainakin ennen pidettiin itsemu rhaa kunniallisena tekona, jos oli epäonnistunut elämässään."
Näin tämä "hyvinvointi-suomi" toimii vuonna 2025. Ihmisiltä viedään kaikki pois ja eliitti nauraa vähempiosaisille. Ja tämä ei ollut kehoitus viestiisi, vaan kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töitä on osaajalle ja aina on vaihtoehto perustaa oma yritys. Tavallisella tallaajalla ei valitettavasti ole mitään sellaisia taitoja joita yritykset arvostavat.
No tämähän se.
Nykynuoret ja varsin naiset eivät voi sietää kysymystä "mitä tuot pöydälle"
Oli kyseessä parisuhde tai työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ampua itseni, kun en koulutusta vastaavaan työhön pääse. Kassalle en mene. Japanissa ainakin ennen pidettiin itsemu rhaa kunniallisena tekona, jos oli epäonnistunut elämässään.
Niin
mikä on koulutuksesi? Kun se työ vain pitäisi "saada" eikä ansaita.
Yks tuttu oli opiskellut kirjanpainoartesaaniksi (tai mikä lie tarkka nimike). Sit ihmetteli kun ei ole hommia tarjolla ja yritykset ei palkkaa.
Niin palkkaa mihin hommaan? Kunnostamaan firman vanhaa raamattua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei kerro etuoikeuksista niin kuin ennen oli paremmin -puhe. Työnhaku ei ole Suomessa ollut 90-luvult lähtien helppoa nuorille eikä aikuisille. Jos väittää muuta, on oikeasti osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä käy ennen pitkää Nepalit (lue Googlen uutiset) jos valtaosa nuorisosta kokee "yhteiskunnan" parin prosentin leikkikentäksi johon ketään muuta ei osallisteta kuin kepillä ja uhkailulla.
Saataikohan mekin heinähattuliput liehumaan ja nuoret kaduille?
Suhteilla on aina työpaikat saatu. Ei muita juuri ole olemassakaan. Jotain ihan paska duuneja saa tavan tallaaja kyllä.
Ongelma on suomalainen työnhaku. Suomessa piti tehdä kaiken maailman palikkatornin rakentamisia tai käydä aivan käsittämätöntä verbaalista hölynpölyä rekrytointi-muijien kanssa.
Olen nykyään Euroopassa töissä. Haastattelu oli tulevan esimiehen kanssa täysin normaalia aikuisten ja ammattilaisten välistä keskustelua työnkuvasta. Mitä he odottavat, mitä minä odotan, palkka, edut yms. Jopa asuntovaihtoehdot oli siellä päässä mietitty valmiiksi. Suomessa rakennat jotain ihme palikkatornia.
Tuskin enää palaan Suomeen.
Isäni sai 70-luvulla hyvän työpaikan koska oli kokoomuslainen. Kertoi tästä itse. Työnantaja merkitsi papereihin että isäni oli "hyvä mies". Olla kokoomuslainen 70-luvulla oli kapinaa, etu työmarkkinoilla koska sellaisia ihmisiä oli niin vähän. 80-luvulla, jolloin itse lähdin töihin, taas vasemmistolaisuus oli etu duunarihommissa, ei niissä oikeistolaisia kauaa katseltu, savustettiin ulos.
Vierailija kirjoitti:
Suhteilla on aina työpaikat saatu. Ei muita juuri ole olemassakaan. Jotain ihan paska duuneja saa tavan tallaaja kyllä.
Kuinka ne suhteet luodaan?
paska duuniin pääsee tosiaan tuolla ulos annilla johon kykenet
Suomesta on tullut työnhakijoille luokkayhteiskunta.